PS2:lla ensimmäinen lajissaan
Jalkapallopelejä on kahdenlaisia: on niitä, joissa jollain asteella yritetään potkia palloa itse ja on niitä, joissa keskitytään pelin strategiseen puoleen. Player Managerin voi laskea tuohon jälkimmäiseen kastiin. Tämä on oikeastaan ensimmäinen managerointipeli, johon olen koskenutkaan konsolilla pelattaessa. PC:n hiiri ja näppäimistö ja ennen kaikkea korkeampi resoluutio ovat mahdollistaneet peräti nautittavan pelikokemuksen. Nyt television matala resoluutio ja padin kankeus vievät keskivertomanageriltakin halun pelata Player Manager 2001:tä.
Player Manager 2001:n käyttöliittymä on vähintäänkin keskivertoa huonompi, koska siinä on yritetty ahtaa liikaa tekstiä samaan ruutuun. Tilannetta sekoittavat osaksi turhat taulukot, erilaiset käyrät, sun muut tilastotiedot. Pelissä on valittavissa kaksi navigointitapaa: kursori ja ”item by item”. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Kursori on hieman käyttäjäystävällisempi navigointitapa, jossa suuntanäppäimillä (tattejahan peli ei tue) ohjataan kursoria haluttuun kohteeseen ja valitaan se painamalla X-nappia. Tällä tavalla kaikkein pienimpiin kohteisiin ruudulla osuminen on välillä työn ja tuskan takana. Item by item on hieman hankalempi käyttää, sillä siinä selataan jokainen ruudulla oleva nappi läpi suuntanäppäimiä käyttäen. Näiden valintaruutujen ja tilastojen vaihtumisien välillä on vähintäänkin ärsyttäviä lataustaukoja, jotka olisi tietenkin vältetty laittamalla peli DVD:lle. Jo peliä käynnistettäessä tulee esiin pelin huono suunnittelu: peli pistää pelaajan odottamaan viideksi minuutiksi, että se saa purettua massiiviset joukkue- ja pelaajatiedot. Itselläni peli kaatui pariin kertaan jo ensimmäisellä pelikerralla tähän ”viiden minuutin piinaan”. Myös käyttömukavuutta laskee n. 2500KB:n tallennus, joka syö muistikorttia aika tehokkaasti.
Tilastoa tilaston perään
On Player managerissa jotain hyvääkin (jos sitä etsii). Ainakin peligenren gurut tuntevat olonsa kotoisaksi vähintäänkin suurissa pelaajatilastoissa, joissa riittää pientä säätämistä pitkäksikin aikaa. Pelissä on yli 850 joukkuetta ja 10 000 pelaajaa ja mukana ovat vuoden 2002 tilastot, mutta valittavissa on vain 112 joukkuetta ja niiden pelaajat. Aluksi jopa uuden pelaajan ostaminen omaan joukkueeseen (joka oli siinä tilanteessa Arsenal) oli täyttä tuskaa, kun pelaaja (Litmanen) ei aluksi tahtonut millään hyväksyä palkkaa ja muita etuuksia. Sitten kun Litmanen vihdoin ja viimein hyväksyi tarjouksen, oli Litmaselle tullut luvattua aivan älytöntä palkkaa ja avainasemaa joukkueessa ja järjettömiä maalibonuksia. Mutta onneksi Arsenalin joukkuetta koristivat jo valmiiksi sellaiset nimet kuten Bergkamp ja Vieira. Näiden jälkeen vähän alakertaa uusiksi ja voilá: Arsenal on entistä ehompana valmiina taistoon.
Sen voin sanoa että kovilla nimillä ei välttämättä pärjää, sillä yllä mainitulla kokoonpanolla oli kauden loputtua valioliigan sijoitus viides. Vastustasoon nähden mestarien liigassa sijoitus oli hieman parempi, sillä pronssiottelussa tuli häviö, jolloin neljäs sija oli selviö. Huonoista sijoituksista johtuen kassavirta hiipui, kun yleisöä ei enää kiinnostanut käydä katsomassa kotijoukkueen häviöitä. Loppukaudesta tämä kuitenkin hieman korjaantui, kun voittojakin alkoi tulla. Managerointiaikaa ohjekirja lupaa 5 - 6 vuotta, mutta allekirjoittanut väsyi jo ensimmäiseen kauteen.
Ottelut voi halutessaan katsoa kauhean 3D-grafiikan ryydittelemänä. Pelin aikana voi tehdä joitakin taktisia muutoksia, kuten vaihtaa strategiaa tai tehdä pelaajavaihdoksia. Ottelun päästrategia kuitenkin laaditaan valtavan aivojumpan seurauksena ennen ottelua. Pelin aikana pelaajat väsyvät tai loukkaantuvat, joten pelaajavaihdokset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Pelin takakansi juhlistaakin Sir Alexin sanoin että: ”The PlayStation version of Player Manager was amazing, but adding the power of PlayStation 2 takes the game to a whole new dimension.”. No, näyttäähän PS2-versio paremmalta, mutta ei tämä ole ihan Third Place:sta ole.
Hiiri- ja näppäimistötuki olisi tehnyt pelin hyvinkin nautinnolliseksi. Vaikka pelin manuaali ei mainitse hiirtä tai näppäimistöä, testasin silti jälkimmäisen yhteensopivuutta peliin. Ainoastaan pelin käynnistyksen jälkeen ruudussa viipyi hetken näppäimistön kuva, joka lupaili yhteensopivuutta, mutta kokeilun jälkeen asian oikea laita, eli tuen puuttuminen, paljastui.
Pelin ääniä on vaikea kuvailla, koska niitä ei käytännössä ole lainkaan. Ainoastaan ottelujen aikana yleisöstä kuuluu huutoa ja pallon potkintaäänet jymähtelevät mukavasti voimakkaiden bassojen tuudittelemina. Valikot ovat hiljaisia, ja vain valikkojen blink-äänet ja PS2:sta kuuluva CD:n sahausääni kuuluvat pelin melko yksitoikkoiseen äänimaailmaan. Voihan tietenkin vastapainoksi laittaa vaikka radion tai musiikki-cd:n soimaan, kun tietää, että mitään hienoa ei menetäkään.
Ei tätä, ei tätä
Loppujen lopuksi peliä joko rakastaa tai vihaa. Itse kallistun tuohon jälkimmäiseen. Ne pelin hyvätkin puolet jäävät auttamattomasti suunnitteluvirheiden yms. varjoon. Pelistä on yritetty tehdä jonkin sortin über-simulaatio-managerointi, joka valitettavasi ilmestyy ruudulle auttamattomana sekasotkuna. 3DO:lla onkin kyseenalainen kunnia osata huonon pelin kaava, joka on ilmennyt mm. Army Men –sarjana ja Portal Runner -pelinä. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tällaiset pelit pitäisi jättää PC:n heiniksi.
