Apinoi halki viidakon

Ubi Softin kehittämä lyhyt mutta hauska 3d-tasohyppely jatkaa siitä, mihin Disneyn elokuva jäi. Tarzan elää onnellisena viidakossa Janen ja apinoiden kanssa, kunnes paikalle saapuu joukko tunkeilijoita, jotka vangitsevat kaikki apinavauvat. Kuulostaa siltä, että viidakon valtiaan on lähdettävä muutaman tunnin mittaiselle eeppiselle seikkailumatkalle.

Tasoja on noin 15 kappaletta, ja ne ovat kohtalaisen lyhyitä mutta nättejä. Noin puolet kentistä on perinteistä tasohyppelyä Tarzanmaisilla elementeillä varustettuna. Niissä roikutaan köynnöksissä, kiipeillään puissa, lasketaan liukumäkeä ja pelastetaan avuttomia apinavauvoja häkeistään. Vihollisiakin vastaan taistellaan, useimmiten heittämällä kärrynpyörää tai keihästä. Kaikki vastaan tulevat viholliset on käden käänteessä voitettu, mutta pelin haaste perustuukin täsmälliseen hyppelyyn sekä yliluonnollisiin reflekseihin, varsinkin liukumäkikohdissa. Vaikka Tarzan kohtaa matkallaan paljon hirviöitä ja pahiksia, hänen suurin vihollisensa on huonosti toteutettu kamerakulma, jonka kanssa saa useimmiten arvailla mihin suuntaan on ponnistettava tai hypättävä. Matkani päättyi lukuisia kertoja rotkoon tai lätäkköön vain sen takia, että en osannut hahmottaa oikeaa suuntaa.

Onneksi ontuvat viidakkojaksot vievät vain puolet pelistä. Toinen puoli seikkailusta liikutaankin vetten päällä, joko surffaten ärjyvissä koskissa tai harrastaen vauhdikasta vesihiihtoa äksyilevän linnun vetämänä. Vesijaksot ovatkin pelin parhaita puolia, sillä vaikka ne ovat kohtalaisen vaikeita ja vaativat useita yrityksiä ennen kuin ne saa läpäistyä, niissä vallitseva hulvaton vauhdintunne vei minut mennessään. Vesijaksot ovat paitsi kauniita, myös todella jännittäviä. Kun joutuu väistelemään sekä krokotiilien naksuvia hampaita että uhkaavia kiviä samalla kun vauhti vain kiihtyy, veren adrenaliinipitoisuus kohoaa suorastaan piinaaviin lukemiin. Tarzan voi myös "grindata" ohuilla tasanteilla sekä suorittaa erilaisia akrobatiatemppuja, joista saa palkinnoksi bonuspisteitä. Kun pisteitä on kertynyt tarpeeksi, kilahtaa sankarillemme lisäelämä jos toinenkin.

Haasteita

Kaikissa tasoissa on piilotettuja filmirullia, joita on kerättävä suuret määrät päästäkseen pelin viimeisiin paikkoihin. Varsinkin koska kaikkia rullia ei voi edes löytää ensimmäisellä kerralla, johtuen vaihtoehtoisista reiteistä ja tasojen lukituista osioista, niiden kerääminen ei ole todellakaan hauskaa hommaa. Vaikka surffailukenttiä jaksoikin tahkota uudelleen, ei juurikaan innostanut palata puuduttaville viidakkotasoille, joissa äkkikuolemat ja piruileva kamerakulma olivat alituisena uhkana mielenterveydelle.

Mikäli tahtoo, jo kerran läpäistyille tasoille voi myös palata puhtaassa huvittelumielessä. Peli nimittäin tarjoaa jos jonkinlaista haastemoodia aina Time Attackistä (joka tuskin selittelyä kaipaa) erilaisiin temppuilukisoihin. Sen lisäksi viidakossa törmää useaan otteeseen benjihyppyhaasteisiin, joissa on tarkoituksena loikata jyrkänteeltä alas naruun sidottuna ja väistellä pudotuksen aikana kielekkeitä ja muita esteitä jotta vauhti ei hidastuisi ja pääsisi ylettymään alhaalla odottaviin palkintoihin. Benjihyppykisojen suorittaminen on käytännössä pakollista, sillä ne ovat ainoa tapa ansaita viidakkotasoilla majailevien gorillojen kunnioitus. Kun kunnioituksen on ansainnut, gorillat suostuvat heittämään sinut piilotetuille alueille, mikä taas on ainoa mahdollisuus löytää kaikki filmirullat.

Pelin harvat pomotaistelut on toteutettu melko hauskasti. Niissä seurataan näyttävää painianimaatiota ja yritetään samaan aikaan näppäillä ohjaimella oikeaa koodia. Varsinkin pelin loppupuolella vastaan tuleva krokotiilitaistelu oli todella vauhdikasta katsottavaa, osittain sen takia, että tuntui todella siltä, kuin itse vaikuttaisi tapahtumien kulkuun. Kuvakulma pyöri villisti, vesi roiskui ja sankarimme pakeni hirviön kuolettavia hampaita. Pomotaistelut ovat mukavan piristäviä, ja tuovat vahvasti mieleen Dark Cloudin kaksintaistelut.

Väriloistoa jouluksi

Ubi Soft on tehnyt parhaansa saadakseen Tarzanista esikuvansa näköisen ja kuuloisen. Siinä on onnistuttu osittain, vaikka joitakin puutoksia grafiikkapuolelta löytyy. Niin viidakko- kuin vesijaksot kyllä näyttävät ihan riittävästi Disneyn alkuperäiseltä piirrosleffalta, mutta viidakkokentistä puuttuu sitä vauhdikkuutta, joka teki leffasta niin näyttävän. Hahmoanimaatio ei ole todellakaan sitä tasoa, mitä olisin Disney-peliltä odottanut. Tarzanin liikkeet näyttävät tökkivältä, ja sama pätee myös vihollisiin.

Välianimaatiot sekä pelin äänimaailma ovat kunnossa. Vaikka välidemot on toteutettu pelin omalla enginellä ja hahmojen alhainen polygonimäärä pistää lähikuvissa silmään, niiden animointi on sulavaa ja ääninäyttelijät kuulostavat elokuvan englanninkielisiltä vastineilta. Peliä pelatessa taustalla kuuluva musiikki, joka koostuu pääasiassa erilaisista viidakkorummuista, mukailee elokuvan säveliä. Varsinkin surffailujaksoissa nopeatempoinen rummutus oli omiaan lisäämään adrenaliinin määrää veressä. Ääniefektit kuulostavat ihan kohtalaisilta.

Tarzan on äärimmäisen kevyt, lyhyt ja vauhdikas, ja soveltuu siitä syystä vain lapsille tai nopeaa adrenaliinikylpyä kaipaaville vanhemmille. Täyden pelin hintaa en tästä missään nimessä maksaisi, varsinkin kun markkinoilla on sellaisia tasohyppelyn helmiä kuten Klonoa 2 ja Jak & Daxter. Tämä peli on parhaimmillaankin vain värikäs joululahja perheen pienimmille, sillä se on äkkikuolemista ja paikoittaisesta vaikeudestaan huolimatta liian helppo ja parissa päivässä läpäistävä pikkupeli, josta taitavammat pelaajat eivät saa juurikaan vastinetta rahoilleen.