Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Star Wars: Rogue Squadron II

Joulukuussa 1998 amerikanmantereella, ja noin puoli vuotta myöhemmin Euroopassa, Factor 5 hämmästytti N64-pelaajia loistavalla Star Wars-pelillä, Rogue Squadronilla. Peli menestyi erittäin hyvin, ja poiki n. 2 vuotta myöhemmin puolijatko-osan, Star Wars: Episode I - Battle for Naboon. Noin kaksi kuukautta Battle for Naboon valmistuttua, aloitti Factor 5 uskomattoman urakan: Jatko-osan N64:n Rogue Squadronille GameCuben amerikanjulkaisua varten. Tämä tarkoitti sitä, että heillä oli vain noin kahdeksan kuukautta aikaa tehdä kokonainen peli. Samaan aikaan kun he viimeistelivät Battle for Naboota, heidän oli Nintendon pyynnöstä tehtävä pienimuotoinen traileri tulevasta pelistään SpaceWorld 2000-messuille. He tekivät tämän vain yhdeksässäkymmenessä päivässä. Tämä todistaa todellakin, miten helppoa GameCubelle on tehdä pelejä. Rogue Squadron oli peli, joka teki Factor 5:n minulle tunnetuksi, eikä se nimi unohdu pois piiiitkään aikaan. Rogue Leaderissa pelaaja ottaa Luke Skywalkerin tai Wedge Antillesin roolin ja yrittää kukistaa avaruutta hallitsevan Imperiumin.

Grafiikka on se, johon ihmiset ensin kiinnittävät huomionsa, eikä Rogue Leader todellakaan petä tällä osa-alueella. RL on GameCuben ensimmäinen peli, joka todellakin räjäyttää pankin upealla grafiikallaan. Rogue Leader näyttää uskomattoman hyvältä, ja olo on aivan kuin elokuvaa pelaisi. Aluksissa ei ole polygoneja säästelty ja niiden varjostukset on suoritettu uskomattoman näköisesti. Alusten ammukset valaisevat ympäristöään tyylikkäästi, eli jos ohjaamon läheisyydessä alkaa välkkyä Tie Fightereiden vihreiden laserammusten aiheuttama valaistus, on aika paeta . Pelin jokaisessa maatekstuurissa on käytetty bump-mappausta, ja Vengeance on Kothlis-tehtävän vesi heijastaa tyylikkäästi vedenpinnan yläpuolella tapahtuvat taistelut.


Tyylikäs vääristysefekti taitaa olla GameCubella melko helppo tehdä, koska niin moni peli sitä hyödyntää. Ohjukset vääristävät maisemia lentäessään kohti imperiumin piruja ja pommit kylvävät tuhoa tyylikkäiden paineaaltojen muodostuessa niiden osuttua maahan. Laavasta kohoava lämmin ilma vääristää myöskin näkymää. Tätä näkee kaikkialla pelissä. Myös alusten jälkipolttimissa. Imperiumin pirujen aluksista sinkoilee metallinkappaleita niiden räjähdellessä erittäin tyylikkäiden partikkeliefektien säestäminä ja Bespinin ja Ison Corridorin erittäin tyylikkäästi tehdyt volumetriset sumut tuntuvat todellakin pilvessä(sääilmiö) lentämiseltä. Cloud Cityn kaupunki on valtava. Taloja on kaikkialla, ja jotkin niistä todella monimutkaisesti tehty. Vaikuttavin saattoi kuitenkin olla asteroidikenttä, jossa asterioideja on toista sataa. Jokaisen asteroidin voi halkaista uudelleen ja uudelleen, kunnes palat tuhoutuvat täysin. Tästä tehtävästä löytyy myös todella hieno voimakenttä joka vähemmän yllättäen sekin käyttää vääristysefektiä.

Kaikki edellämainittu, ja vähän enemmänkin, on nidottu yhteen miltei täydelliseksi pakkaukseksi, joka toimii lähes joka tehtävässä sulavat 60fps, mutta joissain maanpäällisissä tehtävissä framerate on välillä 60 ja välillä 30fps. Tämä hidastus ei haittaa pelattavuutta ollenkaan, ja peli on vielä silloinkin sulavaa. Sen kyllä huomaa, kun peli putoaa supersulavasta sulavaan. Alus valitaan tyylikkäästi hangaarissa kävelemällä haluamansa aluksen kohdalle tyylikkäästi mallinnetulla pilotilla jonka animointi on huippuluokkaa. Mitkään edellämainituista ominaisuuksista eivät sano peruspelulle mitään, mutta tärkeintä on, että kokonaisuus toimii. Pelin valikko ansaitsee erityismaininnan tyylikkäästä ulkoasusta. Taustalla pyörii FMV-pätkiä Tähtien Sota-trilogiasta, ja valikko on nopea ja selkeä. Pelissä on käytetty jonkin verran FMV:ta myös em. valikon lisäksi. Molempien Kuolemantähtien räjähdykset näytetään videopätkinä, samoin kuin pelin loppuvideo, jonka voi nähdä Jedin Paluu Special Editionin lopussa. Factor 5 on myös lisännyt peliin muutaman minuutin pituisen Making of Rogue Leader-videodokumentin, jossa pelin tekovaiheita hieman selvennetään.


Rogue Leaderin äänet ovat sanalla sanoen uskomattomat. Taustalla pyörii koko ajan John Williamsin loistava Star Wars-musiikki, laserit mekastavat, alukset surisevat ja ajoittain kaiuttimista kuuluu radiokeskustelua. Äänistä en löytänyt mitään vikaa, vaikka etsimällä etsin. Vertailin elokuvien ääniä pelin ääniin, ja niistä ei pysty erottamaan kumpi on kumpi. Musiikki vaihtuu hienosti tilanteen mukaan, esimerkiksi ensimmäisessä tehtävässä, Kuolemantähden kuilussa, Luken valmistautuessa ampumaan ohjus Kuolemantähden ilmastointikanavaan musiikki alkaa hiljalleen nousta kovempiääniseksi ja tempoltaan nopeammaksi.

Rogue Leaderin ainoa elokuvista tuttu ääninäyttelijä on Denis Lawson, alkuperäinen Wedge Antilles. Muut puheäänet ovat joko elokuvan äänistä napsittuja pätkiä esimerkiksi Obi Wan Kenobi, joka sanoo Lukelle “Use the Force, Luke” tämän ampuessa ohjusta ilmastointikanavaan. Ne voivat myös olla ääniä, jotka muistuttavat elokuvan ääniä, mutta nämäkään äänet eivät ole mitenkään huonosti tehtyjä.


Pelattavuus on pelien suola, ja Rogue Leader loistaa tälläkin saralla. Rogue Leader on yksinpeli, mutta erittäin hyvä sellainen. Analogiohjain luonnollisestikin ohjaa pelaajan alusta halki avaruuden ja C-ohjain, eli kameraohjain ohjaa kameraa. Ulkokuvakulmassa C-ohjainta painettaessa ylös tai alas kamera liikkuu lähemmäksi tai kauemmaksi aluksesta, sivuttaisliikkeen kääntäessä kameraa. Sisäkuvakulmassa C:llä käännellään pelaajan päätä. Todella hienoa jahdata Tie Fightereitä katseellaan, jos alus ei ole tarpeeksi nopea. A-nappi ampuu lasereilla, B ampuu ohjuksilla tai pommeilla. X vaihtaa sisä/ulkokuvakulmaa, Y tuo esiin elokuvista tutun tähtäystietokoneen, joka rajaa viholliset näkyviin esimerkiksi pilvilennossa. Tähtäystietokoneella voi myös helposti tarkistaa oman ensisijaisen kohteensa. L-nappi on jarru, ja jos pelaaja painaa digitaalisen L:n pohjaan, alus kääntyy jyrkästi. R on kaasu, ja digitaalisen R:n painuttua pohjaan alus kiihdyttää hetkellisesti todella nopeaan vauhtiin. D-Padilla käskytetään siipimiehiä, joille voi antaa seuraavat käskyt: Form(Muodostelma), Flee(Paetkaa. Täysin turha komento), Guns(Käykää tykkien kimppuun), Ties(Käykää Tie Fightereiden kimppuun). Siipimiehistä ei paljoa apua ole, mutta sen verran kuitenkin, ettei pelaaja tunne olevansa kentällä yksin.

Tehtävät vaihtelevat mukavasti. Välillä on pommitustehtäviä, välillä puolustusta. Tehtävät seuraavat alkuperäisen Star Wars-trilogian juonta poiketen kuitenkin siitä joskus. Tehtävät vaikeutuvat asteittain, ja Hothin jälkeinen tehtävä alkaa olla jo melko haastava. Hoth on todella mukavaa pelata läpi uudelleen ja uudelleen, ja varsinkin AT-AT-kävelijöiden kaataminen on hauskaa. Välillä pelaajalle heitetään aivan uskomattomalta kuulostavia haasteita, kuten kokonaisten Star Destroyereiden tuhoamista. Endorin taistelu on eräs pelin uskomattomimmista tehtävistä. Avaruudessa voi olla samaan aikaan vajaa sata Tie Fighteriä, monia kapinallisten aluksia, sekä muutama Star Destroyer. Rogue Leaderin kenttäsuunnittelun erottaa massapeleistä se, että Roguessa ei ole yhtään huonoa tehtävää. Jotkin tehtävät ovat haastavampia kuin toiset, mutta kaikkia pelaa mielellään.


Erilaisille tehtäville täytyy luonnollisestikin olla erilaiset alukset, ja niitähän tässä pelissä on ihan tarpeeksi. Vakioaluksia ovat X-Wing, Y-Wing, A-Wing, B-Wing, ja Speeder, mutta pelissä pääsee myös mm. T-16 Skyhopperin puikkoihin harjoituksessa, ja kesken tehtävien pelaaja saa mahdollisuuden lentää Tie Fighterillä, Imperiumin sukkulalla sekä Bespinin Cloud Carilla. Lisäksi pelissä on muita salaisia aluksia. Jokainen alus on mallinnettu todella hienosti ja yksityiskohtaisesti niin ulkoa kuin sisältäkin. Jokaisen aluksen ohjaamo on uskomattoman hieno. X-Wingin ohjaamo on melko avoin ja siitä voi hyvin tarkkailla ympäristöä koska se on taistelualus. Y-Wingin ohjaamo taas on suljettu ja panssaroitu, joten sillä ei paljoa muuta voi tehdä kuin pommittaa. Aluksissa on myös muita eroja kuin pelkkä ulkonäkö. X-Wing on ketterä ja nopea taistelualus, kun taas Y-Wing on hidas ja kömpelö, mutta erittäin panssaroitu pommikone.

Rogue Leader on lyhyt. Sen pelaamiseen läpi kuluu vain noin kymmenen tuntia. Pelaaja saa tehtävän jälkeen pisteitä ajan, tarkkuuden, tuhottujen vihollisten, elämien menetyksen, ja tarkkuustietokoneen käytön mukaan. Mikäli pelaaja on suorittanut riittävät kriteerit, saa hän mitalin suorituksensa perusteella. Mitaleilla pelaaja saa käyttöönsä pelin piilottettuja aluksia ja tehtäviä, joiden metsästys nostaa pelin elinikää huomattavasti. Rogue Leader on kuitenkin todella hyvä peli, jonka pelaa läpi useamman kerran ihan mielellään.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi