Minä, Mario
Mario-tasohyppelyt ovat loistava osoitus siitä, ettei toimivaa konseptia kannata turhan päiten lähteä muuttamaan. Niiden grafiikka on luonnollisesti parantunut, mutta pelattavuudessa ei ole juuri tapahtunut muutoksia. Yhä uudet pelaajasukupolvet ovat ihastuneet Marion seikkailuihin. Kilpikonnan ja dinosauruksen ristisiitos Bowser on kidnapannut prinsessa Peachin niin monta kertaa, että varoissaan olevan Sienivaltakunnan luulisi jo palkanneen hallitsijalleen rotevia turvamiehiä. Onneksi Mario on ollut paikalla pelastuspuuhissa.
Kaikki parhaat Mariot ovat panostaneet tasosuunnitteluun. Super Mario 3D Land on samoilla linjoilla, sillä se luottaa tuttuun ja turvalliseen hyppelyviihteeseen. Peli ei tarjoa juuri mitään uutta, ja meno on perinteistä aina tulikukkia, tasojen lopussa seisovia lipputankoja ja teemapohjaisia maailmoja myöten. Super Mario 3D Land on perinteisyydestään huolimatta (tai siitä johtuen) erittäin viihdyttävä. Sen useimmat kentät juoksee ja pomppii läpi muutamassa vaivaisessa minuutissa. Jo läpäistyihin kenttiin palaa kuitenkin mielellään, sillä niihin on piilotettu tähtikolikoita. Jokaisessa tasossa on kolme kätkettyä kultarahaa, ja niiden etsiminen tuo mukavaa lisähaastetta.
Super Mario 3D Landin pelaaminen on muutenkin todella miellyttävää, sillä monien tasoloikkien helmasynniksi muodostuva kamera toimii Nintendon uutuudessa loistavasti. Kuvakulma vaihtuu automaattisesti kuhunkin tilanteeseen sopivaksi ja epäonnistumisista saa syyttää vain itseään. Kovasti rummutettu kolmiulotteinen näkymä ei kuitenkaan pelitä yhtä loistavasti, sillä se ei auta hahmottamaan etäisyyksiä juurikaan tavallista näkymää paremmin. Hypellessä kannattaa edelleen luottaa Marion varjoon, sillä siitä näkee mihin hahmo on laskeutumassa.
Supikoiraa metsästämässä
Kolmiulotteisen näkymän ohella eniten ennakkohuumaa nostatti tanookipuvun paluu näyttämölle. Sitä käytettiin viimeksi muinaisessa Super Mario Bros. 3:ssa, mutta nyt vahinko otetaan toden teolla takaisin. Supikoira-asua käytetään itse asiassa koko ajan, jopa liiallisuuksiin asti. Tanookin liitelyominaisuus ja hännällä tehtävä pyörähdyshyökkäys johtavat siihen, että eteneminen on välillä liian helppoa.
Nintendo on aina osannut tehdä vaivattomasti sisäistettäviä pelejä. Super Mario 3D Landin ensimmäiset kentät ovat helpohkoja harjoitusalueita, joiden aikana kokematonkin pelaaja ehtii tottumaan viiksekkään putkimiehen liikkeisiin. Meno vaikeutuu loppupuolella jonkin verran, mutta uusi Mario ei ole pelinä sieltä vaikeimmasta päästä. Seikkailun pystyy lisäksi läpäisemään satavarmasti, sillä liian monesta samassa kentässä tapahtuneesta kuolemasta käyttöön tulee erikoisasuste, johon sonnustautumalla vihollisten iskut eivät vahingoita ollenkaan. Jos tämäkään ei auta, viimeisenä lahjana annetaan Marion suoraan maalitolpalle lähettävä P-siipi.
Uusina ominaisuuksina tarjotaan mahdollisuutta heitellä bumerangeja ja kerätä lisätavaroita StreetPass-toiminnon avulla. Parannusyritykset ovat yhdentekeviä. Perinteisen australialaisen heittoaseen viskominen ei eroa mitenkään tuttujen tulipallojen ampumisesta. Kentissä jaetaan lisäksi niin runsaasti sieniä, tulikukkia ja lehtiä, ettei niiden hamstraaminen StreetPassin avulla ole tarpeellista.
Paluu vanhoihin hyviin aikoihin
Uutta Marioa pelatessa on hauskaa. Väripaletti on tutun kirkas ja iloiset rallatukset soivat hyppelyn taustalla. Super Mario 3D Land ei tarjoa juurikaan uutta, mutta perinteestä puristetaan kaikki mahdollinen irti. Maalia merkitsevien lipputankojen ja tanookiasusteen lisäksi sarjan ystävät tunnistavat muun muassa Super Mario Bros 3:sta tutut ilmassa leijailevat loppuvastuslaivat, vasarakilpikonnan kaltaiset viholliset ja Super Mario Galaxy 2:ssa käytetyt kosketuksesta kääntyvät alustat. Välillä käytetään myös kaksiulotteista kuvakulmaa, joten tämäkin parantaa uuden käsikonsoli-Marion nostalgista tunnelmaa.
Maailmalla ollaan oltu hieman pettyneitä siitä, ettei Super Mario 3D Land kykene uudistamaan sarjaa erinomaisten Galaxy-pelien tavoin, mutta Nintendon uutuus on joka tapauksessa mitä viehättävin perinteinen tasohyppely. Se ei yritä rikkoja rajoja. Pelissä juostaan, hypitään, kerätään kolikkoja ja loikitaan vihollisten päälle kuin vanhoina hyvinä aikoina. Meno on edelleen erittäin viihdyttävää, joten Super Mario 3D Landia pelaa lapsuudesta tutulla innolla. Joitakin konsepteja on aivan turha lähteä muuttamaan.
