Lord of the Rings: War in the North

Ohjaaja Peter Jackson toi J.R.R. Tolkienin kirjatrilogian onnistuneesti valkokankaalle. Tämän jälkeen aiheesta on ilmestynyt pelejä tasaisen tappavaan tahtiin. Kuten niin monilla lisenssipeleillä on tapana, myös suurin osa Taru Sormusten Herrasta -peleistä on ollut enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Lord of the Rings: War in the North lainaa tyylinsä Jacksonin elokuvista mutta kirjoittaa täysin oman tarinansa alkuperäisen trilogian rinnalle. Lisenssipelien aiheuttamista ennakkoluuloista poiketen pohjoisen taistelut tempaisevat vahvasti mukaansa.

Sota pohjoisessa

Sankarikolmikon matka alkaa Breen kylästä. Aragorn on jo Pomppivassa Ponissa odottamassa hobitteja saapuvaksi, mutta levottomuudet pohjoisessa huolestuttavat tulevaa kuningasta. Kääpiö Farin, haltija Andriel ja ”pohjoisen samooja” Eradan saavat tehtäväkseen tutkia, mitä kummaa tapahtuu lähes tuhat vuotta sitten hylätyssä Fornostin linnakkeessa. Matka jatkuu kohti pohjoista vain hieman ennen kuin Frodo kumppaneineen saapuu kylään. Fornostin linnakkeen tutkiminen paljastaa ikävän tosiasian: Pimeyden ruhtinas Sauronin joukot ovat levittäytyneet pitkälle pohjoiseen sotapäällikkö Agandaurin johdolla. Kolmikon on aika kirjoittaa oma tarunsa.

Vaikka tarinassa seurataan uusien hahmojen edesottamuksia, monet tapahtumapaikat ja hahmot ovat tuttuja valkokankaalta ja kirjojen sivuilta. Tolkienin luoma mielenkiintoinen maailma viihdyttää taustoillaan ja tarinoiden kytköksillään. Sota pohjoisessa kulkee rinta rinnan varsinaisen trilogian kanssa. Samalla syvennytään elokuvissa sivuutettuihin mutta kirjoissa mainittuihin henkilöihin ja pohjoisen tuntemattomampiin tapahtumapaikkoihin. Lord of the Rings: War in the North käyttääkin lisenssiään erinomaisesti hyödykseen. Peli ei luota vain Taru Sormusten Herrasta -trilogian hahmokaartiin vaan tuo mukaan myös muista Tolkienin kirjoista tuttuja hahmoja. Loistavaa fanipalvelua, jos ei muuta.

Graafisesti peli pohjaa elokuviin. Peter Jacksonin visualisoima Keski-Maa on synkkä paikka. Örkit ja muut pahuuden kätyrit näyttävät uhkaavilta. Musta veri virtaa ja ruumiinosat lentelevät miekkojen sivallusten tahdissa. Sankarit kulkevat läpi synkkien metsien, lumisten vuorten ja pahuutta uhkuvien linnoitusten. Matkalla kohdataan tuttuja hahmoja aina Frodosta Rivendellin hallitsija Elrondiin. Hahmot on mallinnettu niin ikään elokuvien näyttelijöiden mukaan, joskin ääninäyttelystä vastaavat tuntemattomammat nimet. Tutun näköiset hahmot tarjoavat mukavaa tarttumapintaa, mutta ilmeettömät kasvot työntävät luotaan aivan yhtä nopeasti. Onneksi liikkeiden animointi on toteutettu huomattavasti paremmin.

Toimintapainotteinen roolipeli

Vaikka Lord of the Rings: War in the North on kokemustasojen, hahmokohtaisten kykyjen ja keskusteluvaihtoehtojen näkökulmasta roolipeli, pelaaminen painottuu hyvin pitkälti taisteluun. Sankarit osaavatkin kaikki perinteiset kolmannen persoonan toimintapeleistä tutut liikkeet. Vihollisia kuritetaan kevyemmällä ja raskaammalla lyönnillä. Iskut voi torjua, niihin voi iskeä vastaan tai väistää kierähtämällä. Brutaalit lopetusliikkeet ja pomomatsit ovat niin ikään mukana. Vastaan asettuu tuttu viholliskatras. Ympäristöt vilisevät örkkejä, hiisiä, peikkoja ja muita Keski-Maan ei-niin-ystävällisiä kulkijoita. Taistelu on monipuolista ja tuntuu sopivan haastavalta jo normaalilla vaikeusasteella. Kentistä löytyviä uusia aseita ja haarniskoja jaetaan avokätisesti. Mukavasti monista muista roolipelistä poiketen koko ajan tarjoillaan tehokkaampaa varustusta pelaajan käytettäväksi.

Roolipelielementit tuovat oman lisämausteensa. Hahmoja voi kehittää haluamaansa suuntaan, joten taikuuteen keskittyvästä haltijastakin kehittyy tarvittaessa varsin tehokas lähitaistelija. Hahmokohtaiset kyvyt kuitenkin rajoittavat kehitystä. Jokaisella hahmolla on omat kauko- ja lähitaisteluun keskittyvät ominaisuutensa kuin myös hahmokohtaiset erikoiskykynsä. Metsien mies Eradan on loistava jousiampuja ja varsin kyvykäs käsittelemään miekkaa. Lisäksi hän osaa hetkellisesti verhoutua näkymättömiin. Kyky mahdollistaa salakavalat hyökkäykset ja muiden hahmojen parantamisen suojassa vihollisten katseilta. Andriel luottaa loitsuihinsa ja tarjoaa muun muassa maagista parantavaa suojaa vihollisen kaukohyökkäyksiä vastaan. Kääpiö Farinin sotahuuto auttaa niin ikään koko kolmikkoa nostamalla hetkellisesti kaikkien ominaisuuksia. Ryhmää auttavat kyvyt ja niiden oikeaoppinen käyttö taistelussa on selviytymisen kannalta toivottavaa – ellei pakollista.

Harmillisesti kehitettäviä kykyjä tarjoillaan varsin suppeasti. Suurin osa ansaituista kehityspisteistä päätyykin jo aikaisemmin avatun kyvyn paranteluun. Sama niukkuus vaivaa muitakin War in the Northin roolipeliominaisuuksia. Hahmojen kehitys ja kustomointi ovat kovin rajattuja eikä keskusteluilla ole useista vastausvaihtoehdoista huolimatta tarvittavaa painoarvoa. Vaikka viimeiseen asti valitsee ”väärän” vastausvaihtoehdon, lopuksi oman porukan jäsen suostuttelee vääräuskoisen soturin oikealle tielle. Peli eteneekin tarkasti valmiiksi kirjoitetun tarinan mukaan. Lisäksi rajatuissa – joskin näyttävissä – ympäristöissä ei juurikaan sooloilla, joten muutamat peliin lisätyt sivutehtävät tuntuvat merkityksettömiltä.

Pelastetaan Keski-Maa yhdessä

Lord of the Rings: War in the Northin moninpeliominaisuudet ovat kauttaaltaan onnistuneita. Yhteistyö onnistuu joko jaetulta ruudulta tai verkon välityksellä. Peliin voi liittyä käytännössä milloin tahansa. Kannattaa kuitenkin liittyä vain sellaisiin peleihin, jotka ovat tarinaltaan aikaisemmassa vaiheessa kuin oma seikkailu. Tällöin oma eteneminen tallentuu sitä mukaa, kun tarinassa edetään. Näppärät hakuvaihtoehdot helpottavat sopivan pelin etsimisessä. Hakuja voi rajata tarinan etenemisen, valitun hahmon ja vaikeustason mukaan. Muutamia pätkimisiä lukuun ottamatta yhteistyöpelit rullaavat mainiosti.

Kolmella ihmispelaajalla toiminta saa aivan uutta puhtia, kun yhteistyön on pakko toimia. Sankarien iskujen kestävyys ei nimittäin ole mitenkään mairitteleva, mutta juuri se tekee taistelusta sopivan taktista. Yksin pelatessa tekoäly ohjailee muita ryhmän jäseniä. Vaikka ihmispelaajien kanssa pelaaminen on monin verroin hauskempaa, tekoäly hoitaa oman tonttinsa suhteellisen hyvin. Välillä koneen ohjaamat hahmot rynnivät turhankin aktiivisesti keskelle vihollislaumaa välittämättä omasta tai toveriensa terveydestä. Toisaalta sama aktiivisuus on läsnä myös tiimitoveria henkiin herättäessä.

War in the North lähestyy suurta ja mahtavaa Keski-Maata järkevällä tavalla. Se ammentaa Sormusten Herran -mytologiasta kaiken tarpeellisen ja luo oman tarinansa alkuperäisiä lähteitä kunnioittaen. Vaikka pohjoisen tapahtumat eivät vedä vertoja mahtisormuksen matkalle, viitteet tuttuihin hahmoihin sekä kytkökset alkuperäiseen kirjatrilogiaan pitävät juonen mielenkiintoisena.

Toki parannettavaakin löytyy. Grafiikka ei missään nimessä ole rumaa, mutta ei se erityisesti säväytäkään. Ennen kaikkea eleettömät kasvot kaipaisivat lisää huomiota. Sankarikolmikon taustoja ei myöskään juuri valoteta, joten tarinan päähahmot jäävät persoonattomiksi. Lisäksi rajatut kentät ja hivenen suppeat roolipelielementit korostavat tarkoin ohjattua kokemusta. Silti yli 10 tunnin kesto, pätevät moninpelitoiminnot ja toimiva taistelu takaavat lukuisia viihdyttäviä hetkiä pelin parissa. Läpipelaamisen jälkeen avautuvat vaikeustasot tarjoavat vielä todellisille Keski-Maan kasvateille mahdollisuuden kokea seikkailu uudestaan edellisellä kierroksella kerättyjen kokemustasojen ja varusteiden avittamana. Pyyhkikäämme siis Lord of the Rings: Aragorn's Questin ja Lord of the Rings Conquestin kaltaiset pettymykset mielistämme – Lord of the Rings: War in the North on onnistunut Taru Sormusten Herrasta -peli.

Galleria: 

Kommentit

Varmaankin positiivisin arvostelu jonka olen pelistä lukenut. Kyllähän tämä kiinnosti jo aiemmin arvosanoista huolimatta, mutta nyt kiinnostaa vaan lisää.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi