"Sadattuhannet hevosvoimat heräävät henkiin..."
Formulasirkus päättyi juuri Sebastian Vettelin mestaruusjuhliin, mutta virtuaaliradoilla ratin pyörittely on vasta alkamassa. Codemastersin tämän vuoden formulapelistä F1 2011 puuttuu loppuun asti hiottu realistisuus, mutta kyseessä on silti varsin menevä huristelu. Peli yhdistää simulaatiota ja viihdyttävyyttä moottoriurheiluaiheisille videopeleille tyypillisellä tavalla. Mukana on joitakin realistisia elementtejä, mutta tärkeintä on pitää hauskaa.
Brittipelitalo Codemasters pääsi viime vuonna ensimmäistä kertaa formuloiden pariin, minkä tuloksena syntyi mukiinmenevä ja myyntimenestykseksi osoittautunut autoilu. Edellisestä konsoleille ilmestyneestä kunnon F1-pelistä olikin lisenssiongelmien takia kulunut luvattoman paljon aikaa. Ihmeempiä uudistuksia ei tämän vuoden painoksessa ole tarjolla, mutta ajettavuutta ja grafiikkaa on paranneltu. Autot eroavat selkeästi sekä ohjattavuudeltaan että ulkonäöltään. Hännänhuipuilla on mahdotonta pysyä kärkitallien vauhdissa. Yksityiskohtiin panostamisesta kielii puolestaan se, että jopa autojen ratit näyttävät erilaisilta.
F1 2011:ta ei ole suunniteltu sunnuntaiajelijoille, sillä formulamaailman sääntöviidakon tuntemisesta on selkeää etua. Esimerkiksi kymmenen sekunnin aikasakkojen syyt tai eriväristen lippujen merkitys saattavat aiheuttaa aiheuttaa ymmärrysvaikeuksia. Lisäksi pelaajan on syytä opetella käyttämään tuoreimmalla formulakaudella käyttöön tulleita laitteita, eli KERSiä ja DRS:ää. Ensimmäinen lisää hetkeksi ajokin nopeutta, mutta sen käyttäminen on rajoitettu muutamaan kertaan kierroksen aikana. Takasiiven avaava DRS lisää sekin vauhtia, mutta sitä voi käyttää vain alle sekunnin päässä edellä olevasta kuljettajasta ja ainoastaan pitkillä suorilla. Sorminäppäryyttä vaaditaan, sillä pelaajalla on kädet täynnä töitä käyttäessään nopeuttajia, ollessaan törmäilemättä ja pitäessään auton radalla.
"Kilpailun tuomaristo katselee suurennuslasilla Schumacherin menoa!"
Pelin täysi F1-lisenssi mahdollistaa kaikki tämän kauden radat, tallit ja kuskit. Ajaminen on hirvittävän nopeaa, kuten tietysti tämän tehoisilla ajokeilla pitääkin, joten asfaltilla pysyminen vaatii jonkin verran harjoittelua. Radat pitää opetella viimeistä pomppua myöten, eikä perussäätöjen hallitseminenkaan ole haitaksi. Videopeliformuloiden virittäminen ei tosin vaadi sen kummempaa älyä, sillä Codemastersin peli ei kaikeksi onneksi ole täysiverinen simulaatio. Käytännössä pitää vain yrittää sisäistää yksinkertaiset peruasiat, kuten olla valitsematta sadekelin renkaita taivaan ollessa pilvetön.
Yksittäisten harjoitusten, aika-ajojen ja kilpailujen lisäksi tarjolla F1 2010:stä suoraan kopioitu uratila. Sen alussa solmitaan tulokassopimus jonkin surkean tallin kanssa. Kilpailujen välissä annetaan lausuntoja medialle, mutta tämä ominaisuus ei valitettavasti ole kovin kattava, eikä esimerkiksi lehdistötilaisuuksiin pääse osallistumaan. Toimittajat haastattelevat kuljettajaa varikolla. Vastausvaihtoehtoja on tosin vain muutama, joten tämä ominaisuus tuntuu päälleliimatulta. Pisteiden napsiminen johtaa maineen ja palkan lisääntymiseen sekä sopimukseen johonkin suuren tallin kanssa. Eteneminen on melko nopeaa, sillä kilpailuja ei ole pakko ajaa kokonaan. Huristella voi esimerkiksi puolet tai vaikka vain kolme kierrosta täydestä Grand Prixistä.
Proving Grouds on tervetullut uusi pelimuoto. Se tarjoaa erilaisia haasteita, joissa pitää esimerkiksi kellottaa mahdollisimman kovia kierrosaikoja, ohittaa tietty määrä autoja tai selvitä muutama kierros kovassa sateessa. Ura- ja haastetila kärsivät tosin mielikuvituksettomasta tekoälystä. Harvassa ovat ne tilanteet, joissa tietokone käyttäytyy yllättävästi. Usein edessä ja takana olevat kuskit noudattavat järkähtämättä ohjelmoituja ajolinjojaan. He ajavat toisin sanoen yhtä mielikuvituksettomasti kuin Heikki Kovalainen tai Jenson Button tällä hetkellä. Monesti tuntuu siltä, että tietokonekuljettajat ovat vain ja ainoastaan tiellä.
Valittavana on muutama eri vaikeustaso, joista helpoin on lastenleikkiä ja vaikein puolestaan hermoja raastavan hankala. Käyttöön voi myös ottaa joitain ajoapuja, kuten automaattisen jarrutuksen, sutimisen estämisen ja Gran Turismoista tutun ideaalin ajolinjan. Oma menopeli ei ota juuri vahinkoa helpoimmilla asetuksilla, mutta normaalitasolla pitää pöristellä kieli keskellä suuta. Kilpailuissa radalla on samaan aikaan niin monta autoa, että jo pieni herpaantuminen johtaa peräänajoon ja keskeytykseen. Ongelma korostuu verkkopelissä, jossa radalla voi samaan aikaan olla 16 ihmispelaajaa. Lopuissa kahdeksassa autossa istuu tekoälykuski. Kovin moni ei osaa F1 2011:ta pelata, koska nettikilpailuissa sattuu kolareita tämän tästä.
Codemastersin uutukaisen parasta antia on uusi Co-op Championship -tila. Verkossa tai samalla koneella käytettävässä pelimuodossa ohjataan kahta saman tallin autoa. Tavoitteena on luonnollisesti valmistajien maailmanmestaruus, mutta kuljettajien keskinäinen kilpailu tekee kilpailuista erittäin mielenkiintoisia. Hermo on kireällä, kun joudutaan tallimääräyksien tai muun vilunkipelin eteen.
"Ja siinä menee Heinz-Harald Frentzen, usein häntä kutsutaan myös ketsuppimieheksi, en kyllä tiedä mistä tämä nimitys tulee."
F1 2011:n huomattava nopeus aiheuttaa jonkin verran graafisia ongelmia, kuten putoavaa ruudunpäivitystä ja maisemien räpsymistä, mutta nämä lapsukset eivät juuri vaikuta pelattavuuteen. Muuten Codemastersin tekele näyttää erittäin hyvältä. Tekijät ovat lisänneet tämän vuoden peliin mielenkiintoisia visuaalisia elementtejä, kuten varoituslippuja heiluttelevat ratavirkailijat ja paremmat valaistustehosteet. Jälkimmäinen pääsee oikeuksiinsa sadekelillä, sillä siinä autojen perävalot ja ratojen reunoja merkitsevät varoituslamput nostavat tunnelman kattoon. Realistista vaikutelmaa lisää kannustava ja radion kautta väliaikatietoja kertova tallipäällikkö. Valikoissa pauhaava rock lukeutuu yhdentekevään taustamusiikkiin, mutta onneksi moottorien ulvonta on musiikkia moottoriurheilun ystävien korville.
F1 2011 ei ole missään nimessä huono julkaisu. Se kannattaa hankkia, jos laji miellyttää ja kaasujalan haluaa painaa pohjaan asti. Uudistuksia ei kuitenkaan ole niin montaa, että kyseessä olisi vuosi sitten ilmestyneeseen edeltäjäänsä verrattuna muuta kuin kosmeettinen parannus. Parhaat formulapelit löytyvät edelleen tietokoneelta, mutta Codemastersin ansiosta myös konsoleilla päästään maistamaan toimivaa vauhdin hurmaa.
