Vanha spandexsankari on palannut uuden elokuvan muodossa, jolloin luontevana sivutuotteena syntyy pelaajien kirosanaksi kelpaava hirvitys nimeltään lisenssipeli. Mutta mitäs ihmettä: The Amazing Spider-Man viihdyttää kummasti jo ensimetreiltä lähtien - ja näyttääkin vallan mainiolta.

Liskon päivä

Kertovat kylillä, että The Amazing Spider-Man jatkaa samannimisen elokuvan tarinaa. En ole elokuvaa nähnyt, mutta otin silti sen riskin, että osa sen tapahtumista paljastuu pelin aikana. Peli alkaa Oscorp-yrityksen tiloista, jonne Peter Parker ja Gwen Stacy menevät nuuskimaan Curt Connorsin kehittämiä otuksia. Ennen pitkää helvetti pääsee irti ja risteytetyt olennot ryntäävät vapaaksi kaduille. Vastassa on myös Spidermanin arkkivihollinen, niljakas The Lizard.

Hämiksen ohjaaminen on kiivaissa taisteluissa aluksi hieman kömpelöä ja tuntuukin siltä, ettei peli tottele nappien painallusta. Tarpeeksi kauan tahkottuaan kontrollit vaikuttavat pikkuhiljaa luontevilta. Jos paikoin itseään toistavat taistelut alkavat kyllästyttää, on lähes joka kerta mahdollisuus hyökätä pahisten kimppuun stealth-tyyliin - huomaamatta, nopeasti ja siististi. Leijailu New Yorkin pilvenpiirtäjien välissä on puolestaan vallan mukavaa ja vauhdin hurma on käsinkosketeltavaa. Hiukan tosin ihmetyttää, mihin Spidermanin seitit kirkkaalla taivaalla tarttuvat.

Keräilijälle tekemistä

The Amazing Spider-Man näyttää suurimmaksi osaksi oikein komealta ja animaatio on esimerkillisen sujuvaa. Vaikka ääninäyttelijät eivät ole elokuvasta tuttuja, kuuntelee Parkerin ja kumppaneiden jutustelua ilman hammastenkiristelyä. Muun muassa Evil Dead -elokuvista ja Sam Raimin Spiderman -elokuvasta tuttu Bruce Campbell kuuluu ääninäyttelijöiden kaartiin. Kuten myös KonsoliFINiläisten ikisuosikki Nolan North sekä Hämiksen luoja, Stan Lee.

Vaikeustasoltaan The Amazing Spider-Man ei ole muiden lisenssipelien tapaan kovinkaan ankara. Kovatasoisemmat pelaajat pääsevät pelin läpi alle kymmenessä tunnissa, mutta New Yorkin kaduille ja talojen katoille on jätetty paljon kerättävää sekä hauskoja lisätehtäviä. Näitä voi suorittaa paitsi pelin edetessä, myös loppuratkaisun jälkeen. Mukavin yllätys oli mahdollisuus lukea pelissä keräämiään vanhoja Spiderman-sarjakuvia.

Beenoxille pointsit

The Amazing Spider-Man on iloinen lisenssiyllätys. Beenox on ottanut viihdyttämisen tosissaan ja napannut Batman: Arkham Citysta hyväksi havaittuja ominaisuuksia mukaan. Mitään omaperäistä The Amazing Spider-Man ei juuri tarjoa, eikä peliin kyhätty juonikaan oikein jaksa kiinnostaa, mutta mukiinmenevänä viihteenä se toimii hienosti.