Peliteollisuuden tunnetuimpien naishahmojen joukkoon kuuluva Lara Croft ottaa aimo harppauksen eteenpäin sarjan seuraavassa osassa. Square Enixin kehittämä Tomb Raider aloittaa kokonaan uuden luvun Laran elämässä ja siirtää sankarittaren hänen viattomiin nuoruusvuosiin. Ideana on pyrkiä näyttämään, kuinka pelokkaasta tyttösestä kasvaa alkuperäisteosten urhea selviytyjä. Gamescomissa esitetyn demon perusteella tavoitteessa on onnistuttu täydellisesti.
Tomb Raider jää kauaksi aiempien inkarnaatioiden kevyestä toimintaviihteestä ja siirtyy tunnelmallisesti astetta synkemmäksi selviytymistarinaksi. Tuntemattomalle saarelle haaksirikkoutuva nuori Lara Croft on elokuvissa lukemattomia kertoja nähty neito, joka pakon edessä kasvaa tarinan vaatimaksi sankariksi. Moitteen sijaan väite on pelin vahvuus, sillä juuri päähenkilön viattomuus ja kouriintuntuva pelko luovat hänestä harvoin pelikerronnassa nähdyn aidon persoonan. Laran selviytymisestä oikeasti välitti, mikä näkyi jo lyhyen esittelyversion aikana samaistumalla hahmon kohtaloon.
Peli eroaa aiemmista myös sillä, ettei se ole vain Lara Croftin tarina. Samalle saarelle päähenkilön kanssa haaksirikkoutuu joukko muita selviytyjiä, joiden osuus juonessa tuntuisi pelaavan yllättävän suurta osaa. Mielenkiintoiset sivuhahmot jäivät esittelyssä vielä verrattain pieneen osaan, mutta siitä huolimatta he tuntuivat päähenkilön tapaan ihan eri lailla eläviltä henkilöiltä. Samaa voi onnekseen sanoa myös peliosuuden vihollisista, saarelle aiemmin joutuneista raakalaisista, jotka kasvottomien tapettavien sijaan onnistuivat riipimään ihon alle silkastaan heidät inhimillistävän aspektin vuoksi. Esittelyversion kohokohta olikin eittämättä sen viimeinen kolmannes, jossa Lara ystävineen kohtasivat saaren toiset asukit.
Jännittävä tunnelma ja selviytymisen ympärille rakennettu tematiikka eivät jää ainoastaan erinomaisesti kirjoitettuihin henkilöhahmoihin ja juoneen. Pelimekaniikka noudattaa pitkälti samaa logiikkaa, ja esimerkiksi hahmon yksi taitopuista keskittyy puhtaasti selviytymistä parantaviin taitoihin. Lisäkestävyyden tai muiden tyypillisten kykyjen sijaan valittavat taidot auttoivat havaitsemaan viidakossa vaanivat vaarat herkemmin tai noukkimaan ammutut nuolet kuolleiden ruhoista. Juonen sanelemissa kohtauksissa kaadettuja eläimiä pystyi niin ikään kynimään ruoaksi, mutta samaa tehdään lopullisessa pelissä ilmeisesti myös varusteiden päivittämiseen. Esimerkiksi hakun terästämisen avulla Lara pystyi hyödyntämään kapistusta muuhunkin kuin pelkkien lukkojen avaamiseen.
Varsinaista toimintaa esittelyversiossa ei liioin näytetty. Pelisarjan vakiokamaan kuuluvat sudet ilmestyvät myös synkemmässä versiossa Laran riesaksi, joskin pistoolien sijaan niitä kuritettiin tällä kertaa jousipyssyllä. Näkyvyyden peittävä kasvillisuus ja nuolen hitaampi viritys tekivät karvaturrien kohtaamisesta aina omanlaisensa jännitysnäytelmän, vaikka otukset tuntuivat syntyvät uudelleen vähän turhankin nopeasti. Myös nuolia oli tarjolla vähän liian kanssa. Sen sijaan en ole hetkeen jännittänyt yhtä paljoa ja ampunut nuolia summanmutikassa kohti ääntä kuin Tomb Raiderin kohtauksessa, jossa karhunrautaan astunut Lara Croft joutuu kolmen suden hyökkäämäksi.
Visuaalisesti Tomb Raider on erinomaisen näköinen peli. Vaikka osa tekstuureista ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua, on yleisilme suorastaan häkellyttävän upea. Sateen piiskaama viidakko huokui uhkaavuutta mutta samalla suorastaan paratiisimaista kauneutta, ja lukuisat yksityiskohdat syöpyvät alitajuntaan kuin varkain. Puun oksiin kiinnitetyt pääkallot tai sateen kasteleman Laran tärinä nuotion ääressä eivät välttämättä ole niitä kaikkein tärkeimpiä panostuksia pelillisesti ajateltuna, mutta ne viestittävät halutun tunnelman paremmin kuin hyvin pelaajalle.
Tomb Raider oli henkilökohtaisesti odotettujen pelien joukossa jo ennen Gamescomin demosessiota, mutta se nousi varsinkin tämän jälkeen aiempaa korkeammalle kyseisessä listassa. Jo pelkästään onnistuneen tunnelmansa ansiosta Lara Croftin uusi tuleminen on kokemus itsessään, mutta mielenkiintoiset henkilöhahmot, upea ulkoasu ja toimivalta vaikuttava pelimekaniikka vievät kokonaisuuden täysin toisenlaisiin sfääreihin.
