Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Comic Jumper (XBLA)

Twisted Pixel Games on tullut Live Arcaden asiakkaille tutuksi parilla omaperäisellä pelillään. Sekä The Maw että ’Splosion Man luottivat onnistuneesti yksinkertaiseen pelimekaniikkaan ja toteutukseen. Studion uusin tuotos, Comic Jumper, säilyttää kehittäjien persoonallisen otteen ja huumorin, mutta harmillisesti varsinainen pelaaminen ei ole tällä kertaa kovinkaan hauskaa.

Kaikki rakastavat donitseja

Comic Jumper kertoo Captain Smileysta, jonka tähdittämä sarjakuva ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin lukijoiden kaikotessa lehden ääreltä. Perikadon partaalla keikkuvan viittasankarin pelastaa yllättäen mystinen Twisted Pixel Games. Yhtiö auttaa hymiöpäisen toimintatähden jaloilleen, mutta ennen oman sarjakuvansa uudelleenkäynnistystä hänen täytyy vierailla muissa lehdissä rahan perässä. Asetelma johtaa moniin mielenkiintoisiin seikkailuihin, joiden visuaalinen tyyli vaihtelee piristävästi kulloisenkin sarjakuvan mukaisesti. Smiley käy muun muassa kukistamassa naisten oikeuksia ajavan pahiksen 60-luvulla, jolloin sankarin kaveriksi lyöttäytyy murrosiän ongelmia pohtiva ryttyyn puristettu paperinpala.

Erikoiset tapahtumat kerrotaan erittäin persoonallisella otteella, sillä kehittäjät eivät ole pelänneet pistää itseään likoon. Peli näyttää ja kuulostaa hyvän kaveriporukan tuotokselta: hulluimpiakaan ideoita ei ole haluttu jättää toteuttamatta. Ehkä parhaimmin tätä ajatusmallia kuvaa erikoishyökkäys, joka kutsuu kehittäjät läpsimään ruudun puhtaaksi vihollisista. Seikkailun aikana päätyy useampaan otteeseen tuijottamaan ruutua riemastuneen epäuskoisena.

Studion aikaisemmista teoksista poiketen peli sisältää erittäin paljon dialogia. Lukemattomien välinäytösten lisäksi Smiley kinastelee yhtenään hänen rintaansa kiinnitetyn apurin, rivosuisen tähden kanssa. Sama sidekick on tietenkin ihastunut sankarin arkkiviholliseen, Bradiin, joka lentää Bradcopterilla Bradbottiensa kanssa. Tapahtumien päättömyyden ohella huumoria revitään menneisyyden hassuuksista ja jopa kehittäjien omista peleistä. Dialogi on enimmäkseen nokkelasti kirjoitettua ja menevästi ääninäyteltyä. Vitsien ymmärtäminen ei vaadi äärimmäistä sarjakuvatuntemusta, sillä jokainen ymmärtänee, ketä pilkataan englantia saksalaisittain murtavalla barbaarilla.

Kaikki vihaavat keskinkertaisuutta

Valitettavasti Comic Jumper kompuroi varsinaisen pelaamisen puolella. Pääasiassa peli rullaa eteenpäin kuin klassinen kaksiulotteinen räiskintä pienillä mausteilla. Toisinaan kuvakulma vaihtuu hahmon taakse, ja välillä ampumisen sijaan mätkitään turpaan vihulaisia. Muutamaan otteeseen peli toimii shoot ’em upin tavoin sankarin lennellessä esimerkiksi taianomaisella ponilla mangamaisissa maisemissa. Joukkoon kuuluu joitakin piristäviä poikkeuksia, mutta pelaaminen on enimmäkseen turhan yksinkertaista tyylistä riippumatta. Pohjimmiltaan kaikkia osioita vaivaavat samankaltaiset ongelmat. Kapteeni Hymiön tuplapyssyt näyttävät makeilta mutta tuntuvat tuhnuilta vaisujen äänitehosteiden ja heikon osumapalautteen vuoksi. Useimmiten pelaaja vain pitää liipaisinta jatkuvasti pohjassa, sillä minkäänlaisia lippaita ei ole, eikä asetta voi vaihtaa. Mätkintäosioissa pelaajalle tarjotaan niin ikään vähän varaa taktikointiin, joten turpakäräjät jäävät yksipuolisiksi näyttävistä animaatioista huolimatta. Toiminta yltää parhaimmillaankin vain hyväksi.

Tasosuunnittelu on erittäin suoraviivaista, eikä ympäristöissä ole lainkaan tutkittavaa, joten syvälliset tasohyppelyelementit voi unohtaa. Pelaaja joutuu silti loikkimaan runsaasti väistelläkseen vihollisia ja näiden ammuksia. Tässä suhteessa haastetta tarjoavat erityisesti monet kiipeilyosiot, sillä sankari ei luonnollisesti voi liikkua käsiensä varassa ja ampua samanaikaisesti. Vaikeustaso on kautta linjan suhteellisen korkea, eikä sitä voi säätää. Toisinaan vaihteleva taiteellinen tyyli hankaloittaa pelaamista tarpeettomasti, kun esimerkiksi kiipeilytelineet eivät erotu taustasta.

Hienona oivalluksena tehtävien välissä voi chillailla Smileyn tukikohdassa ja heittää läpyskää hauskojen hahmojen kanssa hieman Mass Effect 2:sta tuttuun tyyliin. Tasojen lopussa pelaajalle jaetaan palkkaa nähtyjen suoritusten perusteella. Tapetut viholliset, vähäiset kuolemat ja nopeus kilauttavat kassaan kolikoita. Lisäksi seikkailun aikana voi kuitata ylimääräistä käteistä läpäisemällä tiettyjä osioita vahingoittumatta. Rahalle tarjotaan runsaasti käyttöä. Smileyn peruskykyihin, kuten kestävyyteen ja aseiden tehoon, voi ostaa päivityksiä. Lisäksi valikoimaan kuuluu kilokaupalla erilaista bonusmateriaalia: sarjakuvien kansia, konseptitaidetta, videoita, ääniklippejä. Voipa kaupasta ostaa peräti teeman konsolin käyttöliittymälle sekä lisätasoja ’Splosion Maniin. Merkittävä osa sisällöstä valottaa pelin kehitysprosessia tai kehittäjien sielunelämää, joten Captain Smileyn seikkailuista tai Twisted Pixelistä innostuneille tarjotaan runsaasti herkkuja.

Comic Jumperin viimeinen taso lunastaa hiukan niitä odotuksia, joita pelille asetin: suoraviivaisen näyttävää tomintatykitystä huumorilla höystettynä. Se onnistuu jättämään hyvän maun suuhun seikkailun läpäisemisen jälkeen. Jos pelillisen keskinkertaisuuden kykenee nielemään kakomatta, tarjoaa Comic Jumper mainiot naurut ja hämmentäviä hetkiä muutamaksi illaksi.

Comic Jumper julkaistiin Live Arcade -latauspalvelussa 6. lokakuuta 1200 Microsoft-pisteen hintaan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi