Tarinankerronta on noussut yhä suuremmaksi osaksi pelien kehitysvaihetta. Mielenkiintoinen juoni ja etenkin sen taidokas yhdistäminen osaksi sujuvaa pelikokemusta on ollut haaste, jonka kimppuun lukuisat studiot ovat innokkaasti tarttuneet. Vielä toistaiseksi onnistuneet teokset ovat olleet harvassa. Ninja Theory onnistui monien mielestä haasteessa PlayStation 3:n julkaisupelissä Heavenly Sword, jossa jouheva toimintapeli oli saanut elokuvamaisen kuorrutuksen. Sama linja jatkuukin studion seuraavassa eepoksessa Enslaved: Odyssey to the West.
Mennyt maailma
Käsikirjoittaja Alex Garland (28 päivää myöhemmin, Sunshine) on yksi niistä henkilöistä, joiden nimi on noussut esiin Enslavedin yhteydessä. Pelin läpäistyään päällimmäinen kysymys on miksi, sillä juonellisesti Enslaved on typerryttävän suoraviivainen tapaus. Tulevaisuudessa ihmiskunta on ajanut itsensä sukupuuttoon. Maailman raunioita kansoittavat ihmisiä metsästävät robotit, jotka muodostavat suurimmat esteet myös sankarikaksikolle. Juuri orja-alukselta paenneiden Monkeyn ja Tripin kohtalot lomittuvat yhteen, kun jälkimmäinen kahlitsee kuoleman uhalla järkälemäisen Monkeyn omaksi henkivartijakseen. Määränpäänä on lännessä sijaitseva Tripin asuinalue, jonne pelaaja matkaa uusine ystävineen vajaan kymmentuntisen seikkailunsa aikana.
Ongelmaksi ei muodostu ainoastaan kaikkein kuluneimpia kliseitä noudattava juoni, vaan koko tapa, millä mielenkiintoinen maailma on esitetty. Garlandin luoma tulevaisuuden visio suorastaan huutaa taustoja ja selityksiä, mutta jättää kaiken pelaajan oman mielikuvituksen varaan. Missään vaiheessa ei käy ilmi mitä on tapahtunut, keitä päähenkilöt ovat (alun dialogista päätellen he eivät ole edes samalta planeetalta) tai miksi kaikkialla vilisee vihamielisiä robotteja. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä kitsaammin tietoa tunnutaan vain jaettavan. Valehtelematta en ollut yhtään sen viisaampi viimeistä vastusta vastaan taistellessa kuin aivan pelin alussakaan. Tarkoituksellisen salaperäinen juoni kääntyykin itseään vastaan, sillä pelaajan on mahdoton saada maailmaan, sen hahmoista puhumattakaan, minkäänlaista kontaktia.
Ninja Theoryn visualisoima pelimaailma onneksi pelastaa jonkin verran. Aluskasvillisuuden valloittaman New Yorkin kadut ovat kiitettävän erilaista miljöötä, mitä peleissä yleisesti on totuttu näkemään. Valtavien puiden runtelemista pilvenpiirtäjistä ja kasvillisuuden täyttämästä betoniviidakosta ei kuitenkaan onnistuta ottamaan kunnolla irti, vaikka paikka paikoin eteneminen on horisontaalisen ohella myös vertikaalista. Korkeuksia katsottaessa näyttävästi tuhoutunut New York on kuitenkin vain osa taustaa, johon toiminnan lomassa ei juuri kiinnitä huomiota. Edemmäksi mentäessä maisemat vaihtuvat hivenen perinteisempiin, mutta peli onneksi säilyttää saman massiivisen mittakaavan.
Apina trippailee
Kahdesta päähenkilöstä huolimatta pelaaja saa käytettäväkseen vain kaksikon muskelit. Monkey on kepillä huitova ja atleettinen könsikäs, jolla pelaaminen muistuttaa monin tavoin esimerkiksi Nathan Draken seikkailuja. Uudelle alueelle tultaessa hommat menevät usein seuraavanlaisesti. Trip tiedustelee lähitienoon kätevällä sudenkorentolennokillaan, jonka jälkeen on aika astua henkivartijan rooliin robottien täyttämiltä tienoilta selviytyäkseen. Eteneminen muodostuu yhdistelmästä taistelua sekä akrobatiaa. Jälkimmäinen on laimennettu välkkyvinä objekteina, joihin Monkey voi ainoastaan tarttua. Pelaajan ei tarvitse kuin osoittaa oikeaan suuntaan ja painaa nappia, epäonnistumisen vaaraa ei ole. Ilman välkettä ulokkeet tosin piiloutuisivat taustaan, joten avulle on puolensakin.
Monotonista hyppelyä sävyttää robottien kanssa tanssahtelu. Osa roboteista on tilanteen alussa lepotilassa ja mahdollista kiertää kokonaan, mutta loppua kohden vaihtoehdot karsiutuvat kohti suoraa toimintaa. Variaatioita vihollisten keskuudessa tulee niin ikään edetessä. Toiminta on jaettu kevyeen ja raskaaseen iskuun, joita ketjuttamalla pystyy muodostamaan muutamia valmiiksi purkitettuja liikesarjoja. Lisäksi Monkey osaa ampua sauvallaan tavallisia ja tainnuttavia ammuksia. Maastosta ja kukistetuilta vihollisilta saatuja pallukoita voi puolestaan käyttää hahmon kehitykseen, mutta esimerkiksi uusia liikkeitä ei ole kuin kaksi. Näistäkin toinen on erikoisisku, jonka voi vapauttaa ainoastaan jaettuaan tarpeeksi lyöntejä vihollisille. Taisteluitakaan ei voi väittää järin monipuolisiksi. Vapaasti liikuteltava kamera kuvaa tapahtumat aivan liian läheltä sankarin selän takaa, mikä tekee taisteluista kaoottisia.
Toimintaa siivitetään muutamaan otteeseen liitolaudan avulla surffaukseen, jolloin päällimmäinen tehtävä on usein pelastaa Trip. Neito on muissa pelitapahtumissa Monkeyn lailla kohteeksi joutuva henkilö ja kuollessaan Game Over -ruudun tuoja. Vaikeimmalla tasolla pelatessa erityiselle puolustamiselle ei kuitenkaan ollut kertaakaan tarvetta. Trip osaa myös projisoida pelaajan käskystä luoksensa harhautuksen, jolloin robottien tulituksen voi ohjata Monkeyn sijasta toisaalle.
Tasapaksua menoa
Teknisesti peli pyörii kohtalaisen hyvin. Ruudunpäivitys nikottelee toistuvasti, millä ei tosin ole liioin haittavaikutusta pelaamiseen. Samoin ruudun repeäminen on ongelma, mutta vastapainoksi pelin visuaalinen ilme on erinomainen. Mocap-tekniikalla toteutetun liikehdinnän on ohjannut etunenässä Andy Serkis (Taru sormusten herrasta -elokuvien Klonkku), joka antaa äänensä pelin pääsankari Monkeylle. Ääninäyttely onkin pelin kolmen ainokaisen henkilön osalta erinomainen, paikoin hauskakin, mutta dialogi ei missään vaiheessa nouse erityisen muistettavaksi. Pelin orkestraalisesta sävellyksestä vastaa jo Heavenly Swordiin musiikin säveltänyt Nitin Sawhney, jonka nuotisto noudattelee tuttuja korkeuksia pelirintamalla.
Enslaved: Odyssey to the West on hieno, mutta hyvin keskinkertainen tapaus. Alex Garland on luonut upean maailman, jota ei kuitenkaan hyödynnetä lainkaan. Tapahtumien annetaan rullata ennalta-arvattavia polkuja pitkin, eikä sisältö palkitse pelaajaa. Pelkistetty taistelu ja yksinkertaistettu tasohyppely eivät innosta, joskaan eivät myöskään vihastuta, vajaan kymmentuntisen pelikokemuksen aikana.
