New Super Luigi U

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta veljensä varjoon jäänyt Luigi on saavuttanut huomattavan 30 vuoden iän. Juhlavuoden kunniaksi Nintendo on suunnannut valokeilan kohti vihreähaalarista viemäriveikkoa ja sälyttänyt prinsessan pelastamisen vaihteeksi hänen harteilleen. Luigi osoittaa oivallisesti, että kaksiulotteinen tasohyppely luonnistuu muiltakin kuin Mariolta, vaikka lievää kierrätystä on havaittavissa.

Se toinen putkimies

Luigin seikkailut alkavat samalla animaationpätkällä kuin New Super Mario Bros. U, mutta tällä kertaa Marion tilalla on veljeksistä hoikempi. Videon jälkeen ruudulle lävähtää kovin tutunoloinen maailmankartta, joka nostaa pientä pelkoa: Onko Nintendo myynyt saman pelin vain eri hahmolla? Jo ensimmäinen kenttä hälventää pelon, sillä vaikka taustamaisemat ja viholliset näyttävät samalta, on kentissä vallan eri meininki. Ajan loppumisesta ilmoittava äänimerkki viestittää aikarajan olevan jokaisessa kentässä 100 sekuntia. Lievää paniikkia aiheuttavaa melodianpätkää ei kuitenkaan pidä säikähtää, sillä kentät on rakennettu riittävän lyhyiksi tiukkaa aikarajaa varten.

Vaikka kenttiä ei ole pituudella pilattu, niiden vaikeustasoa on hieman kiristetty Marion seikkailuun verrattuna. Alku on melko leppoisaa pomppimista, mutta jo parin maailman jälkeen uudelleenyrityksiltä ei voi välttyä. Haasteesta huolimatta pelin selvittää suhteellisen vaivatta parissa illassa, mutta täydellisyyteen pyrkiville edessä voi olla tuskallisia tunteja. Jokaiseen tasoon on piilotettu kolme suurempaa kolikkoa, joiden löytämisestä palkitaan. Mariomaisesti lantit eivät ole aina ilmeisimmissä paikoissa, joten pahimmillaan kenttiä saa koluta muutamaan otteeseen. Rahan perässä juokseminen saa aikarajankin tuntumaan entistä niukemmalta, vaikka matka maaliin olisi muuten varsin lyhyt.

Hei me kierrätetään

New Super Mario Bros. U:hun verrattuna Luigin taistelu Bowseria vastaan poikkeaa myös ohjattavuudeltaan. Luigi hyppää selvästi korkeammalle ja pidemmälle kuin tanakampi veljensä. Seikka on luonnollisesti huomioitu kenttäsuunnittelussa, sillä paikoin tulee vastaan kohtia, joista ei selviäisi ilman kaarevampaa loikkaa. Varsinkin pelin loppuvaiheilla tulee kiperiä pomppukohtia, jotka vaativat oikeaa ajoitusta sekä silmän ja käden koordinaatiota. Moinen pelimekaniikan muutos tuo kehiin yllättävän suurta vaihtelua.

Graafinen ilme on tuttua Marion edesottamuksista, joka ei ehkä ole Wii U:n parhaimmistoa mutta tarjoilee varsin silmää miellyttäviä näkymiä. Maailmat ovat täsmälleen samat kuin Mario Bros. U:ssa, joten suurempia yllätyksiä on turha odottaa. Ulkoasun selkeyden vuoksi Luigia on mukava juoksuttaa gamepadin näytöltä, jos televisio on tärkeämmässä käytössä. Musiikkeja kierrätetään myös häikäilemättä, mikä hieman harmittaa, vaikka melodioissa ei valittamista olekaan. Jos kyseessä olisi täysihintainen peli, olisi audiovisuaalisen toiston hyväksyminen huomattavasti vaikeampaa.

Parhaimmillaan viiden pelaajan moninpelikään ei ole kokenut suurempia mullistuksia. Ainoa varsinainen ero saavutetaan pelattavissa olevalla Nabbit-hahmolla. Epäilyttävän näköisen pitkäkorvan oleellisin ominaisuus on vihollisten sietokyky: Nabbit voi huoletta törmätä ruudulla palloileviin otuksiin ottamatta minkäänlaista vahinkoa osakseen. Näin ollen huppupää onkin varma valinta aloittelijoille, jotka voivat kokea vaikeustason liian haastavana. Kaiken kaikkiaan moninpeli on hyvässä seurassa hysteerisen hauskaa, oli kyse sitten saumattomasta yhteistyöstä tai silkasta häiriköinnistä.

I'm a wiener - I mean a winner!

New Super Luigi U ei iske pöytään mitään maata mullistavaa ja Marion kierrätys on paikoin varsin häikäilemätöntä. Siitä huolimatta peli imaisee sisäänsä yllättävän tiukalla otteella, minkä vuoksi kaksiulotteisten tasohyppelyiden suurkuluttajan on vaikea laskea ohjainta. Jos putkimiesten loputtomilta tuntuvat juoksuretket ovat jo aiheuttaneet ähkyä, ei Luigin sooloilu ole oikea valinta. Oli miten oli, toteutus on tässäkin tapauksessa taattua Nintendo-laatua.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi