Uutta salamurhaajapeliä on pukannut vähintään yhden nimikkeen vuosivauhtia, joten sarjan uudistuksien kanssa on ollut vähän niin ja näin. Tähän haasteeseen tarttuu nyt Assassin’s Creed Chronicles: China, joka tarjoaa kaksiulotteisen välipalan perinteistä isomman luokan assassiiniseikkailua odottaville. Lineaarinen tasoloikka näyttää kyntensä jo alkumetreillä, eikä käytetty sapluuna siitä juurikaan muutu. Itseään toistavan rakenteen vuoksi peli sopii parhaiten pienissä erissä nautittavaksi.

Naisassassiini Shao Jun on ollut pitkään kuuluisan Ezio Auditore da Firenzen opetuksessa, mutta Herran vuonna 1526 on aika palata takaisin Kiinaan. Temppeliritarit ovat pyyhkineet itämaan assassiinit kartalta, joten kostoretki jää Shao Junin tehtäväksi. Pelin lähtökohtaa ei ole pilattu omaperäisyydellä, mutta onneksi tarinaan tulee matkan varrella väriä erilaisten henkilöhahmojen muodossa. Kerronta etenee vesivärinomaisten kuvien ja sujuvan ääninäyttelyn yhdistelmällä. Ratkaisu istuu hyvin pelin muuhun tyyliin, mutta ei ole omiaan pitämään pelaajan mielenkiintoa yllä. Yhtymäkohtia sarjan aiempiin peleihin on maantieteellisen sijainnin vuoksi hyvin niukasti, mikä taas lisää vaikutelmaa tarinan eristyneisyydestä suhteessa muihin Assassin’s Creedeihin.

Pelaajaa ei siis aja eteenpäin mielenkiintoinen tarina. Motivaatio täytyykin etsiä pienistä pätkistä, joita suoritetaan lineaarisesti ja pulmapelimäisesti. Ydinpelaaminen koostuu hiiviskelystä, akrobatiasta ja lyhyistä taisteluista. Suurin yksittäinen ansio on, että ensimmäistä kertaa sarjan historiassa hiiviskely on aidosti vaihtoehto ja ajoittain jopa pakollista. Paljastuminen tietää usein kuolemaa, mutta onneksi edellinen tallennuspiste palauttaa tilanteen korkeintaan muutaman minuutin taaksepäin. Vastustajien näkökenttää tai valveutuneisuuden tasoa ei tarvitse arvata, vaan näkökentät ja muut tarpeelliset merkit näkyvät ruudulla selkeästi ja visuaalisesti. Esimerkiksi pian ympäri kääntyvän pahiksen pään yläpuolelle ilmestyy silmän symboli hieman ennen tuota kääntymistä.

Liikeanimaatiot ja tasoloikka yleensä on sujuvaa, mutta vaihto akrobatiasta taistelun tuoksinaan ei onnistu aivan lennosta. Tämä pakottaa ennakoimaan omia toimia suhteessa pahiksien reaktionopeuteen: housut kintuissakin yllätettynä vartijat saavat yleensä iskun tai kaksi perille poloiseen pelaajaan ennen kuin tämä ehtii hyökätä takaisin. Tavallisesti taistelua kannattaa välttää ja onnistuneet hiiviskelijät palkitaankin parhailla pisteillä. Jokaisesta tallennusvälistä annettava arvosana ja pistemäärä kannustavat tehokkaasti yrittämään parastaan.

Yksitoikkoista peruspelaamista monipuolistetaan ajan kuluessa käyttöön avautuvilla uusilla työvälineillä. Aiemmin ranteesta esiin pistänyt tikari tekee nyt työnsä kenkäveitsenä, josta ilkeä piikki iskee salavihkaa pahiksen kaulaan. Hiiviskelyä avitetaan ääntä pitävillä tikoilla, papateilla tai perinteisesti viheltämällä. Tasoloikka- ja taisteluelementtejä rikastetaan heittoveitsillä ja köysipuukolla, joka toimii hieman jousen tapaan katkoen eteen asetettuja nuoria avaten näin uusia etenemisreittejä.

Kenttiin on ripoteltu myös yhtä jos toistakin kerättävää tavaraa, joista erityisesti kirjakääröt syventävät henkilöhahmojen taustoja pelaajalle. Siitä huolimatta koko ajan on sellainen tunne, että tarinasta täysivaltainen nauttiminen edellyttäisi jokseenkin laajoja pohjatietoja Kiinan ja kyseisen aikakauden historiasta. Assassin’s Creedien yksi vetovoima on aina ollut pelien linkittyminen oikeaan historiaan, joten länsimaiselle pelaajalle hieman vieraampi tapahtumaympäristö uhkaa jäädä liian etäiseksi.

Vuosi 2015 tuo Kiinan lisäksi samanlaiset sivupolut myös 1800-luvun puolivälin Intiaan ja vuoden 1918 Venäjälle. Nämä kaksi muuta peliä noudattavat mitä todennäköisimmin nyt nähdyn Kiinan-seikkailun kaavaa, joten veikkaan pohjoismaisen pelaajan saavan eniten irti juuri Venäjälle sijoitetusta osasta. Tsaariperheen kohtalot ja vallan vaihtuminen itänaapurissa kun mahdollistivat aikoinaan myös Suomen itsenäistymisen. Sitä odotellessa on kuitenkin todettava Assassins Creed Chronicles: China hienoiseksi pettymykseksi. Tarina ei imaise mukaansa odotetulla tavalla ja yksitoikkoinen pelaaminen etäännyttää alati kauemmas. Toisaalta pelissä ei ole mitään suurempaa vikaa. Käsiteltyyn aikakauteen tarkemmin perehtyneet saavat assassiinien Kiinan sivupolusta varmasti iloa.