• DVD R2
• Ohjaus: Tetsuya Nomura, Takeshi Nozue
• Jap. ääninäyttely: Takahiro Sakurai, Ayumi Ito, Shotaro Morikubo, Toru Ôkawa, Keiji Fujiwara
• Eng. ääninäyttely: Steve Burton, Rachel Leigh Cook, Steve Staley, Wally Wingert, Quinton Flynn

On vuosi 1997. Ensimmäisen PlayStationin yksi tunnetuimmista peleistä tekee rantautumistaan länsimaihin suurella kohinalla. Final Fantasy VII oli monellakin tavalla aikansa yksi merkittävimmistä peliteoksista. Ensinnäkin pelin graafisen ilmeen ja etenkin välianimaatioiden perään kuolattiin yhtä vuolaasti kuin nykyään korkeapiirtotuella varustettujen PlayStation 3 -trailereiden. Toisekseen seitsemäs fantasia tutustutti myös eurooppalaisen pelikansan japanilaisroolipelien ja animen saloihin ennennäkemättömällä mittakaavalla. Kuten tämänkin päivän pelivalikoimasta voi huomata, tulokset näkyvät yhä: roolipeleistä on tullut täkäläisittäin yhtä yleinen näky kuin muistakin peligenreistä.

Verrattaessa vaikkapa sarjan myöhempiin osiin, Final Fantasy VII:llä on yhä monta lyömätöntä valttia. Scifiä ja fantasiaa sekoittava tunnelmallinen tarina, jota höystää yksinkertaisesti sanottuna sairaan siistit ja persoonalliset hahmot. Cloud, Tifa, Aeris, Barret, Cid, Vincent, Yuffie, Red XIII, Cait Sith sekä tietenkin itse synkkä Sephiroth julmetun pitkän masamune-miekkansa kanssa – kaikki nämä ovat jo lunastaneet paikkansa videopelitaivaan kirkkaimpien tähtien joukossa.

Ehkäpä jopa hieman yllättäen, Final Fantasy VII: Advent Children jatkaa tätä rakastettua eeposta elokuvan muodossa.

Edellinen Final Fantasy -elokuva The Spirits Within oli monella tavalla pettymys. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteikö sen upea CGI-ulkoasu ole vakuuttava ilmestys vielä nykyäänkin. Myös Advent Children turvautuu erittäin näyttävään – joskin astetta anime-henkisempään – tietokone-animaatioon, mutta painii silti aivan eri sarjassa. Se on nimensä mukaisesti nidottu varsinaisen pelin juoneen, jopa siinä määrin, että peliä pelaamattomilla on varmasti vaikeuksia pysyä tarinan yksityiskohtien perässä. Nostalgialla on suuri osuus pätkän tunnelmaan, muutoin juonikokonaisuudesta jää käsiin vain joukko räväköitä taistelukohtauksia ja kauniita fantasiamaisemia.

Advent Children sijoittuu kaksi vuotta pelin tapahtumien jälkeiseen aikaan, jolloin planeetta on vielä nuolemassa Sephirothin sille aiheuttamia haavoja. Edistyvästä uudelleenrakentamisesta huolimatta valtaväestöä vaivaa mystinen geostigma-sairaus, eikä kuvioihin ilmaantuva harmaahapsinen Kadaj veljineen helpota muusta maailmasta eristäytyneen Cloudin elämää. Sankarimme kuitenkin joutuu kohtaamaan menneisyyden aaveet ja astumaan vastarintaan näitä vitsauksia vastaan. Sen enempää yksityiskohtia paljastamatta seikkailu lähtee käyntiin melko hitaasti, mutta lopussa menoa ja toimintaa riittää hengästymiseen asti. Fysiikan lakeja näyttävästi rikkovat taistelukohtaukset jakavat mielipiteitä, mutta hengessä on koko ajan lämpöisen tuttavallinen ote. Aivan kuin palaisi pitkästä aikaa vanhan tutun kaveriporukan pariin.

Pelin ja elokuvan välisestä valtavasta graafisesta kuilusta huolimatta maailman ja hahmot eleineen ynnä ilmeineen tunnistaa omakseen. Kunnia tutusta turvallisuudesta lankenee pitkälti kehitystiimin vanhoille konkareille, jotka ovat työskennelleet molempien FFVII-tarinoiden parissa. Ohjaaja ja hahmosuunnittelja Tetsuya Nomuran kädenjäljen lisäksi tunnelmaa kohottaa legendaarisen säveltäjä Nobue Uematsun uusitut klassikkoraidat, jotka suorastaan rikkovat eeppisyyden ja nostalgisuuden rajoja.

Final Fantasy VII: Advent Children tekee sen, mitä siltä odottaakin. Se tarjoaa matkan vuoteen 1997. Vaikka tarina on uusi, siinä on pala sitä vanhaa magiaa, joka on liimannut seitsemännen fantasian ystävät televisioiden ääreen useiden, jopa satojen tuntien ajaksi. Täydellinen se ei tietenkään ole, fanipojan silmienkään lävitse katsottuna. Elokuvan lyhyys sekä ajoittainen sekavuus häiristevät ajoittain katselua, kuten myös joidenkin hahmojen hieman väkinäiset cameo-roolit. Englanninkielinen ääninäyttelykään ei erityisemmin vakuuta, vaikka muutamien hahmojen osalta homma toimiikin varsin mallikkaasti. Onneksi alkuperäinen japaninkielinen ääniraita on tallella myös DVD:n R2-julkaisussa.

"Niille, jotka rakastivat tätä maailmaa ja löysivät täältä ystävyyttä: tämä Yhdistyminen on teitä varten." Paremmin en osaisi itse sanoa.