Italialainen LKA on kääntänyt aiemmin PC:lla julkaistun The Town of Lightin myös Sonyn ja Microsoftin konsoleille. Kahdessa aikajanassa kerrottu psykologinen kauhutarina uppoutuu menneisyyden traagisiin tapahtumiin toscanalaisessa mielisairaalassa.
Pakkohoitoon
Pelit ovat mediana kasvaneet siihen pisteeseen, että ne käsittelevät monipuolisesti aihealueita teemasta riippumatta. Pääasiassa viihteeksi luokitellut teokset toki dominoivat markkinoita, mutta suuren massan takana pienemmät studiot julkaisevat vakavahenkisempiä nimikkeitä. Teoksia, jotka käsittelevät rohkeasti ihmiskohtaloita sekä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Parin vuoden takainen Neverending Nightmares antoi kasvot tekijäänsä pitkään vaivanneelle itsetuhoisuudelle ja masennukselle, kun taas That Dragon, Cancer kosketti tositarinalla kuolemansairaasta pikkupojasta. Jälkimmäinen oli kokemuksena jopa niin musertava, ettei sen pelaaminen ollut enää pienen lapsen isälle mahdollista. Ja kuka vielä väittää, etteikö videopelit voi herättää tunteita?
The Town of Light kertoo myös todellisista tapahtumista 1940-luvun Italiassa. Nuori, mielenterveysongelmista kärsivä tyttö lukitaan Ospedale Psichiatrico di Volterra -laitokseen, jossa parantuminen ei ole enää omissa käsissä. Kyseisen ajan psykiatriset hoitometodit olivat kaikin puolin kyseenalaisia, potilaiden ihmisarvosta puhumattakaan. Täyteen ahdatut hoitohuoneet, sähköshokit ja muut kokeelliset parannuskeinot olivat arkea naispotilaille, joita miespuoliset hoitajat käyttivät surutta hyväkseen. The Town of Light on synkkä muistutus siitä, kuinka paljon yhteiskuntamme on ottanut askelia inhimillisempään suuntaan vajaassa sadassa vuodessa. Autenttiseen miljööseen sijoittuva kävelysimulaattori kertoo potilaskertomusten ja päiväkirjamerkintöjen kautta todellisen tarinan vuosien takaa. Harmittavasti vakava aihe jää teknisesti vajaavaisen toteutuksen jalkoihin.
Nuoruuden kauhut
Kertomus 16-vuotiaana hoitoon toimitettavasta tytöstä maalaa masentavan kuvan potilaiden jo valmiiksi vaikeista ajoista. Kahdessa aikajanassa kerrottu elämäntarina keskittyy nykyisyyden hylättyyn laitoskompleksiin kuin myös menneisyyden surkeisiin olosuhteisiin. Pääasiassa ensimmäisen persoonan näkökulmasta etenevä kertomus kertaa hoitojakson murheellisia pääkohtia takaumien kautta, ja välillä tapahtumia viedään eteenpäin käsinpiirrettyjen kuvien avulla. Graafisesti teos on keskinkertainen, mutta yksityiskohtaiset piirrokset välittävät laitoksen kauhut kotisohvalle asti. Teinitytön kokemat seksuaaliset ahdistelut on jopa viety asteen liian pitkälle alastomuuden osalta ottaen huomioon päähenkilön alaikäisyyden. Kaikessa on pyritty realismiin, jotta Reneen kokemat vääryydet ja kauheudet kerrottaisiin autenttisesti. Sairaalakin on tuotu ruudulle valokuvien ja pohjapiirrustusten pohjalta koko karussa komeudessaan. Tarinan aikana kerätään oikeita valokuvia, lehtileikkeitä ja potilasmuistioita.
Italiaksi kirjoitetut muistelot avataan hennon kertojaäänen avulla. Ääninäyttely ei vain onnistu välittämään päähahmon sydäntä särkevää kohtaloa. Muutenkin audiopuoli laimentaa rosoisen grafiikan rinnalla tragedian koskettavuutta. Pahin kaikista on kuitenkin epämääräinen pelattavuus. Lineaarinen tarina tuntuu pitkältä, tylsältä sekä sokkeloiselta. Seuraavan tavoitteen perässä joutuu laahustamaan ympäri pitkien käytävien, koska ohjeistus on vajaavaista. Hidas kävelyvauhti korostaa hidastempoisuutta entisestään. Neljätuntisen kampanjan viimeiset viisi minuuttia ovat intensiivisempiä kuin koko muu tarinatila yhteensä, mutta lopputekstit nähdäkseen joutuu taistelemaan läpi pakkopullan. Surullista, että tärkeä aihe vesittyy monotonisen toteutuksen takia.
Masentava matka
Peliala kaipaa monipuolisia teoksia niin pelattavuuden kuin käsiteltävien aiheiden osalta. The Town of Light olisi vain vaatinut huomattavasti sulavampaa tarinankerrontaa ja mielenkiintoisempaa pelattavuutta, jotta se olisi jäänyt positiivisen puolelle. Pelkkä paikasta toiseen juokseminen ei riitä, jos se ei palkitse tarpeeksi. Historiallisesti tärkeä aihe hukkuu turhanpäiväiseltä tuntuvan kokemuksen alle. Pelejä koskee yksi universaalisääntö teemoista riippumatta: pelaamisen pitää olla sujuvaa ja mielekästä. The Town of Light ei täytä tätä tärkeää ominaisuutta.
