Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Elävien kuolleiden kolmas kausi

Reilut viisi vuotta sitten starttaillut The Walking Dead: The Telltale Series on saanut pitkän odottelun jälkeen pakettiin jo kolmannen tuotantokautensa. A New Frontier -nimellä kulkeva kokonaisuus jyrää edelleen eteenpäin luotijunan tavoin, mutta kerronnallisella puolella muutoksia on tapahtunut toisesta kaudesta – eikä valitettavasti pelkästään hyvällä tavalla.

Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee

The Walking Deadin debyyttikausi onnistui tekemään liki kaiken oikein. Pelaajien moraalia koeteltiin jatkuvasti sydäntä riipivillä päätöksillä. Olipa mukaan saatu haalittua ikimuistoinen ja tarinaa mainiosti kannatteleva hahmoköörikin. Erityisesti vankilakundi Leen ja pienen mutta sitäkin pippurisemman Clementinen suhteen kehittyminen kiinnosti, päättyen yhteen pelihistorian dramaattisimmista ja mieleen jäävimmistä loppukohtauksista.

Toisella tuotantokaudella taas itse pelaaminen sysättiin sivurooliin, joskin samalla tarinapuoli otti jonkun verran takapakkia. Kantava teema pyöri vääjäämättä teini-ikää kohti marssivan Clementinen ja tämän henkisen kasvun ympärillä, vaikka matkan varrelle mahtui toki muutamia muitakin tarinallisia valonpilkahduksia. Siksi onkin harmittavaa, miten radikaalin lähestymistavan Telltalen kynäilijät ovat valinneet viiden episodin mittaiselle A New Frontier -kaudelle.

Neljässä vuodessa teini-ikään ehtinyt Clementine loikkaa kuvioihin kohtuullisen sukkelaan – joskin valitettavasti turhan pieneen rooliin.

Juonta kuljetetaan ensimmäisessä episodissa parilla eri aikajanalla, kun baseball-jamppa Javierin motiiveja ja perhesuhteita käydään ajoittain läpi takaumien muodossa. Valinta toimii kohtuullisen mukavasti, vaikkakin loppupeleissä valtaosaa pelaajista kiinnostaa ainoastaan Clementinen kohtalo. Javierin mukana selviytymisretkellä pyörivät myös tämän David-veljen vaimo Kate lapsikatraineen. Hahmojen välisiin suhteisiin ei päästä sukeltamaan kyllin vahvasti käsittelyn jäädessä pintaraapaisun asteelle. Kunhan kuvioihin marssitetaan The New Frontier -kööri, kasvaa juonikuvio toiseen potenssiin ja hommaan tulee myös astetta henkilökohtaisempi aspekti.

Oh my darling, Clementine!

Neljässä vuodessa teini-ikään ehtinyt Clementine loikkaa kuvioihin kohtuullisen sukkelaan – tosin valitettavasti turhan pieneen rooliin. Tytön välivuosia ehditään kerrata muutamaan otteeseen viiden episodin aikana, mutta aiempien osien kiistattoman sankarin kohtalosta tietäisi mieluusti reilusti enemmän. Clementine jää tarinan kannalta statistiksi, eikä tämän tekemisillä ole liioin merkitystä laajemman juonen kannalta. Telltalen päätös kohottaa seikkailun keskiöön täysin uusi protagonisti on kyseenalainen, sen verran kiitettävästi kaksi aiempaa tuotantokautta ehtivät jo rakentaa Clementinen kehityskaarta.

Valintojen näennäinen merkitys

Pelaajan tekemät rankat valinnat ovat aina olleet The Walking Deadissa se juttu, joka tekee tarinasta jokaiselle henkilökohtaisen kokemuksen. Xbox 360:llä tahkotut kahden ensimmäisen kauden päätökset siirtyivät onneksi kohtuullisen nätisti Telltalen servereille, ja hommaa pääsi jatkamaan tutuista asetelmista. Tallennusten siirtäminen jää lopulta kuriositeetiksi, sillä aiemmat päätökset eivät pienehköjä viittauksia lukuun ottamatta näy A New Frontieria pelatessa. Kolmas kausi sisältää kuitenkin itsessäänkin reilusti näennäisen isoja valintoja, vaikka moisten suurempi merkitys jääkin lopulta pääjuonen varjoon. Valintojen jakaantumista voi jälleen tuttuun tyyliin vertailla muiden pelaajien kanssa.

Peli vai virtuaalinovelli?

A New Frontier jatkaa toisen tuotantokauden viitoittamalla tarinankuljetuksen ja varsinaisen pelaamisen reunustamalla keskitiellä. Silloin harvoin, kun Javieria pääsee ohjastamaan vapaasti, ovat alueet suppeita eikä etenemiselle anneta käytännössä lainkaan vaihtoehtoja. Jopa ne muutamat pulmat ja astetta toiminnallisemmat kohtaukset talutetaan lävitse kädestä pitäen. Epäonnistuminen on liki mahdotonta pelaajan ollessa valtaosan ajasta tarinan vietävänä – ei toisinpäin. Loistavien ääninäyttelijöiden tulkitsema toimiva dialogi ja tasaisesti sinne tänne ripotellut päätökset pitävät onneksi homman jatkuvasti kyllin kuumottavana pelaajan tuntiessa olevansa osa suurempia juonikuvioita. Telltale-nimikkeisiin tutustuneet tietävät tarkalleen mitä on odotettavissa, eikä satojen tuntien roolipelieeposten tarjoamaa vapautta jää kaipaamaan.

Antiikkia, antiikkia

A New Frontier ei lähde keksimään pyörää uudelleen myöskään teknisellä puolella. Vaikka arvosteluun päätyneessä PC-versiossa varsinaiset bugit on saatu kitkettyä kokonaisuudesta pitkälti pois, yskähtelee pelimoottori ajoittain häiritsevästi. Erityisesti hahmojen liike- ja kasvoanimaatiot herättävät paikoitellen hilpeyttä, varsinkin kun moisilla pitäisi tulkita monisyisiä tunnetiloja raastavassa maailmassa. Tästä huolimatta aktiivinen kameran liike ja mainio leikkaus saavat paketin tuntumaan hetkittäin hyvässä mielessä elokuvalliselta kokemukselta. Nähtäväksi jää, kuinka Telltalen koodarit aikovat kehittää pelimoottoriaan, sillä tällaisenaan se alkaa väistämättä häiritsemään ainakin vaativampia grafiikkapuristeja.

Erityisesti hahmojen liike- ja kasvoanimaatiot herättävät paikoitellen hilpeyttä, varsinkin kun moisilla pitäisi tulkita monisyisiä tunnetiloja raastavassa maailmassa.

The Walking Dead: The Telltale Series – A New Frontier on hieman ristiriitainen tapaus. Vaikka viiteen episodiin ei mahdu yhtään suoranaisen heikkoa tapausta, ei kokonaisuudessa ole enää aivan aiempien kausien kaltaista hohtoa. Hahmojen väliset suhteet sekä niiden kehittyminen lässähtävät paikoitellen harmittavan pintapuolisiksi. Toki niitä loistavia hetkiä mahtuu mukaan useampiakin – joskin pelaajalla ei ole niissä yleensä osaa eikä arpaa. Clementinen tähdittämää jatkoa odotellessa...

Kirjaudu kommentoidaksesi