Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

The Vankikarkureiden toinen yritys

The Escapists oli vuoden 2015 ehdottomia yllätyshittejä. Siihen asti vankilapakoja oli nähty lähinnä vain valkokankaalla ja TV-sarjoissa, joten aiheeseen liittyvälle pelille oli selkeä tilaus. Moni on odottanut jatko-osaa vesi kielellä varsinkin moninpelin vuoksi. Kieltämättä vartijoiden koijaaminen ja paon toteuttaminen yhdessä kavereiden kanssa kuulostaa erittäin hauskalta.

Tuttu Juttu Show

Ensimmäistä osaa pelanneille homma on tuttua. Ensin tutkitaan paikkoja ja etsitään vaihtoehtoja. Ilmastointikanavat, ovet, aidat ja muut särkyvät elementit ovat pakenijan parhaita ystäviä. Kun pakotapa on päätetty, alkaa toteutusvaihe, joka vaatii yleensä resurssien keräämistä sekä armottoman määrän työtä. Lopuksi otetaan se viimeinen rykäisy kohti vapautta. Jokaisessa vaiheessa tilanne voi päätyä katastrofiin, mikä tuo mukavan lisämausteen kokemukseen.

Koko ajan täytyy muistaa myös osallistua pakollisiin rutiineihin sekä yrittää pysyä väleissä vartijoiden ja vankitovereiden kanssa. Palveluksen tekeminen sellinaapurille voi olla houkuttelevaa, mutta monesti se edellyttää jonkun toisen vangin suututtamista. Kenties helpointa onkin vain pysytellä erossa muista asukeista. Töppäyksistä rangaistaan pampulla, nyrkeillä, sellin penkomisella, sukkasaippualla tai vaikkapa eristyssellillä.

Pientä viilausta

Pienet uudistukset iskevät silmään heti. Graafinen tyyli on joidenkin mielestä parantunut, mutta ensimmäisen osan ulosanti tuntui selkeämmältä. Uudet animaatiot, hahmonmuokkaukset ja muu krumeluuri eivät tuo juurikaan lisäarvoa pelikokemukseen. Komealla ulkonäöllä ei Escapistsin tapauksessa ole oikeastaan edes väliä, sillä sisältö ratkaisee.

Pelillisiä muutoksiakin on tapahtunut. Ruudulla komeilee nyt pieni kiinteä kartta, josta näkee muun muassa vartijoiden sijainnit. Uudistus on ymmärrettävä, mutta se vie ison osan haasteesta ja peittää osan näkymästä. Uutta ovat myös aikarajalliset vankilat, kuten kiitävä juna, josta täytyisi päästä ulos ennen päätepysäkkiä.

Kartan lisäksi toinen selkeä helpotus liittyy nikkarointiin. Lähes kaikki työkalut, aseet ja lisätarvikkeet tehdään itse saatavilla olevista tavaroista, mikä on tietysti loogista vankilamiljöössä. Oikeita puutarhalapioita ja muita vermeitä on turha yrittää kuljettaa metallinpaljastimien läpi. Ensimmäisessä osassa nikkaroinnissa luotettiin enemmän pelaajan hoksottimiin, kun taas uutukaisessa kaikki annetaan valmiina kätevässä taulukossa. Poissa on siis tutki ja oivalla -mekaniikka, joka tarjosi pientä älyllistä haastetta. Toki edelleen hahmon älykkyyttä täytyy kehittää, jotta haastavimpia apuvälineitä pystyy rakentamaan.

Suurin mullistus on kuitenkin moninpeli. Ilman sitä kyseessä olisi vain Escapists 1.5, eikä täysiverinen jatko-osa. Rikoskumppanien läsnäolo lisää vankilapakoiluun kokonaan uuden ulottuvuuden. Homma toimii parhaimmillaan kolmen kaverin kanssa joko samalta sohvalta tai netin välityksellä. Yhteistyön voima on merkittävä, mutta tavallaan myös haaste lisääntyy, sillä isomman porukan hämärätouhut huomataan yleensä helpommin. Yhteistyömoodin lisäksi mukana on kilpailullinen tila, jossa suurin osa säännöistä on heitetty romukoppaan pelaajien kisatessa nopeimman pakenijan tittelistä.

Puolivillainen jatko-osa

Uusien ominaisuuksien lisäksi mukaan on päässyt joukko bugeja. Tavarat katoilevat, moninpeli katkeilee, valikot sekoilevat ja joskus peli tuntuu olevan jumissa, kun sitä oikeaa esinettä ei löydy mistään. Jopa tallennukset voivat hävitä yhtäkkiä, joten viilattavaa riittää vielä runsaasti. Tylsän äänimaailmankin ollessa suurilta osin kierrätetty ensimmäisestä osasta herää kysymys: onko tekijätiimi laiskistunut?

The Escapist 2 jättää ristiriitaisen maun. Se on helpommin lähestyttävä kuin edeltäjänsä, mutta samalla suuri osa vankilapaon viehätyksestä on kadonnut. Enemmistö uudistuksista on täysin turhia tai peliä liikaa helpottavia. Yksin pelaavan ei kannata jatko-osaan rahojaan sijoittaa, vaan satsata ennemmin loistavaan ykkösosaan. Moninpelinä puolestaan kyseessä on yksi hauskimmista aktiviteeteista, mitä voi tehdä housut jalassa. Tämäkin vain silloin, kun bugit ja katkeilevat yhteydet eivät pilaa kokemusta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi