Hey! Pikmin 3DS

Kävelevien kukkasipulien harha-askel

Pikmin on varmasti yksi Nintendon tunnetuimmista sarjoista. Hey! Pikmin on siitä poikkeava teos, että nyt kehittäjänä häärii Arzest. Studio ei kuitenkaan ole ensikertalaisena liikenteessä, sillä yhtiö on aikaisemmin tehnyt muun muassa Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Gamesin sekä Yoshi's New Islandin. Mutta miten Pikmin-sarjan uusin tulokas taipuu 3DS-käsikonsolille?

Tankkaamassa pitkän kaavan mukaan

Kaikki alkaa, kun avaruuskapteeni Olimarin lentoalus tipahtaa planeetalle ja ilmenee, että polttoainetankki on tyhjää täynnä. Olimarin on kerättävä 30 000 yksikköä löpönä käyvää sparkliumia. Apunaan kapteeni käyttää ystäviään pikmineitä, jotka piilottelevat usein korkeiden tasojen päällä tai ruohikon seassa. Kutsuäänenä toimii pillin vihellys, joka pakottaa otukset juoksemaan astronautin taakse sievään jonoon. Yhteensä tallusteltavia kenttiä on yli 40 kappaletta, joten mistään nopeasta seikkailusta ei ole kyse.

Raaka-ainetta kerätään kentissä olevilta tasoilta heittelemällä pikmineitä milloin mihinkäkin suuntaan. Välillä apurit etsivät sparkliumia kerryttäviä aarteita ja toisella hetkellä ne kantavat esimerkiksi sillan palasia, joiden avulla Olimar pääsee etenemään kuilun ylitse. Peliä ei ole tarkoitettu läpäistäväksi kerralla, sillä pikminien määrä on rajallinen jokaisessa kentässä ja niiden kuolema saattaa aluksen kapteenin pulaan. Kaikkia piiloitettuja esineitä ei nimittäin saa kerättyä kerralla, jos pikminit ovat vähentyneet matkan varrella. Tällöin taso on suoritettava uudelleen, jos haluaa saada mukaansa kaikki tavarat. Kuolemat johtuvat yleensä siitä, että vastaan mönkii jokin eläin tappaen pikkuiset tai söpöläiset vaan sattuvat tippumaan esimerkiksi kuiluun.

Pikmin liikkuu kosketuksesta

Hey! Pikmin on siitä poikkeava 3DS-peli, että se ei hyödynnä laisinkaan laitteen 3D-ominaisuutta. Ratkaisu on hieman outo, mutta tarkkasilmäisiä varten asiasta ilmoitetaan punaisella tekstillä kotelon taustapuolella. 3D-faneille tilanne voi olla pettymys, muille ei niinkään. Toinen – jopa yksinomaan miellyttävä – idea on toteuttaa lähes koko ohjausmekanismi pelkästään analogisella tatilla, kosketusnäytöllä ja stylus-tikulla. Pelikuva kuitenkin ulottuu ylä- sekä alaruutuun, mikä tekee näkymästä hyvinkin laajan. Yleensä 3DS:lla alempi ruutu on rajattu vain esimerkiksi kartan tai kerättyjen esineiden näyttämiseen.

Graafisesti uusin Pikmin-seikkailu ei ole erityisen hieno – enemmän keskinkastia. Toisaalta käsikonsolin näytölle voi olla hankalakin rakentaa visuaalista taidonnäytettä. Vaikka 3D-ominaisuus on poistettu, on 2D-tasoloikka kelvollisesti toteutettu. Esimerkiksi kenttien tasoerot hahmottaa helposti, joten hyppiminen ja liikkuminen luonnistuvat kivasti. Toki mieluiten Hey! Pikminiä pelaisi Nintendo Switchillä, jolloin ulkoasuun oltaisiin voitu panostaa hieman enemmän.

Hintavahko

Vaikka seikkailun tarjoamat pulmat ovat mukavia, tuntuu pelaaminen aika helpoilta. Jos Olimar ja kumppanit pysyvät hengissä eikä peliä runno kiireellä eteenpäin, pääsee tasot ensimmäisellä yrittämällä lävitse. Haastetta voisi siis olla enemmänkin: nyt kokemus jää vain kivaksi seikkailuksi. Peli tukee myös Pikmin-amiiboa, mutta mistään ei oikein käy selväksi, mitä siitä hyötyy.

Tuore Pikmin ei ole surkea mutta ei myöskään mestariteos. Peli toimisi ehdottomasti myös mobiilissa, joten onkin kumma ettei mobiilimarkkinoille lähtenyt Nintendo ole vielä julkaissut peliä mobiililaitteille. Vaihtoehtoisesti koko tuotoksen olisi voinut toteuttaa laajemmin ja paremmin esimerkiksi Nintendo Switchille. Nykyisellään noin 40 euron hintainen 3DS-peli tuntuu hieman kalliilta sisältöön nähden. Mobiililaitteilla ja hieman alhaisemmalla hintalapulla seikkailu olisi ollut parempi vaihtoehto. Sarjan fanien kannattaa kuitenkin pohtia hankintaa, sillä onhan Olimar ja pikminineen aina yhtä ihanaa ja söpöä seurattavaa.

Galleria: 
ladataan kommentteja...