Tuonelaan ja takaisin

Erityisesti vuosikymmenen takaisesta Heavenly Sword -toimintaseikkailusta sekä nuoren Danten kommelluksia seuranneesta DMC: Devil May Crysta tuttu Ninja Theory siirtyy tuoreimmassa pelissään viihde- ja populaarikulttuurissa vähälle käsitellyn aiheen äärelle.

Hellblade: Senua's Sacrifice lukeutuu allekirjoittaneen mielestä peleihin, joita toivoisi näkevän markkinoilla useamminkin. Mielenterveysongelmat kun tuppaavat jäämään yleisestikin viihdeteollisuudessa ikävän vähälle huomiolle, mikä voi puolestaan johtua muun muassa aiheen arkaluontoisuudesta ja sen käsittelyn vakavuudesta. Pääpaino on tarinassa, joka seuraa kelttisoturi Senuan kärsimystä tämän matkalla oman traumatisoituneen mielensä syvyyksissä. Tarkoituksena on pelastaa rakastettunsa sielu tuonelan pimeistä uumenista.

Mielen helvetissä

Suoran kädestä pitelemisen sijaan pelin tarina luottaa pitkälti pelaajan omaan tulkintaan. Hellbladen skandinaavista mytologiaa huokuvassa maailmassa ei voi olla ikinä täysin varma, että mikä on todellisuutta ja mikä puolestaan vain Senuan mielen tuottamaa harhakuvaa. Pelin tunnelma on lähes kaiken aikaa ahdistava ja niskaan hengittävä, joka ei pyri suomaan hetkeksikään lepotaukoa. Matkan varrella pelaajaa koettelevat jatkuvalla syötöllä erilaiset harhakuvat sekä Senuan päänsisäiset äänet kuin tätä vastaan ilmestyvät demonit.

Jatkuvasti taustalla pauhaavan musiikin sijaan pelin äänimaailma on rakennettu eritoten Senuan mielen sisuksista huokuvan harhapuheen sekä ympäristöstä kantautuvien ärsykkeiden ympärille. Seikkailun äänimaailma pääseekin oikeuksiinsa vasta kuulokkeilla pelatessa. Täysin sisällötöntä Senuan aivolohkoista kantautuva dialogi ei suinkaan ole, sillä äänet pystyvät muun muassa avittamaan sekä vastaantulevissa pulmatehtävissä että ennakoimaan vastustajan hyökkäyksiä.

Taistelujärjestelmä on simppeli ja varsin nopeasti opittavissa. Minkäänlaista tutoriaalia ei kuitenkaan tarjota, vaan pelaajan on lähdettävä ensimmäiseenkin taisteluunsa täysin mitään tietämättä. Pienen totuttelun kautta kontrollit iskostuvat takaraivoon, sillä taistelumekaniikat rakentuvat pääasiassa vain muutaman hyökkäysliikkeen sekä asiansa hoitavien torjunta- ja väistötoimintojen ympärille. Senuan kohtaamat demonit ja pomovastukset sekä näiden kanssa käytävät taistelut ovatkin seikkailun eeppisintä antia.

Hallusinoitua ongelmanratkontaa

Viihdyttävyydestään huolimatta taistelukohtaukset jäävät vain harvaksi herkuksi. Pääosa peliajasta kulutetaan erilaisten harhanäkyjen muodostamien pulmatehtävien parissa. Yleensä tarkoituksena on asetella Senuan näkemät kuviot kohdilleen ympäristöä tutkimalla ja tiettyä näköperspektiiviä hyödyntämällä. Vaikka tehtävät ovatkin The Witnessin tapaan simppelisti mutta vakuuttavasti toteutettuja, saattavat ne esikuvansa tapaan aiheuttaa osalle ajoittaista turhautumista.

Hulluus on katsojan silmissä

Ninja Theory on todella halunnut panostaa uutukaisensa käsittelemään aihealueeseen, mikä on hatunnoston arvoinen suoritus. Psykoosista aiheutuvien oireiden realisoinnissa tekijätiimi onkin saanut apua lukuisilta niin mielenterveysongelmien parissa työskenteleviltä alan ammattilaisilta kuin sairaudesta toipuneiltakin. Lopputuloksena Hellblade: Senua's Sacrifice onnistuukin käsittelemään mielenterveysongelmia erittäin tyylikkäin keinoin – unohtamatta aiheen vaatimaa vakavuutta.

Seikkailu on tahkottavissa läpi parissa tunnissa, mikä on havaittavissakin pelin noin 30 euron hintalapusta. Läpäisyn jälkeen tekele kattaa vielä katseltavaksi noin 25-minuuttisen Senua's Psychosis -dokumentin, jossa sekä Ninja Theoryn tekijätiimi että studiota aihepiirin käsittelyssä avittaneet asiantuntijat ja mielenterveyden rajoilla painineet avaavat jokainen sanaisen arkkunsa niin pelin kuin tämän käsittelemän aihepiirinkin tiimoilta.

Hellblade: Senua's Sacrifice on kaikin puolin vakuuttava, erottuvalla otteella mielenterveysongelmia asianmukaisesti käsittelevä matka päähahmonsa henkilökohtaiseen helvettiin. Arka mutta erityinen aihepiiri yhdistettynä saumattomasti toimivaan taistelujärjestelmään tekevät Senuan mielen matkasta eittämättä yhden vuoden parhaista peleistä, jota ei ole hinnallakaan pilattu.


ladataan kommentteja...