Moni pelaaja kuvailee vuonna 2011 julkaistua L.A. Noirea suoranaiseksi klassikoksi. Ja miksipä ei kuvailisi, sillä kyseessä on varsin hyvä peli, jonka tyylistä kokonaisuutta ei olla sittemmin nähty. Mutta nyttenpä nähdään – tavallaan – sillä Team Bondin kehittelemä teos on täällä taas.

Hämyisä seikkailu on käännetty nykyraudalle yllättäen ja pyytämättä, mutta tässä tapauksessa ei uusiokäsitellystä pelistä kannata kieltäytyä. L.A. Noire on edelleen mainio kokemus vanhoine tuttuine risuineen ja ruusuineen.

LL Cool Noire

L.A. Noire sijoittuu 1940-luvun Los Angelesiin, jota piinaavat kaikenlaiset pahantekijät tuhopolttajista murhaajiin. Pelaaja ottaa ohjat lainvalvoja Cole Phelpsistä tämän edetessä urallaan. Toisessa maailmansodassa ansioituneen sankarin matka kulkee korttelipoliisista muutaman mutkan kautta etsiväksi asti. Ratkottavia tapauksia kohdataan aina hylätyistä autoista pahamaineisiin Black Dahlia -murhiin saakka. Tunnelmallista sisältöä piisaa, eikä asiaa pahenna lainkaan aikakauteen mainiosti sopiva äänimaisema.

Pelinsä aiemmin pelanneet saanevatkin ensimmäiset nostalgiakiksinsä jo alkunäytössä soivasta tunnussävelmästä. Kyseinen kappale maalaa tunnelmallista kuvaa, mikä pitää myös hyvin kutinsa. Etsivätarina on parhaimmillaan elokuvamainen film noir -kokemus.

Enkelten kaupungin demonit

Ensimmäinen kosketus itse pelimaalimaan ei ole kaksinen, sillä Los Angelesiin tervetulleeksi toivottava alkuvideo on eriskummallisen suttuinen. Tässä kohdin iskee pelko puseroon, josko koko peli näyttäisi yhtä pahalta. Onneksi kauhunhetket ovat aiheettomia, sillä itse tarina näyttää parhaimmillaan varsin hyvältä.

Phelpsin roolissa on tehtävänä tutkia rikospaikkoja, haastatella silminnäkijöitä sekä epäiltyjä ja kuin ohimennen samota vanhan ajan Los Angelesissa. Selkeästi hauskinta antia on haravoida rikospaikkoja erilaisten johtolankojen perässä sekä lopulta kuulustella epäiltyjä. Myös hahmojen keskinäinen kommunikointi on parhaimmillaan viihdyttävää kuunneltavaa.

Kuulustelujen ansiosta L.A. Noire sai aikanaan kehuja oikealta sekä vasemmalta. Jokaisen hahmon naamataulu on näet animoitu varsin mallikkaasti antamaan vihjeitä tämän mielenliikkeistä. Vaikuttaako epäilty hermostuneelta, rapsuttaako hän niskaansa puhuessaan? Eleiden ja puheen kombinaatiosta on pääteltävissä, mikäli kuulusteltava on joko valehdellut tai salaa jotain. Useissa tapauksissa rikospaikoilta kerätyt ja havaitut todisteet voivat osoittaa haastateltavan puheet palturiksi. Etenkin valheiden paljastaminen on onnistuessaan varsin tyydyttävää puuhaa.

Avoin maailma ei sen sijaan ollut aikoinaan sieltä kiehtovimmasta päästä, eikä se ole sitä vieläkään. Vaikka autoa ja jalankulkijaa vastaan tuleekin, on virtuaalinen Los Angeles tyhjän oloinen. Maamerkkien etsiminen sekä piilotetut ajoneuvot patistavat tutkimaan, mutta avoin kaupunki tuntuu olevan kuin sivuosassa. Kyseessä on enemmänkin tarinavetoinen tuotos, joka nyt vain sattuu sijoittumaan suhteellisen isolle alueelle.

Kesken tutkimusten on mahdollista ottaa suoritettavakseen kosolti poliisiradion kautta jaeltavia sivutehtäviä. Nämä osuudet koostuvat usein jonkin sortin toiminnasta ammuskelun tai takaa-ajojen merkeissä. Pikkurikokset ovat mukava lisä, mutta ne olisivat kaivanneet hieman enemmän vaihtelua.

Uutta ja kiiltävää

Päivitetyt grafiikat ansaitsevat sekä ruusuja että risuja. Maailma on kokonaisuudessaan hieno, ja etenkin uudet valoefektit näyttävät kyntensä etenkin pienten valokaistaleiden leikatessa tiensä muuten hämyisään huoneeseen. Yöaika Los Angelesissa on mukavanpuoleista katseltavaa. Phelpsin käyttämät automobiilit ansaitsevat myös erityismaininnan.

Toisaalta monet tekstuurit näyttävät vähemmän hyvältä. Esimerkiksi tien penkalla ajettaessa maasto näyttää paikoitellen jopa rumalta. Pelin ikä näkyy myös muualla, sillä aikanaan niin hienot naamataulut eivät enää säväytä samaan tapaan. Ruumiinkielen ja ilmeiden tulkitseminen on toki edelleen miellyttävää puuhaa, mutta samanlaista vau-efektiä ei enää koeta.

Nykytrendin mukaisesti uusioversio tuo mukanaan kaikki aikanaan julkaistut lisäsisältöpaketit. Näin ollen parikymmentuntinen tarina on lopulta parisen tuntia alkuperäistä pidempi.

Phelpsin uimaratakaaviot

Päivitetty L.A. Noire on varsin maistuva tapaus, vaikka napistavaakin ilmenee. Mielenkiintoinen ja miellyttävä peli ei ole vuosien saatossa muuttunut huonoksi, joten etsivätarinaa pelaa varsin mielellään.

Vaikka L.A. Noirelle on toivottu jo pidemmän aikaa kakkososaa, niin hengitystä tuskin kannattaa pidätellä. Alkuperäinen kehittäjä Team Bondi meni näet nurin vuonna 2011. Valitettavasti. Näinpä tästä uusioversiosta on syytä nauttia täysin rinnoin, etenkin mikäli originaalin makuun ei koskaan päässyt.