Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Se Hämistä tylsempi supersankari

Marvel’s Iron Man VR:llä pitäisi olla ainakin paperilla pullat hyvin uunissa: Legendaarisen supersankarin sotisopaan on moni kaipaillut jo pidemmän aikaa, minkä lisäksi Iron Man on hahmona enemmän kuin passeli kohde juuri virtuaalitodellisuutta ajatellen. Valitettavasti Rautamiehen ikioma peli ei pätevähköstä konseptistaan huolimatta nouse missään vaiheessa kunnolla lentoon muutaman tunnin tarinansa aikana – voi tätä ironiaa.

Tikusta juttua

Erityisesti se niin sanottu tarinapuoli jättää pelaajan täysin kylmäksi, eikä kehittäjä Camouflaj saa aikaiseksi eeppistä supersankarimeininkiä kuin hetkittäin. Pääpahikseksi on valikoitunut mystinen hakkeri Ghost, joka heittelee kapuloita asekaupasta luopuneen, mutta silti ärsyttävän snobin Tony Starkin rattaisiin. Starkia tukee matkan varrella kaksi tekoälyäapuria, Friday ja Gunsmith, joiden välinen nokkapokka nousee juonen kannalta tärkeään, mutta valitettavan epäkiinnostavaan rooliin.

Erityisesti AI-sidekickien dialogi ja Starkin muka-nokkelat heitot yrittävät niin kovasti olla hauskoja, mutta väkipakolla mukaan ympätty huumori onnistuu lopulta herättämään ainoastaan vienoa nolostusta. Myös sinne tänne ympäri maapalloa poukkoilevat tehtävät tuntuvat täysin irrallisilta, eivätkä niiden väleihin upotetut samoilut tylsässä kotitukikohdassa onnistu järin paljoa parantamaan tilannetta. No, tämän kanssa voi kuitenkin elää, eihän VR-elämyksiä nyt elämää suuremman tarinan vuoksi pelatakaan, eihän?

Kämmenet alas ja menoksi

Homma ei valitettavasti saa ainakaan aluksi järin paljon tuulta alleen myöskään Rautamiehen ohjaimissa. Supersankaria ohjastetaan Move-kapuloita – siis Iron Manin kämmeniä – suuntaamalla ja näkövinkkeliä töksähtävästi kääntämällä. Aluksi pelkkä haluttuun suuntaan lentäminen aiheuttaa harmaita hiuksia, eivätkä kumpaisellekin kädelle määritellyt kaksi eri asetyyppiä ainakaan helpota tolskaamista. Vihollisdroneja tulee vastaan kaikista ilmansuunnista, joten moni turvautunee tässä vaiheessa säätämään vaikeustasoa alaspäin – näin minä ainakin tein. Lisäksi vihulaisia voi pätkiä halki, poikki ja pinoon old-schoolisti nyrkein, mitä tosin ei hyödynnetä järin usein. Ei hätä ole kuitenkaan tämän näköinen, kyllä hommaan tulee lopulta kummasti tolkkua, vaikka aivan selkärankaan monipuolinen toiminta ei ole iskostunut vielä tässäkään vaiheessa.

Päivittelyä päivittelyn takia

Iron Manin kaikkivoipaa sotisopaa voi päivittää matkan varrella tehtävistä kerättävillä taitopisteillä. Nämä ehostukset jäävät lopulta jokseenkin silmänlumeeksi – itse ainakin räiskin alusta loppuun saakka jotakuinkin perustason tuliluikuilla. Lisäksi harva tuskin jaksaa suorittaa jo kertaalleen koluttuihin miljöisiin heitettyjä taistelu- ja lentohaasteita, joista näitä taitopisteitä saa haalittua vielä peruskenttien läpäisyä enemmän, sen verran tylsiä moiset ovat. Kokonaisuutena sisältöä on kuitenkin VR-peliksi kohtuullisen paljon, eikä mistään yhden illan kokemuksesta voi missään nimessä puhua.

Visuaalisesti Iron Man VR näyttää perustason PSVR-seikkailulta, vaikka toki ulkoasussa on hetkittäin kiitettävästi yritystä. Esimerkiksi alun tutoriaalitehtävässä on mainio fiilis ja Avengersin jättimäisen Helicarrierin ympärillä käytävät nahistelut ovat paikoitellen jopa oikein mellevää katseltavaa. Toisessa ääripäässä taas ovat täysin autiot kaupunkimiljööt, jotka eivät näytä alkuunkaan nykyisen laitesukupolven tuotoksilta. Kyllä tällä silti VR:n ominaisuuksia voi kavereille esitellä oikein mainiosti, ei siinä mitään.

Hauskaa pariksi illaksi

Marvel’s Iron Man VR yrittää niin kovasti olla täysiverinen supersankarielämys, että kokonaisuus kohoaa silti lopulta piirun verran kolmen tähden puolelle. Intuitiiviset kontrollit on haasteistaan huolimatta toteutettu nokkelasti ja lentely on lopulta jopa nautittavaa – mitään pahoinvointiin viittaavaakaan ei tullut vastaan kampanjan aikana. Aivan samaa taas ei voi sanoa tarinantapaisesta, joka tuntuu täysin keinotekoisesti toiminnan päälle liimatulta, jopa turhalta. Yritystä on kuitenkin kiitettävästi, ja Marvel-fanit viihtynevät Rautamiehen sotisovassa ainakin yhden läpipeluun verran.

Kirjaudu kommentoidaksesi