Kokenut konna vai harjoittelija-hessu
Kahdeksan vuoden takaiset hienot muistot tulvivat mieleen, kun mietin kaikkia Reckoningin parissa vietettyjä hetkiä. Kolmannesta persoonasta kuvattu ropetus tuntui erinomaisen raikkaalta tekeleeltä upeasti piirretyn maailmansa kera. Sitä se on tänäkin päivänä, vaikka kokeneen konnan silmin uutuudenviehätystä ei pystykään enää kokemaan. Innostuin silti ajatuksesta viedä tarina loppuun asti Re-Reckoningin tarjoaman mahdollisuuden myötä, sillä ensimmäisellä kerralla päätarina jäi kesken. Asia vaatii rutkasti lähempää tarkastelua.
Re-Reckoningissa on lähtökohtaisesti loistavat puitteet. Tyylikäs ja upean värikäs grafiikka yhdistettynä sulavaan pelikokemukseen, runsaaseen tekemiseen, mystiseen tarinaan ja pieneen puzzleiluun ovat tämäntyyppisten pelien kivijalkoja. Re-Reckoningissa grafiikka on edeltäjäänsä selkeämpää ja yksityiskohtaisempaa, latausajat hieman nopeampia ja äänimaailma vaikuttaa selkeämmältä. Nämä ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia huomioita, jotka saavat hyvin vähän painoarvoa kahdeksan vuotta vanhaan peliin verraten. Yksi mainio lisä täytyy mainita erikseen: uutukaisessa on mukana kaikki dlc-lisäpaketit, jotka taannoin julkaistiin alkuperäiselle versiolle.
Mikäli Amalurin maailmaa ei ole kokenut edellisen vuosikymmenen alussa, niin lisäsisältöineen se tarjoaa helposti yli sadaksi tunniksi pelattavaa ja runsaasti vastinetta rahalle. Sekä sen uutuudenviehätyksen.
Kiirettä vaalivien vaihtoehto tai askelmittarin akku tyhjäksi
Tutkittavaa Re-Reckoningissa piisaa enemmän kuin ehtii kerralla haukkaamaan, ja toimivan karttasysteemin avulla on helppo navigoida niin paikallisesti kuin myös maailmanlaajuisesti. Paikkojen löytyessä myös pikamatkustus aukeaa vaihtoehdoksi, mutta hyvin tyypillisesti seikkailemisen vietti ilman päämäärää vie mukanaan. Vihollisten paikallistaminen tarkoittaa samaa kuin lootin lisääntyminen, eikä mitään malttaisi jättää tutkimatta. Uudet polut kartuttavat rahapussin lisäksi myös sivutehtävälistaa, kokemuspisteitä unohtamatta.
Tylsiä hetkiä tulee vain harvakseltaan. Eri alueilla palloiltaessa löytää jatkuvasti vihollisia, jotka vaihtelevat kiitettävän paljon. Kaikenlaiset pienet pedot ja bandiitit ovat yleisimpiä kohdattavia otuksia, ja toisinaan myös isommat pomovastukset piristävät matkantekoa. Luonnollisesti lootin määrä on suoraan verrannollinen kohdattavien mönkijöiden määrään. Tämä onkin yksi pelin turhauttavimmista ominaisuuksista: junk-listalle päätyvää roinaa joutuu setvimään vähän väliä. Tämä on kuitenkin olennaista etenkin seikkailun alkupuolella, kun parempia varusteita putoilee käyttöön ripeällä tahdilla. Onneksi tavarapaljoudesta pääsee nopeasti eroon teleporttaamalla lähimpään tuttuun kylään kauppiaan luokse.
Pelattava, pelattavampi, Re-Reckoning
Kahdeksan vuoden jälkeen yksi asia on edelleen Re-Reckoningin valtti: sen huikea pelattavuus. Vaikeustasoja on tarjolla neljä kappaletta, joista arvostelua varten käytin hard-tasoa. Se on toiseksi vaikein mahdollinen. Tarvittaessa vaikeustasoa voi muuttaa milloin vain. Parinkymmenen pelitunnin jälkeen on todettava, että kuolema ei ole käynyt lähellä kuin muutaman hassun kerran. Taistelumekaniikan oppii helposti jo alun tutorial-osuudessa, jossa opetetaan perushyökkäykset, blokkaamiset, jousella operointi ja väistöliikkeet. Myöhemmin sankari oppii kykypuun kautta erilaisia hyökkäyskomboja, jotka esitellään lyhyissä opastevideoissa. Vaihtoehtoja on moneen makuun jokaiselle hahmoluokalle. Toki ns. "ystävällinen arcademaisuus" jättää haastepuolen varjoonsa, kun vihollisia lakoaa kuin heinää, etenkin parempien taitojen aukeamisen myötä.
Kynnys on siis mukavan matala toimintapuolella, joten katseet kääntyvät ennen pitkää tarinan suuntaan. Lähtökohtaisesti pelaajan hahmo aloittaa seikkailunsa kuolleena, mutta hänet herätetään mystisesti henkiin. Kohtaloa protagonistille ei ole määritelty, joten Re-Reckoningin tarina käsittelee hyvin pitkälti luodun hahmon edesottamuksia. Matkalla kohdataan iso liuta npc-hahmoja, joiden kanssa keskusteltaessa saadaan valtava liuta lisätehtäviä ja lisää lihaa tarinan luiden ympärille. Tietokonehahmoista on myös suurta hyötyä esimerkiksi oman hahmon terveyttä parannettaessa tai kauppiaina. Keskustelut käydään helppotajuisella englannin kielellä erisävyisten vaihtoehtojen kera. Tyypillisesti keskusteluissa on ystävällinen tai neutraali vaihtoehto, mahdollisesti vaikkapa käännytystaitoja tarvitseva lähestymistapa tai tylympi ja itsekkäämpi vastaus. Tarinaa tai sivutehtävää edistävät rivit on merkitty erityisellä värillä ja fontilla. Helppoa ja toimivaa.
Määrittele, miten pitkälle pääsi kestää toistoa ja ylivoimaa
Kokonaisuutena Kingdoms of Amalur: Re-Reckoning on taatusti hieno peli ropetuksen ystäville ja etenkin niille, jotka eivät ole kokeneet sitä aiemmin. Huikean pelituntimäärän lisäksi upeasti piirretyistä värikkäistä maisemista ei saa tarpeekseen, loottamisen riemu kantaa pitkälle ja dominointi taistelukentällä nostaa hymynkareet suupieliin. Maailma on lisäksi erittäin elävän oloinen: pientä jutustelua, nauramista tai elämän ääniä kuulee mukavan usein. Vaikeasta pelistä ei voi puhua, ja vapaat tallennukset lähes milloin vain vähentävät toistoa erinomaisesti.
Rutinan aiheita toki löytyy. Niistä pahin on kamera, joka vetää väkisin haluamaansa suuntaan. Katsomissuunnan voi määritellä myös itse, mutta ärsyttävä nykimisefekti kuvakulman muuttuessa kiukuttaa silti joskus, etenkin taisteluissa. Seikkailun edetessä myös haastetta alkaa kaipaamaan, vaikka lootti olisikin ylin ystäväsi ja kiinnostuksesi kohde. Inventaarion koluaminen ja eri esineiden vertaileminen on sekin mukavaa puuhaa, lopulta siitä tulee pakollinen paha. Vaihtelua kaipaaville oman hahmon kykypisteet pystyy onneksi järjestämään uudestaan niin halutessaan. Hahmonluontiin olisin kaivannut lisää työkaluja, sillä nykyisellään kustomointimahdollisuudet ovat aivan liian suppeita.
Puitteet ovat siis kunnossa, vaikka toiston puolelle tarinan edetessä ajaudutaankin. Kaikki pelit eivät vain voi olla Witcher 3:n kaltaisia megaeepoksia, joissa kevyen oloinen sivutehtäväkin voi olla parempi kuin monen pelin päätarinatehtävä koukeroineen kaikkineen. Re-Reckoning ei silti ansaitse neljää tähteä, sillä se on liian samanlainen kuin kahdeksan vuoden takainen edeltäjänsä, joten vahva kolmonen tällä kertaa. Uusille pelaajille tämä on selkeä neljän tähden tekele genren kiinnostaessa.
