Sittemmin fanit ovat vuosikausia janonneet uusversiota rakastetusta klassikosta ja lopulta Mafia III:n luoja Hangar 13 vastasi fanien huutoon. Osana Mafia-trilogian remasterointia studio päätti tehdä kolmikosta vanhimman kokonaan uusiksi.
”Turpa kiinni ja aja!”
Mafia: Definitive Edition sijoittuu kieltolain viimeisiin vuosiin 1930-luvulle kuvitteelliseen Lost Heavenin kaupunkiin, jossa Marcu Morellon ja Ennio Salierin mafiaperheillä on ollut pitkään vaikeuksia mahtua samaan kaupunkiin. Tommy Angelo on tuiki tavallinen taksikuski, jonka tapahtumaköyhä työpäivä saa odottamattoman käänteen, kun hänen ollessa pysähdyksissä lähistöltä alkaa kuulua meteliä. Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta Salierin luottomiehet Paulie ja Sam joutuvat Morellon roistojen väijytyksen uhriksi. Tupakkatauolla taksinsa vieressä seisoskellut Tommy joutuu tahtomattaan keskelle tätä välienselvittelyä, sillä Paulie ja Sam pakottavat aseella uhaten Tommyn ajamaan heidät karkuun. Ajotutoriaalina toimivassa tehtävässä he lopulta onnistuvat karistamaan ukot kintereiltään.
Seuraavana päivänä koko ikänsä rehellistä työtä tehnyt Tommy menettää kuitenkin mahdollisuutensa tienata elantoaan, sillä Morellon gorillat kostavat nyt vuorostaan tälle hakkaamalla hänet ja rikkomalla Tommyn taksin käyttökelvottomaksi. Tilanteesta suivaantuneena hän päättää mennä Salierin puheille, sillä Paulie ja Sam lupasivat duunarillemme aiemmin kompensaation onnistuneesta pakokeikasta. Don Salieri esittää Tommylle tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä, joten hän päätyy tekemään hommia perheelle, kunhan saa ensin kostaa menetetyn työpaikkansa. Näistä lähtökohdista lähdetään tutustumaan mafioson anteeksiantamattomaan arkielämään.
Ajan hermolla
Nykyhetkessä vuonna -38 Tommy kertaa tapahtumia baarissa pala palalta etsivä Normanille, joka haluaa kovasti päästä kärryille viime vuosien tapahtumista. Jotta kokonaiskuva kirkastuisi, on mentävä ajassa taaksepäin vuoteen -32. Tarinaa kerrotaan pelaajalle tehtävän mittaisina takaumina, joista jokainen on oma kokonaisuutensa, vähän kuin jakso tv-sarjassa. Jatkumo on olemassa, mutta tehtävät toimivat käytännössä myös irrallisena kokemuksena. Ratkaisu on toimiva ja pitää pelaajan hyvin otteessaan. Tehtävät ovat lisäksi sopivan mittaisia, joten tympääntymistä ei ehdi tapahtua missään vaiheessa.
Episodimaista rakennetta tukee myös se, ettei Mafia sisällä lainkaan sivutehtäviä, vaan keskittyy sataprosenttisesti kirkkaimpaan vahvuuteensa eli tarinaan. Kerättävää peliin on kuitenkin saatu, sillä automobiilien ystävät voivat napata autotalliinsa erilaisia autoja tehtävien ulkopuolella. Sisätiloissa seikkaillessa taloista voi bongailla lehtijuttuja, joista ainakin osa perustuu todellisuuteen. Pöydiltä löytyy myös vino pino sarjakuvia ja tupakkakortteja, joita voi napata talteen. Lisäksi radiokanavilla voi kuulla aika ajoin uutisia, jotka koskettivat tuolloin oikeaa maailmaa. Tosielämän aspektit ovat mainio lisä ja tuovat teokseen mukavasti elävyyttä.
Otetaas pojat uusiksi
Kuten todettua, Mafia on rakennettu alusta alkaen täysin uusiksi käyttäen Mafia III:n päivitettyä pelimoottoria. Katastrofin ainekset olivat olemassa johtuen kolmososan teknisistä vaikeuksista, mutta tällä kertaa niitä ei onneksi tarvitse murehtia. Teos on laadukkaan HDR:n ansiosta värimaailmaltaan hyvin eloisa ja graafisesti muutenkin kaikin puolin nätti. Ruudunpäivitysongelmiltakin vältytään, joskin peli pyörii PS4 Prollakin vain 30 freimiä sekunnissa. Hangar 13 on luonut visuaalisesti upean ja ajan henkeä uhkuvan maailman, josta ei yksityiskohtia puutu.
Jesse Harlinin säveltämä ääniraita tukee fiilistä loistavasti ja luo juuri oikeanlaista, vanhojen mafiarainojen mukaista tunnelmaa. Autoa ajellessa voi radiokanavilta puolestaan kuunnella uutisten lisäksi lisensoitua musiikkia. Artistien joukosta löytyy muun muuassa Duke Ellingtonin, Cab Callowayn ja Django Reinhardtin kaltaisia nimiä.
Mafia on saanut lisää lihaa luitten ympärille myös kerronnallisella puolella, sillä koko näyttelijäkaarti on vaihdettu, käsikirjoitusta on laajennettu, välianimaatiot on ohjattu uusiksi ja niitä on myös enemmän kuin alkuperäisessä versiossa. Kokonaisuus toimii sen verran hyvin, että uskoisin sekä vanhojen fanien että uusien kasvojen olevan sangen tyytyväisiä. Hangar 13:n tarkoituksena ei ole selkeästi ollut tehdä hiilikopiota, vaan alkuperäistä lämmöllä kunnioittava teos.
Ei ihan pelkkää Kummisetää
Pelattavuus on sekin kaiken muun ohessa päivitetty nykypäivään. 30-luvun autot tuntuvat raskailta ajettavilta, mutta ovat silti miellyttäviä ohjattavia. Siinä missä ajaminen on luontevaa ja tuntuu hauskalta arcademaisen ajomallin vuoksi, voi itse ammuskelu tuntua välillä pakkopullalta. Mitään maata mullistavia jippoja ei ole keksitty, vaan ammuskeluosuudet maistuvat pitkälti PS3/Xbox 360 -aikakauden suojaräiskinnöiltä.
Vaikkei Tommy mikään supersankari olekaan, olisin toivonut vähän jotain ”lisäkoukkuja”. Liikaa en kuitenkaan ratkaisua moiti, sillä ohjaus toimii teknisesti hyvin. Vaarana olisi voinut olla liiallinen pesäero lähdemateriaalistaan, joten menettelyn ymmärtää. Pieni miinus tulee myös siitä, että välillä autolla ajettaessa liikenne seisahtuu jostain syystä, vaikka valot palavat vihreänä eikä jalankulkijakaan ole ylittämässä tietä. Yritä siinä sitten noudattaa liikennesääntöjä.
Aavistuksen kliseinen juoni viihdyttää alusta loppuun niin hyvin, että siitä en viitsi nillittää, mutta pientä kritiikkiä saa itse päähenkilö. Tommy Angelo on sinällään hyvin näytelty hahmo, mutta mitään isompia luonteenpiirteitä hänestä on jokseenkin vaikea saada irti. Moniulotteisempi päähenkilö olisi ollut plussaa, mutta toisaalta koko hahmokaarti pelaa yhteen niin hyvin, että tämä häiritsee vain harvakseltaan.
Niin, ja Paulien ääni kuulostaa paikoin Simpsoneiden poliisipäällikkö Wiggumilta. Se oli ehkä aavistuksen häiritsevää.
”Buona fortuna, Tommy.”
Kaiken kaikkiaan Hangar 13 on kuitenkin tehnyt laadukasta työtä uusioversion kanssa pelillisistä kankeuksistaan huolimatta. ”Tietty kirkkokohtaus” sekä tietenkin ”grande finale” ovat ehdottomasti matkan kirkkaimpia kohokohtia, jotka jäävät mieleen pidemmäksi aikaa.
Mafia: Definitive Edition on rehellisen raaka, tinkimätön ja jopa melankolinen kertomus mafiaperheen raadollisesta arjesta. Juuri tästä syystä se on samalla äärimmäisen piristävä ja mieleenpainuva kokemus, joka ei turhia kaunistele. Omissa kirjoissani pelilliset ongelmat on helppo antaa anteeksi, kun kokonaisuutena teos jää sangen reippaasti plussan puolelle.
