Tyvestä puuhun noustaan
Neljä pyörää alle ja kohti haasteita. Roadcraft käynnistyy verkkaisesti ja samaan tapaan kuin samantyyppiset edeltäjänsäkin, eli pelaaja isketään auton ratin taakse, tekoäly papattaa ohjeita roppakaupalla ja teksti-ikkunat syytävät muun muassa kontrolleihin ja tehtäviin liittyviä neuvoja jatkuvalla syötöllä. Ohjekimaran voi halutessaan piilottaa, mutta oman kokemuksen perusteella etenemisestä ei meinannut tulla ilman ohjeita yhtikäs mitään. Ruudulla näkyvät tutoriaalit on kuitenkin sijoiteltu järkevästi, eivätkä ne häiritse varsinaista pelaamista kuin hetkittäin.
Runsaasta ohjekavalkadista huolimatta julkaisu ei pitele käsistä liiaksi, kun puhutaan esimerkiksi reittien kartoittamisesta. Voisi kuvitella, että päämäärän klikkaaminen kartalla paljastaa optimaalisen reittiviivan kohteeseen, mutta vielä mitä: se on suunniteltava itse. Suorin reitti on monesti se hankalin, mutta samalla saa tilaisuuden puntaroida omia ajotaitoja ja hyödyntää alla olevan ajoneuvon ominaisuuksia. Aina tämä ei riitä, sillä tarvitaan myös rakentamistaitoja, siihen soveltuvaa kalustoa ja sopivia raaka-aineita. Tilanteiden vaihtelevuus on kokonaiskuvassa yksi ydinasioista ja Roadcraftin tärkeimmistä houkuttimista.
Kulkupeliä jos jonkinlaista
Kirjoitushetkellä Roadcraft sisältää peräti 40 erilaista ajoneuvoa ja lisäksi kaksi lisäsisältöpakettiin kuuluvaa kulkupeliä, joten valinnanvaraa piisaa runsain mitoin. Ajoneuvojen perusmallit ovat heti käytössä, ja luonnollisesti kuudesta eri ryhmästä avataan parempia versioita kerätyllä valuutalla. Etenkin porukalla pelattaessa rahaa paukahtaa suoritetuista tehtävistä tasaisin väliajoin. Sen suhteen pelintekijät ovat olleet fiksuja, että halutessaan moninpelissä tehtyä edistymistä ei ole pakko tallentaa omalle tallille, mikäli haluaa kokea koko tehtäväkirjon itsenäisesti.
Yksi kiehtovimmista ominaisuuksista koskee teiden luomista, jotta esimerkiksi tarvikkeita kuljettavat tekoälyautot löytävät perille kohteesta toiseen. Tyypillisesti vaikkapa vesialueen ylittämiseen tarvitaan useita hiekkalasteja, hiekkakekojen tasoituskone, ja näiden jatkoksi asfalttia rahtaava kulkupeli sekä päällysteen tasoittava jyrä. Kuten pelin nimikin kertoo: julkaisussa nimenomaan rakentaminen on pääosassa, ja perusjuttuihin kuuluvat tiet ja sillat ovat vain murto-osa työstettävistä asioista.
Tieraivoa AI:n malliin
Oman ajamisen ohella täytyy luottaa myös tekoälyyn, sillä kartalle joutuu toisinaan suunnittelemaan reittejä tietokoneen ohjastamille autoille. Moinen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä orjallisesti piirrettyä reittiä pitkin ajavat tekoälyautot ovat yhtä huonoja improvisoimaan kuin taannoisen Lemmings-klassikon päämäärättömästi vaeltavat hahmot. Reitin saa tarvittaessa piirtää vaikka sadan kulkupisteen kautta ajettavaksi, mutta yksikin heikosti tehty kohta voi vesittää koko matkan, ja se nostaa välillä kierroksia pääkopassa.
Tyypillisimmin AI:n ohjastama menopeli puskee raivolla eteenpäin, eikä välitä esteistä. Pahiten tämä tulee esille tiellä olevien muiden autojen kohdalla, jolloin käynnistyy jatkuva tyyttäämiskonsertti ja luonnollisesti ajetaan päälle puskutraktorin tavoin. Yksi ainoa solmukohta voi pilata jopa kaksi kuljetusta samalla kertaa, mikäli kahden eri reitin autot kohtaavat toisensa juuri siinä ahtaimmassa kohdassa, kun ohitse ei aivan mahdu ja kumpikaan ei anna periksi. Siitä jaan kuitenkin isot kiitokset, että fysiikkamallinnukset on hiottu huippuunsa, eikä valittamisen aihetta ole ollut.
Onnistumista rajoittavat myös kulumat tiessä useamman ajokerran jälkeen, jolloin reittiviivojen editointia joutuu harrastamaan turhankin usein. Onneksi autot osaavat ajaa päämäärään saavuttuaan omatoimisesti halleihin sisälle, eikä tällöin tarvita millintarkkaa reititystä. Kyseessä on silti tyypillisin virheilmoitus ruudulla, kun "reitti epäonnistuu" ja radioteitse kuuluu sekavanoloista puhetta pelaajien korviin tekoälykuskien suunnalta. Tekoälyautokolonnaa pystyy kuitenkin halutessaan seuraamaan taustakameroilla tai kuskin paikalta ongelmatilanteen tarkempaa tutkimista varten, mutta voisinpa antaa letkan keulassa olevalle kuskille edes joitakin suullisia komentoja hankalan kohdan ohittamiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.
Puuhastelua roppakaupalla
Siinä Roadcraft onnistuu erinomaisesti, että tekemistä riittää varovaisen arvion mukaan jopa kymmeniksi tunneiksi, mikäli aikoo suorittaa kaiken mahdollisen jokaiselta kartalta. Teiden rakentaminen, materiaalien kerääminen, tärkeiden varaosien vieminen perille ja monipuolinen kaluston hyödyntäminen alueita raivatessa ja yhteyksien muodostamisessa saa helposti koukuttumaan ja viihtymään ruudun äärellä jopa tuntikausia kerrallaan.
Se tosin vaatii hieman totuttelua, että Mudrunnerin ja Snowrunnerin kohdalla autot saattoivat toisinaan vaurioitua, mutta Roadcraftissa kulkupelit on tehty tuhoutumattomiksi, eikä bensaakaan tarvitse tankata. Yksi heikkous niillä silti on, sillä liian syvässä vedessä ajaminen voi lamaannuttaa moottorin. Tällöin on pakko ottaa uusi startti vaikkapa lähimmästä autotallista.
Autojen rikkoontumisen ohella kaipaan silti eniten vinssiä, joka oli edeltäjissä jokaisen auton vakiovarusteena. Nyt autovalikoimasta löytyy nostokurjella operoiva kuljetusauto, mutta vain scout-tyyppisellä ja tutkimiseen tarkoitetulla menopelillä on vinssi vakituisesti käytössään. Ympäristö ei myöskään tarjoa lähimainkaan yhtä paljon kohteita, mihin vinssillä voi tarttua, joten jumiin jäämistä saa varoa enemmän.
Ei aivan viittä, mutta lähellä
Tunnen itseni liian hyvin, että voisin sanoa viihtyväni jatkuvalla syötöllä Roadcraftin tapaisten pelien parissa. Kynnys saattaisi jopa olla liian korkea pureutua uutukaisen maailmaan yksin, mutta tässä tapauksessa tiesin saavani pelikavereita tutuista ihmisistä, joten se nosti innostusta varsin paljon. Kyseessä on paikoin erittäin laadukkaasti suunniteltu kokonaisuus, jonka parissa viihtyy – etenkin peliseuran kanssa, kun kaikesta ei tarvitse huolehtia itse. Monelle teemasta kiinnostuneelle tämä voi hyvinkin olla täyden kympin peli.
Pitkäaikaista ja monipuolista puuhastelua sekä rauhallista tempoa arvostaville kyseessä on Saber Interactiven yksi parhaimpia julkaisuja. Suositellaan pitkään sulateltavana ja rauhallisena välipalana, jolla on mittaa maratonin verran, mutta joka tarjoaa pitemmässä kuvassa pureksittavaa luau-tyyppisen juhlapöydän verran.
