Suorastaan legendaarisessa maineessa oleva System Shock 2 on kenties yksi kaikkien aikojen uraauurtavimmista PC-peleistä kautta aikain. Aikoinaan tämä uniikki räiskintä-, kauhu- ja roolipelin yhdistelmä säväytti maailmaa jopa siinä määrin, että monet kehittäjät kertoivat sittemmin juuri System Shockin kakkososan inspiroineen heitä.
Projektia johtivat muun muassa sellaiset pikkunimet kuin Warren Spector ja Ken Levine, joista ensimmäinen jatkoi uraansa muun muassa Deus Ex -sarjan parissa ja jälkimmäinen puolestaan BioShockin sekä paljon mielipiteitä jakaneen BioShock Infiniten kanssa.
Mitä tulee System Shockiin, sen ensimmäisestä osasta saatiin ansiokas uusioversio pari vuotta sitten, ja kolmas osa julkistettiin jo vuonna 2015. Valitettavasti projektin eteneminen on ollut hyvin kivikkoista ja hidasta. Viimeksi siitä kuultiin pitkästä aikaa jotain tämän vuoden maaliskuussa, kun sarjan kahden ensimmäisen pelin oikeudet nykyisin omistava Nightdive Studios tiedotti ensimmäistä kertaa peräti viiteen vuoteen kolmososan olevan edelleen tekeillä.
Studion johtajistoon kuuluva Larry Kuperman kuitenkin myönsi, että ”tilanne System Shock 3:n ympärillä on hyvin monimutkainen, mutta projektin tulevaisuudesta kuullaan lisää potentiaalisesti vuoden sisällä”. Oli niin tai näin, kolmatta osaa alun perin työstäneen Othersiden (jota muuten johti Paul Neurath ja itse Spector vuoteen 2020 saakka) väki ei ole enää projektissa mukana, sillä sen oikeudet myytiin jo kolme vuotta sitten Tencentille.
Ei siis välttämättä kannata pidättää hengitystä System Shock 3:n suhteen. Mutta ei kannata toisaalta painaa päätä pensaaseenkaan, sillä lukuisista kulttuurirestauroinneistaan tunnettu Nightdive tuo System Shock 2:n nyt PC:lle ja (ensi kertaa) nykykonsoleille heidän KEX Enginen voimin, justeerausten sekä graafisen pakkelin kera tietenkin. Peli täytti viime vuonna kunnioitettavat 25 vuotta, joten mikäs sen parempi tapa juhlistaa synttäreitä.
Projektin valmistuminen on sinällään jo hieno suoritus, sillä remasteroinnissa meni kaikkiaan kuusi vuotta muun muassa epätäydellisen lähdekoodin vuoksi. On se upeaa, miten intohimoisia nämä kaverit ovat.
”Minä olen XERXES. Miksi pidät itsepintaisesti kiinni yksinäisyydestäsi?”
Jos olet onnistunut välttämään System Shock 2:n juonikuviot tähän päivään saakka, onnittelut siitä. Suosittelen tuttuun tapaan kokemaan teoksen mahdollisimman sokkona jos suinkin mahdollista, sillä Von Braun -avaruusaluksella piisaa kauhuja, yllätyksiä ja jopa eläimiä. Sen verran toki voin sanoa, että pelaajalla on niskassaan jälleen murhanhimoinen tekoäly, joten kamerat kannattaa AINA tuhota. AINA.
Siinä missä aiemmin mainittu ykkösosa tehtiin kokonaan uusiksi alkuperäistä kunnioittaen, on System Shock 2: 25th Anniversary Remaster nimensä mukaisesti enemmänkin konsoliohjaimille sovitettu terävämpi ja sujuvampi versio itsestään. Nightdivelle ominaisesti käännöstyö on toki äärimmäisen laadukasta, mutta samalla sitä pelatessa jää hiukan kaipaamaan edeltävän julkaisun graafisia herkkuja. Nolkytluvun PC-grafiikka ei pidä pintaansa yhtä hyvin, varsinkaan ilman nostalgiakakkuloita.
Ratkaisun ymmärtää, sillä kakkososa oli valmiiksi mekaniikoiltaan huomattavasti modernimpi kuin edeltäjänsä. Toisaalta erityisesti lähitaistelu tuntuu juuri niin vanhalta kuin mitä peli todellisuudessa on, eikä aseilla ampuminenkaan erityisen tyydyttävää ole, aavistuksen jäykistä valikoista puhumattakaan. Nykymittapuulla melko keskinkertaista taistelua kompensoivat kuitenkin monet muut aikaansa edellä olleet aspektit, kuten mainio kenttäsuunnittelu, hienosti suunnitellut puzzlet, selkäpiitä karmiva tunnelma, mielenkiintoinen tarina sekä hyvin suunniteltu hahmonkehitys.
Seikkailun aikana pelaaja voi itse varsin vapaasti päättää, minkä tyyppisiin kykyihin haluaa panostaa – itse esimerkiksi pistin aseiden käsittelyyn ja voimaan aika paljon paukkuja, mutta tällöin psyykkiset kyvyt ja hakkerointi jäävät alkuun haaveeksi. Erityisesti jälkimmäinen on hauskaa puuhaa, ja sen turvin saa monesti kivoja hyödykkeitä, kuten ammuksia, energiaa sekä väliaikaisesti nopeutta nostavia pistoksia.
Vaadimme nappaamistasi tai tuhoamistasi, sorit siitä
Ulkoasun ja toiminnan ohella ”retrous” näkyy System Shock 2:ssa myös siten, että se osaa olla pahimmillaan aika kryptinen. Pääosan ajasta se tökkii pelaajaa kuitenkin oikeaan suuntaan juuri sopivasti, minkä lisäksi vaikeustasollinen tasapaino on jotenkin paremmin uomissaan kuin ykkösessä. Ja aivan kuten ”ykkös-Systeemissä”, on myös kakkososan ambienssia ja jonkin sortin teknoa yhdistelevä ääniraita ja -maisema jälleen mainiota tavaraa.
Onkin pitkälti kiittäminen aikaansa edellä olevia ideoita sekä onnistunutta tunnelmaa, että vanhentuneesta grafiikasta huolimatta System 2 onnistui pitämään ummikonkin niin hyvin otteessaan. Pelaaja todellakin tuntee olevansa jälleen yksin, vaikka avaruusalukselta löydettävät PDA:t todistavat aluksessa olleen joskus elollista elämää. Aseita, ammuksia ja muita hyödykkeitä on saatavilla rajoitetusti, mutta kunhan muistaa pitää silmät auki, ei meininki missään nimessä ole toivotonta.
Mikä hienointa, alkuperäisessä mukana ollut moninpeli tekee paluun. Ristiinpelaaminen onnistuu kaikkien alustojen kesken, minkä lisäksi jopa neljä pelaajaa voivat kokea itse kauhuseikkailun yhdessä, joskin jaettua ruutua ei valitettavasti tueta. Tekijät tosin korostivat taannoisessa blogissaan, että teos on ehdottomasti tarkoitettu koettavaksi ensimmäisellä läpipeluukerralla yksin. Itse en ehtinyt moninpeliä valitettavasti testaamaan, mutta ymmärrän hyvin kannan, sillä moninpelattava "Shock kakkonen" tuntuu ajatuksena hyvin oudolta.
”Kunnia lihalle, kunnia massoille”
System Shock 2 oli kiintoisa arvosteltava siinäkin mielessä, etten omaa minkäänlaista nostalgiapainolastia sitä kohtaan. Oli jännä huomata, miten teos tuntuu totuttelun jälkeen hyvin ajattomalta sekä sopivan jotenkin paremmin aloittelijoille kuin edeltäjänsä. Yleisfiilikseltään ote on toki hyvin retro, mutta esimerkiksi pelin lainalaisuuksien opettelu suoritetaan tällä kertaa ilman yhtä pahaa pelkoa persuksissa, joten aloituskynnys on matalampi ja karttakin maltillisemman kokoinen kuin aiemmassa.
Lyhyesti sanottuna System Shock 2 on siis parempi kuin koskaan. Minut se onnistui voittamaan puolelleen, vaikka tietyt aspektit ovatkin auttamatta vanhentuneet viime neljännesvuosisadan aikana ja grafiikka näyttää hyvin nolkytlukulaiselta. Pikkuvioistaan huolimatta se on vanhentunut arvokkaammin kuin monet muut aikakautensa teokset, ja se ansaitsee edelleen ehdottomasti paikkansa videopelien kuvitteellisella Walk of Famella. Lisäksi sitä on helpompi suositella vasta-alkajille kuin uudistettua edeltäjäänsä, veteraaneista puhumattakaan.
Ai niin: muista tallentaa manuaalisesti. Ja usein.
