Ubisoftilla aikoinaan pitkään työskennelleen Michel Ancelin suunnittelema Rayman on kulkenut elämäni varrella käytännössä vuoden 1995 julkaisustaan lähtien. Muistan nähneeni veijarin ensi kertaa Maikkarin Game Over -ohjelmassa, jossa tunnetusti pelattiin sekä studiossa että kotoa käsin puhelimen välityksellä. Arttu Harkin esittämän Vito-kuminuken juontama lauantaiaamujen pelastaja on edelleen kulttimaineessa, ja satunnaisten YouTube-uppaamisten ansiosta nuoremmatkin sukupolvet ovat voineet tutustua ohjelmaan. Legendaarisesta peliohjelmasta voisi höpötellä vaikka oman tekstinsä verran, mutta nyt ei ole sen aika.
Ranskalainen Ubisoft on kohdellut maskottiaan viime vuosina varsin keskinkertaisesti, sillä yhtiön keskittyessä lähinnä Assassin's Creediin, Far Cryhin ja pariin muuhun pelisarjaan, on ystävämme Rayman unohtunut totaalisesti. Viimeisin uusi Rayman-konsolipeli oli huippuhyvä Rayman Legends, ja siitäkin alkaa olemaan aikaa jo reippaasti yli vuosikymmen. Nyt sentään hahmo on noussut pitkästä aikaa hieman pinnalle, kun Rayman 2: The Great Escape saapui taannoin osaksi Nintendon Switch Online + Expansion Pack -palvelua.
Rayman itse täytti viime vuonna siis pyöreät 30 vuotta, ja sitä juhlistamaan saapuu nyt hieman myöhässä jokusen tovin huhuiltu Rayman: 30th Anniversary Edition. On eittämättä hienoa saada alkuperäinen seikkailu osaksi nykykonsoleiden tarjontaa, ja paperillahan kaikki kuulostaa muutenkin hyvältä, sillä julkaisua varten Ubisoft löi hynttyyt yhteen useista laadukkaista retrojulkaisuistaan tutun Digital Eclipsen kanssa. Studio osoittaakin jälleen arvonsa tämäntyyppisten julkaisujen saralla tehden pääosin laatutyötä, mutta valitettavasti Raymanin synttäripainos hylkää jostain ihmeen syystä ikoniset musiikkinsa tyystin romukoppaan.
Ei raajoja, ei ongelmia!
Useista uusiojulkaisuistaan tuttu Digital Eclipse on tehnyt jälleen laadukasta työtä Raymanin historian dokumentoinnin suhteen. Paketti sisältää tekijälleen ominaisesti pelin historiaa käsittelevän aikajanan, jonka varrella selviää muun muassa Raymanin nimen alkuperä ja tekijöiden taustat ennen kolmenkymmenen vuoden takaista julkaisua. Lisäksi peliin liittyviä varhaisluonnoksia, suunnitteludokumentteja, konseptitaidetta ja piirroksia voi tiirailla tuttuun tapaan mielin määrin, minkä ohella mukana on vajaan tunnin edestä upouusia haastatteluja muun muassa itse Michel Ancelin, ohjelmoija Frédéric Houden sekä Alexandra Steiblen kanssa. Ääneen pääsee toki myös nykyään ei-niin-tykätty Ubisoft-pamppu Yves Guillemot.
Pelien osalta mukana on aiemmin julkaisematonta Super Nintendo -prototyyppiä myöten lähes kaikki Raymanin eri versiot, joten muistojaan voi verestää esimerkiksi PC-, Atari Jaguar- tai PlayStation-version parissa. Kuriositeettina paketissa on läsnä jopa PC-version lisäkentät sekä Game Boy Color- ja Advance-versiot, jos mieli halajaa nimenomaan niiden pariin. Teknisestä puolesta homma ei jää kiinni, sillä emulointi, pelattavuus ja viiveettömyys on ainakin PlayStation 5:llä kautta linjan laadukasta. Itse pelailin lähinnä PlayStation-versiota, sillä omat muistoni olen kerännyt nimenomaan sen parissa.
Rayman itsessäänhän on tunnetusti hurmaava, sympaattinen ja pelimekaanisesti mainio kaksiulotteinen tasoloikka, joka on kestänyt mielestäni hienosti aikaa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että se on myös aivan tautisen vaikea alkuperäisessä muodossaan, joten sitä helpottaakseen kehittäjä Digital Eclipse on tuonut mukaan moderneja helpotuksia, kuten minuutin mittaisen taaksepäin kelaamisen ja vapaan tallennuksen. Peliin saa erikseen myös loputtomat elämät ja vahingoittumattomuuden, mutta tällöin trophyjen kerääminen ei onnistu. Ison plussan annan myös PSX-version laajakuva-tilasta, joka on optimoitu priimalaadulla moderneja telkkareita silmällä pitäen. Mutta sitten päästäänkin kohtaan, jossa pallo on tippunut pahemman kerran.
Nimittäin yhdeksän ja puoli kertaa kymmenestä erinäisissä remasteroinneissa on aina mukana pelin alkuperäinen musiikki, jotta alkuperäisen fiilis tavoitetaan mahdollisimman autenttisesti. Joskus mukaan saatetaan tuoda myös uusittu versio ääniraidasta, jos alkuperäinen sattuu kuulostamaan esimerkiksi jotenkin poikkeuksellisen köppäiseltä nykypäivän mittapuulla. Raymanin ääniraita on kuitenkin kaikkea muuta, sillä aikoinaan säveltäjänä toiminut, jo edesmennyt Rémi Gazel onnistui tekemään omaleimaisen, tunnelmallisen ja upean ääniraidan, joka on hyvin olennainen osa Raymanin fiilistä. Musiikki on siis viimeinen asia, johon tällaisessa remasteroinnissa olisi pitänyt koskea.
Jostain kumman syystä Ubisoft on kuitenkin päättänyt esittää ratkaisun ongelmaan, joka ei ole minkään sortin ongelma. Pitkään talossa työskennellyt ja muun muassa Beyond Good and Evilin sekä Rayman Originsin ja Legendsin säveltänyt Christophe Héral sai epäkiitollisen toimeksiannon uusitun ääniraidan tekemiseen. Ongelmana ei ole niinkään se, että uusittu ääniraita olisi huono (se on itse asiassa enimmäkseen hyvin soitettu), vaan se, että kevyen päivittämisen sijaan osa biiseistä ei muistuta lainkaan esikuviaan. Samaisesta syystä fiilis on välillä todella pahasti tuuliajolla, etenkin silloin, kun musiikin tilalla on pelkkää luontoääniambienssia tai uusittu kappale kuulostaa pliisummalta kuin originaali.
Olivat syyt sitten tekijänoikeudelliset tai mitkä hyvänsä, ratkaisu on hyvin tietoinen, sillä uudistetut musiikit kuuluvat myös haastattelujen taustalla. Kirjoitushetkellä "musiikkiongelmaan" onkin jo olemassa epävirallinen ratkaisu PC:llä, mutta konsolipelaajat jäävät toistaiseksi nuolemaan näppejään. Saapi nähdä, onnistuuko Ubisoft tuomaan ratkaisua pulmaan – tämän Reddit-ketjun mukaan asia on onneksi vähintäänkin tiedostettu. Jännästi uudistettu musiikki ei ole pelkästään huono asia, sillä Game Boy Color -version chiptune-musiikit kuulostavat jopa esikuviaan paremmalta.
Laa laa la la laa laa, raajatonta laulattaa
Rayman: 30th Anniversary Edition on mainio matka ensimmäisen Rayman-seikkailun syntyyn ja historiaan. Dokumentoinnin osalta paketti on toteutettu hienosti, joskin pienenä kauneusvirheenä aikajana ei tallenna pelaajan edistymistä samaan tyyliin kuin vaikkapa Mortal Kombat Legacy Kollectionissa, vaan aina täytyy "plärätä" itsensä oikeaan kohtaan. Valikoissa on muutenkin pientä bugisuutta – tallennettaessa kuultava ääniefekti kuullaan jostain syystä aina tuplana. Pikkuvikoja, mutta yleensä Digital Eclipse ei päästä tällaisia läpi, joten liekö tullut kiire saada synttäripainos markkinoille tiettyyn päivämäärään mennessä.
Musiikkisekoilua (ja jukeboxin puutetta) lukuun ottamatta paketissa ei ole muuten moitteen sijaa. Tällä hetkellä Ubisoftilla tosiaan "tutkitaan mahdollisuutta saada alkuperäiset musiikit mukaan", ja jos/kun ne pakettiin päätyvät, voi arvosanaan lyödä huoletta yhden tähden lisää. Tällä erää alkuperäissävellysten puute rokottaa tähtimäärän kuitenkin nykyiseen uomaansa, sillä ilman suosikkisointuja fiilis tippuu selkeästi, eikä ilman niitä voida puhua myöskään kaikenkattavasta julkaisusta.
