Bond on ollut jo 40 vuotta käsite elokuvamaailmassa. Peleissä Bond-hahmosta tuli käsite kertaheitolla ja rysäyksellä vuonna -97, Raren tuodessa Nintendo 64:lle pelin nimeltä 007 Goldeneye. Tämä peli muutti konsolipuolen FPS-genren täysin. Toimintaa tehtäväpohjaisena tarjonnut Goldeneye eteni erittäin sujuvalla pelattavuudellaan ja lähes täydellisellä kontrollituntumallaan, kääräisten kokonaisuuden yhteen tyylikkään monipuolisilla kentillä ja haastavalla AI-tekoälyllä ja animaatiototeutuksella.

Tämän peliklassikon tuomaa pelihurmosta ei sittemmin ole pystytty ylittämään vaikka yrittäjiä on ollut useita. Nyt EA tarjoaa kaikille olohuoneiden salaisille smokkisankareille hienoimman, tyylikkäimmän ja teknisesti ylivertaisimman tarjolle olevan 007-seikkailun, joka ei kuitenkaan yllä Rare-klassikon tasolle yhdessä asiassa, pelattavuudessa

My name is Bo..nääh, you know the rest

Uusin Bond-leffa, Die Another Day ei liity 007 Nightfire-peliin, vaikka molemmat ilmestyivätkin samoihin aikoihin. Sen sijaan EA:n porukka on kehittänyt oman seikkailun peliä varten, joka kuitenkin noudattaa tuttua Bond-kaavaa, joka menee runollisesti jotakuinkin näin: "Iso pahis haluaa ikävää, jonka brittimiehemme tää, koittaa tarmokkaasti estää"...eli tuttua kauraa on tarjolla. Massiivisen ympäristöorganisaation johtohahmo, Rafael Drake saa kuningasajatuksen kaapata koko maapallon herruuden itselleen ja ainoana tapana tehdä tämä, on kaikkien maiden hallitusten vihamielinen kaappaus.

Tehtävä on vaativa ja kaipaa järeän neuvottelukeinon, siispä Drake päättää saada ohjaukseensa avaruudessa kiertoradallaan liikkuvan tuhovoimaisen sotilasasejärjestelmän, NightFiren. Tällainen mielipuolinen suunnitelma ei tietenkään käy laatuun ja maapallonkaappaus-projekteja ennenkin tyhjäksi tehnyt salainen agentti 007, James Bond ottaa tehtävän omakseen.

Pelaaja heitetään heti alkajaiseksi keskelle toimintaa videopätkien ja interaktiivisen toiminnan sekoituksessa, jossa agenttimme hoitaa anonyymissä suurcityssä helikopterista käsin sniper-kiväärillä kaunotarta autoilla jahtaavat konnat, jonka jälkeen rymistelyn ja räjähdysten kautta Bond ja kaunotar ovat automaattiohjatun Aston Martin V12 sisätiloissa pelaajan ottaessa ratin hallintaansa. Vauhdikas autohurjastelujakso päättää leffamaisen peli-intron antaen pelaajalle hyvän kuvan mitä tuleman pitää. Tämän itse juonesta irrallaan olevan toimintapätkän jälkeen päästään itse pelin päätarinan pariin, jossa selvitetään tarkemmin ilkeän herra Draken suunnitelmat ja johdatetaan pelaaja toiminnan pariin.

Peli koostuu 12 eri tehtävästä, jotka sijoittuvat maapallon eri kolkkiin aina Itävallan alpeilta Japanin Tokioon ja lopulta avaruuden huippuratkaisupaikkaan asti. Bond saa brieffauksen eli kenttäkohtaiset olosuhteet ja tavoitteet kenttien välillä, tämän lisäksi juonta kuljetetaan välianimaatioiden sekä videoiden kautta pitäen pelaajaa aina ajan tasalla. Kaikki välivideot pystyy ohittamaan, mikä on ehdottoman tärkeä jo uudelleenpelaamisarvon takia. Pelityylit vaihtelevat jalan suoritettavasta etenemisestä autolla ajamiseen sekä kulkuvälineistä ampumiseen ilman ohjaamista ennalta määrätyn reitin pohjalta, tyyliin Panzer Dragoonit. Pääpaino on selkeästi FPS-osiossa, mutta homma toimii hyvin autoilu/kiskoilla etenemisosioissakin. Arcademaista, mutta vauhdikasta menoa tarjoten.

Moninpeli on varsin kattava ja tarjoaa hyvän jatkeen yksinpelin jälkeen. Tarjolla on niin deathmatch, team deathmatch, capture-the-flag ja king of the hill-moodeja kuin variaatioita hyökkäys/puolustus-peleistä. Jaetulla ruudulla pystyy pelaamaan normaalit neljä pelaajaa, mutta bottejakin pystyy tämän lisäksi vielä lisäämään 6 kpl, joka antaakin lisäväriä moninpeleihin. Kentissä on profiilia ja tarjoaa hyvät peruslähtökohdat kunnon massamätölle. Erilaiset vaikeustasonsäädöt ja runsaat muut optiot antavat jopa yksinpelaavalle hauskaa ajanvietettä ja se on jo hyvin moninpeliltä se!

Osuako vaiko ei, kas siinäpä Bondille pulma

Kaikki muu on kontrollipuolella hoidettu erittäin toimivaksi ja viimeistellyksi, mutta itse tähtääminen on tuskallisen vaikeaa. Tatti ei reagoi millään tavalla herkkään ja hentoon liikutukseen, mikä tarkkuutta vaativaan, kauempana olevien vihollisten niputukseen olisi elintärkeä. Vähän isompi tuuppaus liikuttaa jo katsetta vaan seuraavat nopeudenlisäykset ovatkin jo varsin vauhdikkaita verrattuna tatin herkemmän liikuttamisen tunnottomuuteen. Tämä kombinaatio tekee tähtäyksestä hyvin vaikeata ja tähän kun vielä yhdistetään liikkeestä ampuminen, on kontrollipuoli kaukana intuitiivisesta. Sama koskee lähitaisteluita aka nyrkkinujakoita, jotka menevät väkisinkin hosumisen puolelle.

Pitkänkään pelisession jälkeen ei tatin liikkumisherkkyyteen tahdo tottua/oppia, mikä pudottaa peli-intoa rutkasti. Automaattisen tähtäyksen saa päälle halutessaan, mutta tähtäin osoittaa aina torsoon eikä anna pääosumaoptiota lainkaan, tämä verottaa automaattisen tähtyksen monipuolisuutta, eikä AutoAim peleissä muutenkaan saa allekirjoittaneelta tunnustusta, pelaaja pelaa ja tähtää, ei "avustaja". Autolla ohjaaminen on huomattavasti helpompaa, koska laiska ohjaus sopii jämäkästi reagoivan auton kuljettamiseen paremmin.

Onneksi löytyy jotain positiivistakin kontrolleista, nimittäin kiikarikivääri on varsin hekumallinen ja ansaitseekin erikoismaininnan. Kiikarikiväärin liikuttaminen ja sillä ampuminen on tehty lähes täydelliseksi nautinnoksi pelaajalle ja kyseiselle aseelle olisi suonut lisää ehdottomasti lisää elintilaa pelissä. Q:n tarjoamien erikoisvälineiden käyttäminen on tehty helpoksi ja simppeliksi, kuten myös Bondin Aston Martin V12-erikoisauton moninaiset ominaisuudet miniohjuksineen ja savusumuineen ovat pelaajan helposti omaksuttavissa.

It's a me, Pierce!

Graafisesti peli on on viimeisen päälle silmänruokaa. Jos oli Splinter Cell visuaalisen puolen mestariteos, ei 007 Nightfire häpeä rinnalla vaikkei erikoisefektejä tarjoakaan. EA:n Eurocom-kehitystiimi käyttää edellisen Bond-pelin, Agent Under Firen pelirunkoa, mutta on viilannut sitä hurjasti yksityiskohtaisemmalle, viimmeistellymmälle tasolle. Erilaiset valaistukset, kenttien design ja kokonaistunnelma on hyvin realistista ja tarjoaa agenttitoiminnalle erinomaiset puitteet. Jalan tapahtuva toiminta pysyy ruudunpäivityksen osalta kiitettävänä koko ajan ilman pienintäkään nytkähtelyä. Autolla ajaessa sekä välianimaatioissa näkyi ajoittaista silminnähtävää hidastusta ja nykivyyttä, muttei pelattavuutta häiritsevässä määrin. Vihollisten animaatio on hyvin monipuolista ja motion-capture liikkeet heittäytymisineen ja kupsahduksineen ovat viihdyttämässä pelaajaa monin eri tavoin. Itse Mr. Bond on täysin mallinnettu Pierce Brosnanin kasvonpiirteitä ja elkeitä mukaillen, antaen mukavasti autenttisuutta pelaamiseen. Ääni sen sijaan tulee jonkun muun suusta kuin herra Brosnanin, mutta ei häiritse keskittymistä pelaamiseen. Hyvä näin.

Yleisellä tasolla pelin AI ei tarjoa yllätyksiä millään tasolla. Vaikeutta voi säätää kolmesta vaikeustasosta, mutta mikään taso ei radikaalisti eroa toisestaan. Sitkeyttä ja osumatarkkuutta tulee vaikeimmalla tasolla hivenen lisää. Tekoäly tarjoaa perinteistä suojaan menemistä ja väistöliikkeitä, kaikki laadukkaasti tehtyinä. Pienenä kuriositeettina mainittakoon vihollisten merkillisen hyvät hoksottimet huomata missä pelaaja kulloinkin on. Vaikkei vihulla visuaalista näkymää pelaajaan olekaan, on tämän ase aina osoittamassa pelaajaan, kierrät vihollisen selustaan sitten piilosta mistä tahansa. Tämä siis ensimmäisen kontaktin jälkeen. Askeleiden kuulumisen osalta tekoälyllä lienee kuulosuojaimet päällä, koska agenttimme pääsee kopsuttelemaan suht rauhassa paikasta toiseen. Tästä päästäänkin äänimaailmaan, joka onkin pelissä enemmän kuin kohdallaan.

Dolby Digital 5.1 tottakai ja surroundääntä piisaa hektisissä toimintakohtauksissa enemmän kuin tarpeeksi. Räjähdyksissä subwoofer heräilee iloisesti eloon ja aseiden äänet, niinkuin muukin audiopuoli on toteutukseltaan dynaamisen mehukas. Ainoastaan yksi asia äänissä on ryssitty pahemman kerran ja se on James-herran liikkuminen. Askelten tempo on liikkumiseen nähden aivan liian nopeaa ja ääni on kuin suoraan naisten korkokengistä kopioitua. Hilpeätä on kuunnella Bondin tiukkaa kipitystä pitkillä käytävillä tai portaissa...uskottavuutta tämä puoli syö, ei muuta. Vihollisten hälytysäänet ovat myös hieman itseään toistavia mutta nopea pelaaja vaientaa nämä audiotoistolaitteet nopeasti.

The Bond will return...

007-Nightfire on peli, josta on vaikea olla pitämättä. Se tarjoaa pelaajalle kaikkea enemmän mitä aiemmista agenttiseikkailuista puuttui ja tarjoaakin sen erittäin laadukkaassa ja leffamaisessa paketissa, jossa pelikentät vaihtuvat kuin maisemat itse elokuvissakin. Peli antaa pieniä väijymis/hiiviskelytehtäviä, mutta pääpaino on reippaassa ryskeessä ja arcadevauhdin hurmassa. Yksinpeli voisi olla pidempikin, kahdentoista kentän/tehtävän rajat kun himokkaalla pelaamisella tulevat nopeasti vastaan. Moninpelissä on kuitenkin hyvin ytyä pitämään räiskintäintoa yllä ja kaveriporukassa ei taatusti tylsää hetkeä pelin parissa tule. Harmi vain tunnoton ja epäherkkä tähtääminen, joka onnistuu viemään vahvasti terää pois muuten varsin mallikkaalta 007-agenttiseikkailulta.