Tiger Woods PGA Tour 2003

Electronic Artsin vuosittainen urheilupelisarja koostuu jo kohtalaisen monesta eri lajista. Golf ei välttämättä kuullosta ihanteelliselta adrenaliinipaukulta. Sen luomissa mielikuvissa ei myöskään ilmene laumoittain villejä faneja, jotka ryntäävät ostamaan golf-pelejä, mutta silti laji on ollut edustettuna EA:n urheilupeleissä jo pitkään. Entinen PGA Tour -sarja sai muutama vuosi sitten kasvojen kohotuksen kun nimeen liitettiin maailman kovatuloisimman urheilijan, Tiger Woodsin nimi. Eikä laadusta tingitä, kun tämä elitistinen laji tekee ensiesiintymisensä Xboxilla.

Nimeni on Woods, Tiger Woods

Tiger Woods PGA Tour 2003 sisältää paljon kaikkea. Kuten nimikin kertoo, peli on kasattu Tiger Woodsin ympärille, mutta PGA lisenssi näkyy yhtä selkeästi. Huippugolffaajia on mukana 15 ja aitoja kenttiä on mukana yhdeksän. Lisäksi tarjolla on 13 EA:n luomaa golffaajaa ja kolme rataa. Pelattavaa puolestaan löytyy monista eri pelimuodoista riittävästi. Pelin päämoodi Tiger Challenge sisältää 27 osaa, joihin kuuluu mm. otteluita yksittäisiä vastustajia vastaan ja turnauksia. Tiger Challengen kautta pelissä myös saa auki uusia golffaajia ja ratoja. Erilaisia skenaarioita pelissä on 50 ja jos tämäkään ei riitä, pelaamaan pääsee vielä yksittäisiä lyönti- ja reikäpeli-moodeja sekä turnauksia, joita on 26 erilaista. Peli tarjoaa myös erikoisempaa pelattavaa, kuten skins-moodin, jossa jokainen reikä on arvoltaan tietyn summan rahaa ja parhaan tuloksen saanut saa rahasumman itselleen. Tulosten ollessa tasoissa summa siirtyy seuraavaan reikään. Puhtaista fantasiamoodeista peli tarjoaa speed golf:in sekä skillzonen viisi erityyppistä minipeliä. Pelattava ei siis todellakaan lopu hetkessä kesken ja kavereiden sattuessa kylään voi Tiger Woodsia pelata vaikka neljän pelaajan kesken. Pelattavan määrän mukana tulee toki omat ongelmansa. Kun määrät ovat tätä luokkaa, iskee kyllästyminen useimpiin ennen pitkää, eikä toistolta pelissä voida välttyä. Tiger 2003:n olisi myös kaivannut erilaista videomateriaalia avattavaksi, jotta mielenkiinto olisi edes keinotekoisesti säilynyt pidempään.

Tiger 2003:ssa pääsee myös luomaan oman alter egonsa peliin, joskaan ulkonäköä ei pääse täysin muuttamaan, vaan se pitää valita valmiista vaihtoehdoista. Omalle golffaajalle pitää ensin pelata turnauskortti, jonka jälkeen pääsee ansaitsemaan rahaa ja samalla kehittämään omaa hahmoaan paremmaksi ja paremmaksi, pärjäten ennen pitkää jopa itselleen Tiger Woodsille. Peli sisältää myös pinon erilaisia pieniä tavoitteita, joita omalla golffaajallaan pääsee metsästämään. Tilastopuoli on riittävän laajasti mukana ja tuloksiaan pääsee myös lähettämään ea.comin tuloslistoille. Pelin nettipuoli vaan jäi testaamatta ea.comin sivuston temppuillessa allekirjoittaneella turhan usein.

Viheriölle mars!

Pelattavuudessa ei ole juuri moitteen sijaa. Pelin oppii nopeasti, mutta silti sen täydellinen hallitseminen vaatii oman aikansa, jotta pelaaminen parhaita vastaan onnistuu luontevasti. Ohjauspuoli on hoidettu hienosti ja swingin sijoittaminen tattiin onkin hieno oivallus joka tuo peliin oikean lyömisen tunteen. Samalla voimamittarit ovat kadonneet, mikä omalla tavallaan lisää realismin tunnetta. Realismin peikko kuitenkin ajetaan nopeasti karkuun power boost -napilla. Nappia backswingin aikana hakatessa saa lyöntiin lisävoimaa, jolla saa esimerkiksi avauslyönteihin kymmeniä metrejä lisää pituutta. Nämä boost -ominaisuudet tuntuvat nykyään olevan jokaisessa EA:n pelissä mukana, mikä ei välttämättä ole aina hyvä asia, joskaan se ei golffissa häiritse hirmuisesti. Onhan laji ennen kaikkea tarkkuuslaji, jossa pelkkä voima ei ratkaise. Puttaamisessakin kohdistinnuolen näkyvyyttä on rajoitettu, mikä tekee siitäkin mielenkiintoista. Toisaalta mailapoika antaa niin tarkat ohjeet puttaamiseen, että siinä kehittyy hyvällä arviointikyvyllä varustettuna nopeasti erittäin hyväksi.

Kentät tuntuvat golfkentiltä ja tarjoavat luonnollisen haasteen. Oli kyse sitten väylän kaltevuudesta tai tuulen puhaltamisesta rannikolla, sen vaikutuksen peliin tuntee. Korkeuserojen ja tuulen kanssa joutuu miettimään eri lähestymistapoja lipulle ja parasta tässä onkin se, että pelissä pärjää vain oman suorituksen kautta. Pelin aikana syntyykin oikeita onnistumisen tunteita, mihin ei moni peli pysty. Kentissä ainoat valituksen sanat menevätkin fantasiaväylien vaikeuden suuntaan, joiden suunnittelijoilla täytyy olla sairas mielikuvitus.

Vastustajien taitotaso vaihtelee reilusti. Tiger Challengen ensimmäiset vastukset ovat erittäin helppoja ja niille pärjää ilman ongelmia. Sama koskee ensimmäisiä turnauksia. Ajan kanssa vastuksista alkaa tulla pelottavan tarkkoja ja vaikeustaso nouseekin aivan uusiin korkeuksiin. Virheitä ei juuri sallita ja voittaakseen tarvitsee onnistua erityisen hyvin vähintään pari kertaa kierroksen aikana. Parhaat vastustajat tekevät valitettavan harvoin virheitä ja ovat lähestymislyönneissään tappavan tarkkoja. Pelaajalta vaaditaankin useammin kuin kerran hyvää paineenhallintakykyä, jotta virheiltä vältytään ja voitto saavutetaan.

Pakkasista ei tietoakaan

Peli on kieltämättä hyvän näköinen läheltä katsottuna. Toisaalta nurmi näyttää liian littanalta ja mattomaiselta. Sen sijaan hahmot ovat todella ihmismäisiä ja varsinkin aitojen golffaajien liikkeet ovat kuin oikeiden esikuviensa vastaavat. Fantasiagolffaajien animointi puolestaan on ylinäyttelemisen puolelle vedettyä, eikä oikein kuulu peliin. Radan ympärillä olevat objektit voisivat olla paremmankin näköisiä, esimerkiksi katsojat ovat ikävän palikkamaisia, mutta yleisilme on silti upea ja kentät luonnonkauniita. Lisäksi peli pyörii täysin sulavasti ilman ensimmäistäkään hidastumista, joka on aina arvostettava asia. Kameran käyttö on elokuvamaisen mielenkiintoisesti toteutettu ja eri efektit tuovat pelin esitystapaan uuden luonteen. Lähikuvat kasvoista kun lyöjä jännittyneenä odottaa pallon putoamista ja vastaavat tuovat peliin todella aidon tv-lähetyksen tunnetta, mikä lienee ollut tavoitteenakin. Vain pallopojat puuttuvat.

Äänipuolikin on mukavan laadukasta. Luonnon äänet soivat kentissä elävästi, ja katsojat pitävät normaalia ääntä riippuen pelin kulusta. Selostajien kommentit jäävät jotenkin taka-alalle latteutensa takia, mutta jokaista reikää edeltävä esittely on pätevästi toteutettu selostajien osalta. Mikä parasta, NHL -sarjasta tutut muka-hauskat kommentit on jätetty suosiolla pois. Musiikkipuolella EA vetää jälleen kerran pisteet kotiin. Valikoissa ja alkuvideossa pauhaavat mm. Saliva, Paul Oakenfold ja Ash. EA Trax on jälleen kerran näyttänyt miksi sen kehittäminen oli hyvä idea.

Kierros ohi, tuloskortissa lukee...

Tiger Woods PGA Tour 2003 on luultavasti vuoden paras esitys EA:n urheilupelisarjassa. Se on hyvin toteutettu, siinä on tolkuttomasti pelattavaa ja se on vielä upean näköinen ja kuuloinen. Siihen innostuu tavan penkkiurheilijakin, vaikkei golf olisikaan se suurin intohimo. Pelin kanssa tulee tuhlattua viikkoja tuloksia hioessa ja vastuksia päihitellessä. Kyllästymisen raja tulee luultavasti jossain vaiheessa vastaan, mutta siihen asti Tiger Woods 2003 on mitä parasta urheiluviihdettä. Tiger Woods on saanut nimensä arvoisen pelin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Tukee ea.com leaderboard -järjestelmää.
Kiitokset Electronic Artsille arvostelukappaleesta.