Tasohyppely yksinkertaisilla kontrolleilla. Peliä on ilo pelata, ääninäyttely on hauskaa ja musiikki hyvää. Viimeaikaisista tasohyppelyistä pidin kuitenkin ehkä enemmän Giana Sisterssistä sen loppupomoa lukuun ottamatta. Ducktales NES peli ei ole tuttu entuudestaan, mutta tv-sarja on tuttu.

Wii Fit U:ta on käytetty nyt puoli vuotta. Aika pitkälti sama jumppapeli kuin Wii Fit Plus. U:hun on kyllä ajan mittaan tullut peliä parantavia päivityksiä, kuten viimeksi tuli päivitys, jonka jälkeen kun tekee päivän rutiineja niin kone ei kinua enää a-napin painamista vaan peli rullaa itsekseen. Liikuntamittarista olen tykännyt ja se on ahkerassa käytössä. Liikuntamittariin toivoisin sellaista parannusta että kun tutkii askelia niin voisi tietyllä aikavälillä tarkastella askelia että kuinka monta askelta on tullut.

Peli on simppeli arcadepeli, jossa ajetaan sukellusörvelöllä meren alla maaliin. Hankalat kontrollit asettavat haasteen miten päästä maaliin törmäilemättä. Liikkuvia esteitä löytyy, mutta ei mitään vihuja, jotka aktiivisesti hyökkäävät kimppuun. Tämäntyyppiset pelit voi olla hankalia pisteyttää, kun ne saa väkisinkin genremiinuspisteitä kun ovat simppeleitä arcadepelejä, vaikka olisivatkin hyvin toteutettu. No, annetaan vaikka kolme tähteä.

Lopputekstit valuvat parhaillaan ruudulla. Takana on pitkä taival Aiden Pearcen hahmossa. Digitodellisuuden Batman. Vääryyksien oikoja. Tässä potenttiaalisen sarjan aloituksessa oli kysymys henkilökohtaisesta kostosta, jonka sokaisemana laki otettiin väliin omiin kouriin sivullisia juuri huomioimatta.