Japanilaista huumoria
Professor Layton ja Ace Attorney ovat erittäin suosittuja sarjoja etenkin Japanissa, missä ne ovat myyneet miljoonia. Niiden yhdistäminen uudessa pelissä on aiemmasta menestyksestä huolimatta yllätys. Ongelmanratkaisuja tarjoava Professor Layton ja oikeussalidraama Ace Attorney eivät kuulosta yhteensopivilta konsepteilta, mutta ne toimivat yhdessä yllättävällä tavalla. Molempia yhdistää äkkiväärä huumori.
Silinterihattuinen professori Hershel Layton ja huippuasianajaja Phoenix Wright ovat nousseet Nintendon kannettavien laitteiden keskeisiksi hahmoiksi, samalle viivalle Linkin ja Marion kanssa. He eivät ole yhtä ikonisia, mutta heidän pelinsä ovat yhtä kekseliäitä ja usein mielikuvituksellisempia. Japanilainen huumori kukkii Professor Laytonissa ja Ace Attorneyssa. Sen ystävät nauttivat tästä pelistä täysin siemauksin.
Sankarit päätyvät taikakirjan sisällä sijaitsevaan Labyrinthiaan. Hämärässä tarinassa pelataan vuorotellen professorilla ja asianajajalla. Rytmitys toimii hyvin. Taustalla häärii salaperäinen Storyteller. Tämä Labyrinthian ihmisten kohtaloista päättävä kirjoittaja saattaa pelin sankarit vaarallisiin tilanteisiin, joista he selviävät älyllään. Kummallisesta käsikirjoituksesta vastaa Shu Takumi, mies Ace Attorneyn taustalla.
Noituutta
Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney sisältää muun muassa taikoja ja noitia, alkuperäisille sarjoille vieraita elementtejä. Ongelmat eivät välttämättä ratkea logiikalla, mikä on tervetullut muutos entiseen. Hershel Laytonin ja Phoenix Wrightin tavatessa heidän maailmansa sekoittuvat. Professori saa ratkaista ongelmia oikeussalissa ja asianajaja joutuu toimimaan sen ulkopuolella.
Juoni etenee vauhdilla. Se yhdistää onnistuneesti humoristisia ja synkempiä teemoja. Eteenpäin pääsee melko helposti, varsinkin kun mukaan on lisätty oikeaan suuntaan vieviä vihjeitä. Helppous ei kuitenkaan haittaa, sillä tutkittavaa riittää. Level-5:n luomus on pitkä käsikonsolipeli, jossa riittää kimurantteja tilanteita ja venyviä dialogeja. Pelin Ace Attorney -puoli on kekseliäs, Professor Layton -osa hieman tylsempi, mutta kokonaisuus on viihdyttävä.
Labyrinthiassa järjestetään keskiajalta tuttuja raakalaismaisia noitaoikeudenkäyntejä, mikä tekee oikeussalityöskentelystä harvinaisen haastavaa. Uskonnollisille väitteille ei ole helppo huutaa vastalauseita. Logiikan puute johtaa välillä turhauttaviin tilanteisiin, joissa asianajaja ja syyttäjä riitelevät pikkuasioista, eikä tapaus etene. Suurempi ongelma on tosin se, että ongelmanratkaisut muistuttavat liikaa toisiaan. Vaihtelua voisi olla enemmän.
Kerronnan taide
Taiteellinen toteutus on yhteisseikkailun parhaita puolia. Käsin piirretyt hahmot ja taustat ovat upeita. Niissä yhdistetään onnistuneesti sarjojen näyttävimmät puolet. Kolmiulotteista grafiikkaa käytetään kauniisti, mutta se ei vaikuta pelattavuuteen vaan toimii koristuksena. Animaatio on lähes Pixarin elokuvien tasoa. Melodramaattinen musiikki tekee kunniaa sekä Professor Laytonille että Phoenix Wrightille, eikä välianimaatioista tai ääninäyttelystä voi niistäkään sanoa mitään pahaa.
Labyrinthian maailma on hyvin suunniteltu, ja tarinaa seuraa mielellään, vaikka pelissä on joitakin turhia suvantokohtia, joissa mekaniikkoja selitetään turhan perinpohjaisesti. On epäuskottavaa, että aitoon nousevat todistajat ovat järjestään puolueellisia, mutta koska peli ei ota itseään vakavasti, realismin puute ei haittaa. Poukkoileva meno muistuttaa parhaimmillaan legendaarisen Matlock-televisiosarjan jännittävimpiä jaksoja.
Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney sisältää ennen kaikkea hyvän tarinan. Tekstiä riittää, mutta pelaaminen on silti enimmäkseen jouhevaa. Kokonaisuus kallistuu enemmän asianajajan suuntaan, mikä saattaa haitata professorin faneja. Peli ei kuitenkaan sorru liikoihin kompromisseihin. Uudet ideat viittaavat siihen, että Nintendolla on näiden tärkeiden sarjojensa osalta hyvin pullat uunissa.
