Brawl on ahdettu täyteen sisältöä ja sen pelaaminen on hemmetin hauskaa. Niin kauan kun ei muuta ajattele, ei pelistä tunnu löytyvän mainittavia vikoja sitten millään. Heti vähän syvemmälle porautuessa tulee kuitenkin eteen valitettava tosiasia; pelattavuus on kaikin puolin riisutumpaa eikä likimainkaan yhtä taktista kuin sarjan edellisessä osassa parhaimmillaan. Spämmimällä pääsee pitkälle, hahmotasapaino on entistä pahemmassa kondiksessa ja, kiitos selvästi hitaamman temmon, vastustajien iskut on aivan liian helppo väistää.

(Tämä peli on sen verran mahtava että teenpä tämän arvostelu muodossa):

Kun ensimmäisen kerran lykkäsin Super Mario Galaxyn pelilevyn joululahjapaketista paljastuneen Wiin sisuksiin ja painoin käynnistä-nappia, osasin odottaa vain ja ainoastaan erinomaista tekelettä. Mario huusi pelinsä nimen suorastaan huvittavan pirteällä äänellä ja minä puristin Wii-ohjaimia innokkaasti käsissäni, valmiina ottamaan selvää täyttäisikö putkimiehen uusin puoliakaan sille asetetuista odotuksista, vai jäisikö se niin monen muun pitkään ja hartaasti varrotun pelin tapaan pieneksi pettymykseksi.

Viime vuonna NHL-pelisarja ylsi jo lähes erinomaiseksi peliksi mutta pienet, ärsyttävät virheet sekä online-sekoilut pilasivat kokemusta hieman. Viime vuonna oltiin kuin hiomaton timantti Crosby mutta tänä vuonna ollaankin sitten jo melkein Gretzkyn tasolla. NHL 09 parantaa kaikkea mikä 08:ssa jäi hampaankoloon sekä tuo mukanaan uusia, hienoja kikkoja ja kuvioita, joten luvassa onkin parasta jääkiekkoakoskaan.