Arkham Asylum alkaa kun Batman palauttaa Jokerin Arkhamiin. Batman epäilee että Jokerilla on jokin juoni keksittynä koska Jokeri antautui niin helposti. Pian Batmanin epäilykset osoittautuvat todeksi sillä Jokeri pääseekin karkuun Harlekiinin avustuksella. Tämän jälkeen Batmanin täytyy lähteä takaa-ajoon saadakseen Jokeri kiinni mutta matka ei tule olemaan mutkaton.

Monster Hunter Tritä on hyvin vaikea tiivistää millään lailla koska peli itsessään on aika laaja ja siitä kertominen vaatii yleensä novellin. Sen suositteleminenkin on arveluttavaa puuhaa siihen vaadittavan ajan takia. Kärsivällisyyden kautta peli aukeaa ja loputon varusteenluonti kierre alkaa. Peliä ei siis pelata tarinan takia vaan kaikista muista syistä joihin lukeutuvat moninpeli, pelattavuuden haastavuus ja sen tuoma mielihyvä.
Tätä mielihyvää siivittävät mm. yksityiskohtaiset grafiikat, upeat musiikit ja realistiset ääniefektit jotka niin ikään luovat hienon tunnelman.

The Legend of Zelda: Twilight Princess.

Pelin alkaessa Link on normaali "talonpoika" jolla on jokapäiväiset tehtävänsä, joihin lukeutuu mm. karjanhoito, kalastelu ja kyläläisten auttaminen.
Pelin alku on varsin normaalia Zeldoja pelanneille, mene paikasta A paikkaan B, tee tehtävä ja saat itemin.
Kuitenkin hetken päästä seikkailun alkamisesta peli tempaisee täysin mukaansa
ja tarina ponkaisee nousuun, kuin raketti uutena vuotena.

Sanon heti alkuun, että en ole pelannut alkuperäisiä Drivereita ja tämä tämä ensi-kosketus sarjaan yllätti minut täysin.

Pelin päähenkilönä toimii John Tanner. Pelin alussa Tanner ja hänen parinsa Jones jahtaavat vankilasta karannut vankia, Jerichoa. Ajojahdin päätteeksi he joutuvat kolariin ja Tanner vaipuu koomaan. Koomassa Tanner jatkaa Jerichon metsästystä tiedostamatta itse olevansa koomassa.

Uncharted 3: Drake's Deception on sarjan paras peli - kun otetaan lukuun myös moninpeli. Yksinpeleiltään UC2 ja UC3 ovat suunnilleen tasoissa. Henkilökohtaisesti pidin enemmän UC2:n välinäytöksistä ja tarinakin oli kuljetukseltaan eheämpi. UC3:ssa tunnuttaan pomppivan nopeasti paikasta toiseen, mutta ainakin maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, joten kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Näitä kahta peliä verratessa UC3:ssa on selvästi enemmän näitä pirun hienoja kohtauksia, joissa joka paikka sortuu, uppoaa tai putoaa. Hengähdystaukoja ei ole alkupäätä lukuunottamatta.

Dark Soul on masokistin unelma. Se tuo pelaajan eteen haasteita joihin moni peli ei edes pysty vastaamaan. Se ei sorru muistinvaraiseen rämpyttelyyn vaan jokainen taisto on oma haasteensa josta pelaaja oppii uutta, vaikka kuolema korjaisikin. Jokaisella vihollisella on heikkoutensa ja isoimatkin yrmyt saa kellistettyä miekalla kunhan oikea taktiikka löytyy.