Portal 2

Portal 2 alkaa rytinällä, kun pelaajan ohjastama herätetään muutaman kymmenen vuoden unesta. Ovelta kuuluu ääntä ja kohta sisään syöksyy pallomainen robotti-tekoäly, Wheatley. Wheatley antaa pelaajalle pieniä harjoituksia mitkä nyt menevät miten menevät. Mutta sitten lähtee meno käyntiin, kun koko huone lähtee rymistelemään läpi Aperture Science-rakennuskompleksin läpi. Heti alun jälkeen törmätään vanhaan tuttuun GLaD0Siin ja seikkailu läpi testihuoneiden alkaa.

Portal 2 käyttää samoja mekaniikkoja mitä ensimmäinen osakin. Pelaajalle annetaan portaali-ase, jolla voi ampua seiniin kaksi suuntaisia... no portaaleja. Peli etenee huoneesta toiseen ja pulmat vaikeutuvat pelin edetessä huimasti. Ensimmäiset huoneet läpäisee helposti parin portaalin ja nappulan avulla mutta peli tuo pelaajalle jatkuvasti uusia mekaniikkoja ja esteitä. Yleisesti testien vaikeus on hyvä mutta todella vaikeat pulmat loistivat poissa olollaan. Ensimmäisessä osassa pulmat saivat aivot räjähtämään moneen kertaan mutta kakkonen ei samanlaista positiivista ärsytystä aiheuttanut. Kakkosen pulmat ovat kuitenkin paljon monipuolisempia ja tietyt pulmat melkein naurattavat monimutkaisuudellaan. Parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa pulmat sisältävät: nappuloita, laatikoita, hyppyalustoja, tykkitorneja, valosiltoja, lasereita ja kolmea erilaista mönjää.

Portal 2:ssa on käsittämättömän upea ääninäyttely vaikka itse näyttelijöitä löytyy "vaan" alle kymmenen. Ensimmäisen Portalin pelaajat tietävät mitä GLaD0S:lta voi odottaa mutta hahmon puheiden taso yllätti minut täysin. GLaD0Sin pistävä, sarkastinen huumori on todella mahtavasti käsikirjoitettu. Hän, jos tekoälystä voi puhua hänenä, on samalla niin ärsyttävä ja ilkeä kuin myös sympaattinen ja hauska. Toinen tekoäly, aiemmin mainittu Wheatley pistää hyvin kampoihin GLaD0S huumorin tasolla. Wheatley puhuu pelin aikana niin monia dialogeja, jotka ovat niin hämmästyttävän kekseliäitä, että ei voi kuin ihmetellä käsikirjoittajien lääkitystä. Pelissä kuullaan myös Aperture Sciencen perustajan, Cave Johnsonin, äänitallenteita, jotka valottavat yhtiön historiaa ja ovat tietenkin pirun hauskoja. Myös tuhannen äänen miestä, Nolan Northia, kuullaan myös esim. tykkitornien ääninäyttelijänä.

Pelin graafinen tyyli on täydellinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Värimaailma kostuu enimmäkseen valkoisen ja mustan eri sävyistä mutta, kun se on tehty todella miettien, on lopputulos täydellinen.

Pelistä löytyy tällä kertaa myös co-op pelimuoto, joka kertoo aivan uuden tarinan kahdesta testaaja-robotista GLaDOS:en kynsissä. Yhteistyö on kaiken avain ja ilman sitä ei edes ensimmäisestä pulmasta pääse ohi. Yksinpelistä tutut mekaniikat toimivat moitteettomasti myös yhteistyö-tilassa. Hauskuutta on luvassa ja kaverin kustannuksellakin voi pelleillä esim. ampumalla portaalin hänen jalkojen juureen.

PS3:lle pelin uutena ostavat saavat myös mukana koodin, joka oikeuttaa pelin lataamisen Steamista. Eli yhden pelin hinnalla saa periaatteessa kaksi peliä. Portal 2 tuo myös PS3:lle Steam-palvelun, jonka avulla voi esim. tallennuksen tallentaa pilveen. Palvelun hienoin puoli on kuitenkin se, että yhteistyö-pelitilaa voi pelata siten, että toinen pelaa tietokoneella ja PS3:lla.

Portal 2:lle ei löydy tarpeeksi positiivisia adjektiivejä. Joka ikinen pelin osa-alue toimii saumattomasti yhteen. Yksinpeli tuottaa n. 10tuntia täyttä hupia ja aivotyöskentelyä ja yhteistyö-pelitila lisää molempien määrää mukavasti. Valve taas kerran ylittää itsensä ja yllättää pelaajat. Portal 2 on kevyesti vuoden 2011 paras peli eikä arvosanaa joudu kauan miettiä... paitsi, että haluaisin antaa kuusi tähteä.

Kirjaudu kommentoidaksesi