Metal Gear Solid 4 lyttää pelaajan naamaan niin paljon sisältöä, että välillä pääasia, taktinen vakoilutoiminta on unohtua. Seikkailun täytteenä näyttelevät vuoroin toinen toistaan pidemmät välielokuvat, oudot mainoskatkot, tuttu geenihömppä, monet kymmenet yksityiskohtaiset aseet, pomovastusten taustat ja pakkohan nämä on nähdä, kuulla ja kokea alusta loppuun.

Uncharted: Drake's Fortunea kuvaillessa tahtovat välillä sanat loppua. Niin vehreää ja värikylläistä, upeita maisemia yksi toisensa jälkeen viljelevää maailmaa vain katsoo mielellään. Sulavuudessa vertaista hakeva animaatio ja upeat hahmomallit tähän yhdistettynä lupaavat kolmannen persoonan toimintapelille jo paljon. Vielä kun tekijänä on Naughty Dog, laaduntakeet ovat kasassa.

God of War: Chains of Olympus on PSP:n parhaita yksinpelejä, ellei sitten se paras. Ja ainoastaan siksi, että se on käsikonsolille helvetin hyvin tuotu versio PS2:n hiotuimmasta toimintapelisarjasta.

The Darkness on lisenssipelinä kaikin puolin sieltä mallikkaimmasta päästä. Lähes virheetön ulkoasu, laadukas ääninäyttely, lukuisat yksityiskohdat ja niin mukaansa tempaava kuin mielenkiintoisesti etenevä juoni siivittävät mukavasti yksinpelin läpi. Ainoastaan muutama selkeämmin todellisuudesta irrallinen tehtävä on laskemassa joukkion tasoa, mutta nekin valottavat sitä enemmän synkkää tarinaa. Yksinpeli on harvinaisen vahva kokemus, mutta valitettavan kertakäyttöinen.

Assassin's Creed tarjoaa upeasti mallinnetun ja ennennäkemättömän laajan keskiaikaisen miljöön pelaajan leikkikentäksi. Ristiretkien pyhällä maalla suoritetaan salamurhia assassiinien malliin Jerusalemista Damascukseen, joissa päästään rullaamaan parkour-taiturit häpeään pistävällä sulavuudella. Päähahmo etenee juuri siitä, mistä ja miten pelaaja haluaa. Ja kun pelaaja haluaa, isketään piiloitettu terä kohteen kaulaan.

Ensimmäisiä oikeasti kovia PS3-eksklusiivisia pelejä mitä meikäläisen käsiin on eksynyt.

Pelissä on hyvä tarina, persoonalliset ääninäyttelijät ja toimintakin on ihan mallillaan. Graffat ovat todella hyvät ja turkoosin sininen vesi ja syvän vihreä viidakko näyttävät erittäin houkuttelevilta. Äänet eivät mitenkään säväyttäneet ääninäyttelyä lukuunottamatta.

Suosittelen varauksetta ja lämpimästi kaikille.

Uusin Buzz-tietovisailu pistää musiikkitietämyksen koetukselle. Tiedätkö esimerkiksi kenen kanssa Madonna on naimisissa? Entä osaatko tunnistaa kappaleita pelkän melodian perusteella?

Musavisaa pelataan veikeillä Buzz-ohjaimilla. Saman ruudun ääreen mahtuu jopa kahdeksan musiikkineroa, mutta vain nopein ja tietävin kilpailija kahmii eniten pisteitä. Pop-tähtien ihmissuhdekuviot tai ikivanhat kappaleet eivät välttämättä ole kaikille tuttuja, mutta onneksi arvaamallakin pääsee pitkälle. Ahkerat radionkuuntelijat ovat tässä pelissä vahvoilla.

Wii Fitin hauskin osuus on liikunnallisten pikkupelien pelaaminen. Hulavanteen pyöritys, laskettelu ja mäkihyppy kiinnostavat enemmän kuin pelkkä punnertaminen ja saavat hien pintaan ihan huomaamatta. Myös sivustakatsojien naurulihakset joutuvat koetukselle, sillä tasapainolaudan päällä heiluminen näyttää hullujen hommalta.

Idea on hieno ja toteutus näyttävä, mutta uutuudenviehätys karisee nopeasti pois ja pelaamisesta tulee pitkästyttävää puurtamista.