Vaikka toinen maailmansota on jo nähty ja näihin ei enään pitänyt palata, onnistui World at War valottamaan aika onnistuneesti harvemmin esillä olleista taisteluista.
Uskomaton tunnelma, paras äänimaailma koskaan. Ahdistava matka alusta loppuun, mutta silti on vaan pakko jatkaa kunnes se loppu tulee. Ja sitten aloitettava uudelleen.
Demon perusteella tai perusasetuksilla 2K9:n viihdyttävyydestä ei todellakaan saa oikeaa kuvaa. Sen sijaan asetuksia säätämällä ja ensimmäistä kertaa sitten Face-offin hyvin toimivalla sivukameralla tästä saa realistisimman näköisen ja tuntuisen lätkäpelin koskaan, ikinä, missään.
Tämä on ensimmäinen 2K-sarjan peli, jota olen pelannut. Aikaisemmat vuodet menivät EA:n sarjan parissa, mutta avoimin mielin lähdin kokeilemaan 2K9:ää ja sille tielle jäin.
Ensimmäisenä pelissä vakuuttaa fysiikat: kiekko elää todella hienosti ja taklaukset eivät näytä joka kerta samalta. Pelaajat horjahtelevat, välillä kaatuu taklaaja ja välillä törmää omaan pelaajaan tai tuomariin. Viilausta tosin kaipaisi mailojen/pelaajien törmäyksissä, joissa usein näkee mailojen tai pelaajan livahtavan maalitolpasta läpi. Nämä vaivaavat lähinnä uusintoja.