Xenoblade Chronicles osoittaa, että suuria seikkailuja voi kokea myös Wii:llä. Pelkästään perusjuonen läpäisemiseen uppoaa helposti kymmeniä tunteja, mutta valtavan maailman tutkimiseen voi kuluttaa lähes rajattomasti aikaa.

Eräs Xenoblade Chroniclesin mielenkiintoisimmista piirteistä on sen maailma. Seikkailut sijoittuvat kahden jättiläismäisen robotin pinnalle, jotka ovat jähmettyneet ikuiseen taisteluun. Taivaalla punaisena leimuavat jättiläisrobotin silmät muistuttavat, että nyt ei todellakaan olla missään tavallisessa fantasiamaailmassa.

Peli on ihan hyvä, mutta ei sitä tälläisiä ylimahtipontisia ja ylieeppisiä pelejä jaksa pelata montaa vuodessa. Enimmäkseen sitä mielummin pelaa enemmän jalat maassa olevia pelejä, jotka ovat lyhyempiä. Ei sitä pelin pituuden takia viitsi pisteitä kuitenkaan rokottaa, koska pelin sisältö oli hyvin monipuolinen ja vaihteleva, että itseääntoistavaksi peliä ei voi moittia. Hahmojen puhetta on ihan mukava seurata, eivät heitä mitään superdraamaa, mutta välillä näkee peleissä aika luokattomia esityksiä. Varsinaista peliteknisiä moitteita on vaikea keksiä.

Pienistä vioistaan huolimatta Skyward Sword näyttää kuinka Nintendo uskaltaa tarttua uusiin haasteisiin ja onnistua niissä.

Monster Hunter Tritä on hyvin vaikea tiivistää millään lailla koska peli itsessään on aika laaja ja siitä kertominen vaatii yleensä novellin. Sen suositteleminenkin on arveluttavaa puuhaa siihen vaadittavan ajan takia. Kärsivällisyyden kautta peli aukeaa ja loputon varusteenluonti kierre alkaa. Peliä ei siis pelata tarinan takia vaan kaikista muista syistä joihin lukeutuvat moninpeli, pelattavuuden haastavuus ja sen tuoma mielihyvä.
Tätä mielihyvää siivittävät mm. yksityiskohtaiset grafiikat, upeat musiikit ja realistiset ääniefektit jotka niin ikään luovat hienon tunnelman.

The Legend of Zelda: Twilight Princess.

Pelin alkaessa Link on normaali "talonpoika" jolla on jokapäiväiset tehtävänsä, joihin lukeutuu mm. karjanhoito, kalastelu ja kyläläisten auttaminen.
Pelin alku on varsin normaalia Zeldoja pelanneille, mene paikasta A paikkaan B, tee tehtävä ja saat itemin.
Kuitenkin hetken päästä seikkailun alkamisesta peli tempaisee täysin mukaansa
ja tarina ponkaisee nousuun, kuin raketti uutena vuotena.

Aika vimmalla tuli pelattua Story Adventure moodi läpi, eli siis yksinpelikampanja. Pelissä on vahva vielä yksi yritys -fiilis mukana. Ei ole tosiaankaan mikään pullamössö peli, joka pelaa itsensä läpi vaan tässä tarvii vähän yritystä että pääsee eteenpäin. Yksinpelikampanjan jälkeen olen tahkonut online aika-ajoja melkein joka päivä ja olen päässyt 20:n parhaan joukkoon leaderboardilla. Että pelattavaa riittää yllin kyllin läpipeluun jälkeenkin. Peli on WiiWaren parhaimmistoa.