Peter Molyneuxin visiot ovat vihdoinkin kohtuullisen karsimattomina ilmestyneet lopputuotteeseen, väittäköön pettyneet ylihypettäjät mitä haluavat. Kohtuuhieno tarina, herkulliset audiovisuaaliset elementit ja ennen kaikkea tiheä tunnelma ovat tämän Sadun muistettavimmat hienoudet. Bugisuus vaivaa ilmeisen montaa ihmistä, mutten itse niihin liiemmin törmännyt. Toivottavasti horisontissa on Fable: TLC:n tyylinen lisäri, joka tuo helpotusta pienoiseen tavarapulaan (lissöö vaatteita jne.) ja ehkä pienoinen jatke pääjuoneen ei olisi pahitteeksi.
Kaimin tarina sai allekirjoittaneen imeytymään pääjuonen mukaan jo heti alkutahdeilla, mikä ei ihan tavanomaista ole kohdallani, useat roolipelit kun ovat kunnolla imaisseet mukaansa vasta muutaman tunnin pelailun jälkeen (mm. KOTOR, FFX ja Mass Effect, muutamia tuoreimpia tapauksia mainitakseni). Tämä seikkailu iski suoraan ja täytyy sanoa, että hahmojen kehittymistä ja maailman tapahtumia seuraa myös pelin edetessä varsin mielenkiinnolla, eikä oikeastaan missään vaiheessa ole tuntunut siltä, että tarina olisi lässähtämässä, vaikka siis jo melkein 50 tuntia pelin pääjuonta on takana.
Hyväntuulista fantasiahömppää karkkimaailmassa. Tekee kaiken paremmin kuin 1. osa. Ykkösosan faneille pakko-ostos ja muillekkin fantasian ystäville uskaltaa suositella pienin varauksin.