Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Diablo 3:n konsoliversio ennakkotarkastelussa

Blizzardin julkaisuissa on harvemmin ollut motkottamisen aihetta. Alkuperäinen Diablo-kaksikko, Warcraftit naksutteluista verkkoropelluksiin sekä Starcraftit ovat pelihistorian peruspilareita. Siksi odotetun Diablo 3:n vastaanotto PC:llä olikin yllättävä. Valituksen aiheiksi nousseet liian värikäs maailma sekä todelliseen rahaan perustunut varustekauppa eivät estäneet menestystä arvostelurintamalla, mutta pelaajien mielipiteet jakautuivat polarisoidummin. Näin sukupolven päätteeksi ristiriitaisessa maineessa olevan tuotoksen päätyminen on kaikesta huolimatta lähes historiallista: eihän Blizzard ole julkaissut toivoa herättäneistä puheistaan huolimatta ensimmäistäkään peliä konsoleille sitten Starcraftin Nintendo 64 -porttauksen. Kuinka herrasrodun yksinoikeutena pidetty sarja kääntyy padilla pelattavaksi? KonsoliFINille aukesi mahdollisuus heilahtaa Tukholmaan ottamaan tästä selvää.

Jo ensisilmäyksellä on selvää, ettei Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle kääntynyt julkaisu ole vasemmalla kädellä kyhätty purkkaviritelmä. Kyseessä on nimittäin sisällöllisesti lähes identtinen versio PC-versioon nähden. Mukaan on siis ympätty kaikki jo julkaistu sisältö päivityksineen ja laajennuksineen. Ylimääräisenä krääsänä kumman tahansa konsolipainoksen ennakkotilaava aloittaa seikkailunsa Infernal Helm -kypärän kera, jolla kokemuspisteiden grindaamisen pitäisi olla nopeampaa. Lisäksi PlayStation 3:n version ostajat saavat yksinoikeudella puettavakseen yhteensä viisi panssaria, joista Drake's Amulet sekä Journeylle kunniaa tekevä huivi ovat hauskoja viittauksia Sonyn konsolin pelivalikoimaan. Xbox 360:lle ei näillä näkymin ole tulossa eksklusiivistä sisältöä, joten tasaväkisten versioiden välillä ostopäätöksen luulisi kallistuvan japanilasjätin puolelle.

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole matkalla siirtynyt. Riihikuivaan käteiseen keskittyneen Auction Housen tippuminen kelkasta on tuskin kummoinen harmistuksen aihe kenellekään. Toki rahastaminen sekä pelaamalla tienaaminen jäävät Diablo 3:n kohdalla välistä, mutta kokonaisuuden kannalta ratkaisu on onnistunut. Eipä demoa esitellyt henkilöstökään sitä kieltänyt, etteikö kyseessä olisi ollut käännöstyön helpoimpiin lukeutuva päätös. Jatkossa varusteiden diilaaminen hoidetaan siis manuaalisesti tavarat maahan tiputtamalla.

Kun tusinatavaran arvo on kerta kokenut inflaation kauppapaikan poisjäännillä, on sillä myös sivuvaikutuksia pelin sisältöön. Teuraaksi päätyneiltä vihollisilta on jatkossa luvassa entistä vähemmän loottia, mutta samalla sen pitäisi olla keskimääräisesti parempaa kuin aiemmin. Kenenkään ei silti tarvitse olla huolissaan inventaarion täyttymisen puolesta, sillä sekundapanssareita ja tusinamiekkoja tippuu sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää.

Varustesäkin täyttyminen ei muodostu kummoiseksikaan ongelmaksi, sillä kapsäkin käyttöliittymä on sorvattu kokonaan uusiksi. Onkin todettava, että esitelty malli on konsoliropelluksissa nähdyistä toimivimpia - jollei peräti se kaikkein kirkkain kruununjalokivi. Inventaariota voi käydä läpi neliötä painamalla pelin pyöriessä, jolloin vahinkonoston korjaaminen onnistuu välittömästi. Valikkoon päädyttäessä vasemmalla tatilla osoitetaan haluttua ruumiinosaa, jonka mukaan varusteet ovat jaoteltu ja puettu. Tuoreet panssarit ja aseet lajitellaan automaattisesti oikeaan alavalikkoon, joten turha valikkokikkailu ja ärsyttävä etsiminen ovat minimissään. Myös puettuun varusteeseen vertaaminen onnistuu nappia painamalla. Jos jonkun pelistudion käyttöliittymän soisi standardoituvan jokaiseen peliin pakolliseksi, on se tämä. Ratkaisu kun on looginen, nopea, helposti hahmotettava ja ennen kaikkea välittömästi selkärangassa.

Koska varsinainen peli on edelleen sama kuin PC:llä, on sen kuvaileminen tai tarkempi analysoiminen yhtä tyhjän kanssa. Siksi onkin aika jatkaa tärkeimmillä eroilla tehomyllyillä pyörivään versioon. Pienenä muutoksena kamera on tuotu entistä lähemmäksi pelaajaa. Näkökenttä on tarkka, eikä turhaa zoomailua jää kaipaamaan. Co-opissa linssin takana oleva mies seuraa orjallisesti ykköshahmoa. Liian kauaksi karkaavat lampaat palautetaan armottomalla teleportilla takaisin taistelupartion johtajan helmoihin.

Moninpeli on toimivuudeltaan erinomaista. Samalta sohvalta neljän pelaajan aikaansaama verilöyly on sopivalla tavalla kaoottista, mikäli siitä sellaista haluaa. Testisessiossa noitatohtorikvartetin eteneminen muodostui jättiläisineen, eläimineen sekä maasta nousevine kuolleineen melkoiseksi hullunmyllyksi, jonka perässä pysyminen tahtoi olla hetkittäin vaikeaa. Onneksi tattia painamalla ilmestyvä valokeila osoittaa ruumiskasaan hukkuneen sankarin sijainnin. Ruudunpäivitys pysyy kaikesta huolimatta sulavana, eikä kiihkeimmänkään toiminnan keskellä vanhaksi käyvä konsolirauta yski tai osoita minkäänlaisia muita flunssan merkkejä. Pelaajat voivat loikkia seikkailuun mukaan tai siitä pois jatkuvasti, joten Diablo 3:n näkeminen toimivana ja simppelinä moninpelinä on helppoa.

Epäilemättä suurin huoli käännöksen osalta on kokonaisuuden kääntyminen kontrollerilla pelattavaksi tuotokseksi. Kuten inventaarionkin yhteydessä, myös väkivallan ilosanoman levittäminen toimii kuin unelma. Iskut on ympätty neljään painikkeeseen sekä liipaisimiin, joten monipuolisen hyökkäysarsenaalin hyödyntäminen on sujuvaa. Vahinkoa aiheuttavien tööttien sihtaaminen luonnistuu kädenkäänteessä, eikä taisteluista aiheudu ylimääräistä päänvaivaa ohjaimen takia.

Diablo 3 vakuuttaa konsolilla välittömästi. Pelot porttaamisen ongelmakohdista saavat barbaarin kirveestä, enkä voi kuollaksenikaan sanoa Auction Housen poistumisen tuntuvan pahalta. Pelitasapaino on kohdillaan, pelattavuus huipussaan ja toiminta – noh, se on niin diablomaista kuin vain voi. Jos jostain haluaa väkisin löytää aihetta motkotukselle, niin vaikeusasteet ovat yhä avattava läpipeluukertojen kautta. Siinä voikin olla PC-version omistajille liian korkea kynnys hankintapäätökselle. Peliä toistaiseksi pelaamattomat saavat onneksi rahoilleen todella laadukasta vastinetta. Odotuslistallehan tämä on laitettava – ei siitä pääse yli eikä ympäri. Teurastaminen kun nyt vain sattuu olemaan hauskaa konsolillakin.

Kiitokset Activision-Blizzardille presentaation järjestämisestä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi