Ennakossa NHL 14

KonsoliFINille tarjoutui tilaisuus tutustua syyskuussa julkaistavaan NHL 14:ään Tukholmassa, ja pari rohkeaa virtuaalikiekkoilijaa (maagiset, milesizdead) uskaltautuikin lähtemään naapurimaahan. Rauhallisen risteilyillan jälkeen EA:n konttori löytyi aika tuskattomasti – mitä nyt lupaavan näköinen rakennus osoittautuikin Stockholms Rehabklinikiksi. Oli suuri houkutus astua sisään, mutta jatkoimme reippaasti EA:lle asti. Pelisarjan pitkäaikainen tuottaja Andy Agostini oli saapunut Vancouverin-studiolta paikalle kertomaan pelin filosofiasta, ja mihin suuntaan se on NHL-pelisarjaa vienyt.

Oikeasta kiekkoilusta EA on poiminut kolme pääasiaa, jotka tekevät NHL-kiekosta nykyisen kaltaisen viihdyttävän lajin: vauhdin, fyysisyyden ja taidon. Jopa 40 kilometrin tuntivauhdilla luistelevat kiekkoilijat ottavat vastaan taklauksia, suojaavat kiekkoa ja tekevät mailallaan asioita, jotka saavat yleisön osoittamaan suosiota suorilta jaloilta. Peli on fyysisyydestään huolimatta puhdasta – taklauksia jaellaan puolin ja toisin tarkoituksena väsyttää vastustaja. Epärehelliset taklaukset johtavat jäähyihin tai jopa hanskojen pudottamiseen, jos vastustaja on sitä mieltä, että jääkiekon kirjoittamatonta ”koodia” on rikottu. Oman joukkueen tähtipelaajia suojellaan ja rottia rankaistaan. Tämä koodi on puuttunut pelistä aiemmin, mutta nyt sitä ollaan tuomassa mukaan suoraan pelimekaniikkaan.

NHL 13 keskittyi vauhdin ja luistelutekniikan tuomiseen pelaajan työkaluiksi True Performance Skatingin (TPS) avulla, ja uudistettu luistelumoottori keräsikin paljon kehuja pelaajien keskuudessa. Teknologian pienet viat on nyt korjattu, joten NHL 14 keskittyy kahteen muuhun pääasiaan: fyysisyyteen ja taitoon. EA Sportsin muista peleistä tuttua tekniikkaa muokattiin ja sovitettiin hektisempään jääkiekkoon. FIFA:sta tuotiin Impact Engine korvaamaan taklausanimaatiot räsynukkefysiikalla, joka tuo taklauksiin säännönmukaisuutta. Nyt pelaaja voi taklauksessa onnistuessaan luottaa siihen, että lopputulos vastaa odotuksia. Kumipallomaisia törmäyksiä ei enää nähdä, vaan fyysisyys ja taklaukset ovat loogisia ja palkitsevia.

Fight Night -nyrkkeilysarjasta lainattiin mekaniikkaa uudistuneisiin tappeluihin, jotka ovat nyt osa peliä ja nähdään kolmannesta persoonasta. Enää tappelut eivät tunnu irralliselta minipeliltä vaan alkavat pelin tapahtumien seurauksena, ja immersio säilyy huomattavasti paremmin. Nyt joukkuekaveritkaan eivät katoa jäältä vaan jäävät seuraamaan tilannetta vierestä. Itse tappeluissa kontrollit ovat monipuolisemmat ja tasapainon säilyttäminen puolipainissa on mukana.

Taitopuolella vanhojen harhautusten lisäksi ovat tulleet nopeammat ja helpommat ”One Touch Deket”, jotka ovat taklausten väistelemisessä kätevämpiä kuin aiemmat näppäinkombot, joita osa pelaajista ei koskaan opetellut. Verkossa esiintyneiden pelkojen hälventämiseksi pikkukikat eivät kuitenkaan muuta peliä sorminäppäryyskisaksi, vaan uudistunut fyysisyys pitää kirput kurissa.

Agostinin esityksen jälkeen päästiinkin itse pelin kimppuun. Valikot ovat uudistuneet ja toimivat enemmän puumaisesti. Aloitussivu puolestaan on yksinkertaisempi ja toivottavasti helpommin navigoitavissa. Ainakin itse peliin pääsi nopeasti, mikä oli pääasia. Alussa kiekkoilu tuntui pitkälti samalta kuin viime vuoden versiossa: graafinen ilme ei ole juurikaan muuttunut mutta eipä sille ole suurta tarvettakaan. Kontrollit ovat pysyneet lähes samoina, joten vanhoista tavoista ei tarvitse luopua. Uudet harhautukset eivät vielä ihan auenneet, koska matseissa tuli luonnollisesti keskityttyä enemmän taklausmoottorin uudistuksiin, se osa-alue kun on eniten uudistusta kaivannut.

Fyysinen peli tuntui todella hyvältä muttei samalla tavalla yliampuvalta kuin NHL 11 aikoihin. Niitit ovat entistä vakuuttavampia. Pelaajien koko ja voimakkuus vaikuttavat niihin todella paljon: pienellä laiturilla oli turha unelmoidakaan ison pakin kaatamisesta. Kiekko kuitenkin irtosi lupaavan usein taklauksen voimasta. Päinvastaisessa tilanteessa isolla miehellä pienen jyrääminen oli varsin tyydyttävää, vaikka johtikin usein pieneen tappelun nujakkaan vastustajien ”goonien” tultua puolustamaan varusteita keräävää joukkuetoveriaan. Äärimmäisen brutaalin ryntäyksen seurauksena tappelusta ei voinut edes kieltäytyä, joten teoistaan täytyy siis ottaa vastuuta.

Oikean tatin tarpeettomuuteen taklauksissa oli hankala tottua lyhyessä ajassa, mutta onneksi sen käyttö toimii vieläkin. Taklaukseen riittää siis pelkkä päin luistelu, mikä tuntuu alun oudostelun jälkeen toimivalta. Enimmäkseen verkossa pelaavana mieleen tuli heti se, että pieni viive ei haittaa taklauspeliä samalla lailla kuin tatin kanssa taklattaessa. Tappelutkin jäivät vähän etäisiksi. Opastusosion läpikäyminen on varmaan aiheellista, kunhan koko versio omassa konsolissa lepää. Parannus on joka tapauksessa huima verrattuna nykyiseen tappeluun. Turpasaunojen merkitys noussee suurempaan asemaan, koska omia tähtipelaajia täytyy puolustaa vastustajien nyrkkisankareilta.

Luistelumoottorin parannukset olivat toimivia. Puolustusta helpottavat nopeammat käännökset takaperin luisteluun siirryttäessä sekä toimivampi sivuttaisliikkuminen syöttölinjoja pitäessä. Kääntyminen vauhdissa on helpompaa, eikä vastaan tullut enää tilanteita, joissa kääntösäde on suurempi kuin kaukalon leveys. Vanhaan rusettiluisteluun ei olla silti menty, vaan malttia täytyy olla vieläkin vauhdin hakemisessa, jos haluaa taklauksia väistellä.

Pelissä nähtiin myös paljon pieniä asioita, jotka lisäävät immersiota. Esimerkiksi pelin poikki viheltämisen jälkeen pakki ja hyökkääjä neuvottelevat maalin edessä pienien tuuppauksien värittämänä, etenkin jos maalille on ajanut vähän rajummin ennen vihellystä. Uusinnat vihellysten jälkeen tuntuivat osuvan todella useasti niihin tilanteisiin, jotka itse toivoikin näkevänsä. Esimerkiksi juuri jatkosopparilla siunatusta Dustin Brownista näytettiin tappelu/maali/taklaus-kombo.

Mukavan loppusilauksen testitilaisuudelle antoi ruotsalaisen journon esittämä haaste Suomi vs. Ruotsi -maaotteluun isolla screenillä, eikä siitä voinut kieltäytyä. Alkumetreistä lähtien Suomen joukkue tuntui terävämmältä, vaikka Ruotsi Kronwallin johdolla pelasikin todella fyysistä peliä. Kiekko pysyi kuitenkin mukavasti Ruotsin päädyssä, kun Suomi lipui Koivun veljesten johdolla mukavaan 5-1 voittoon. Voittajana oli helppo lähteä kotimatkalle yleisön hurrausten saattelemana.

Det var det,
milesizdead

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi