Esimulgasussa Life Is Strange

Julkaisija: Square Enix               Kehittäjä: Dontnot Entertainment

Julkaisupäivä: 30.1.2015            Lajityyppi: Seikkailu
Pelaajia: 1                                 Alustat: PS4, PS3, Xbox One, X360, PC
PEGI-suositus: 16+                     Hinta: 4,95€ / episodi, koko kausi 19,95€
Koko: 1,9 GB                              Muuta: Kiitos Bandai Namcolle arvostelukoodista

Vahvaan tarinankerrontaan perustuvista peleistä puhuttaessa voidaan yleensä mainita The Walking Dead ja sitten ne loput. Telltale on tiukentanut otettaan genrensä valtikasta julkaisemalla tukun muitakin sarjoja, mutta kilpailijatkaan eivät ole jääneet tuleen makaamaan. Viisiosainen Life Is Strange on Remember Me -seikkailusta tutun Dontnod Entertainmentin pyrkimys apajille. Ensimmäinen episodi Chrysalis julkaistiin tammikuussa, loput neljä ilmestyvät kuluvan vuoden aikana.

Life Is Strange vie pelaajan alun hämmentävän tornadokohtauksen jälkeen melkoisen arkisiin tunnelmiin. Valokuvausta opiskeleva Max Caulfield on vastikään takaisin kaupunkiin muuttanut ujo, epävarma ja pelokas teinityttö. Tämä toki sillä poikkeuksella, että päähenkilö huomaa pystyvänsä kelaamaan aikaa takaisinpäin. Kykyä voi hyödyntää seikkaillessa vapaasti, joten jokainen keskustelu tai tuleviin tapahtumiin vaikuttava päätös on peruttavissa. Ratkaisu on onnistunut ja mielenkiintoinen, sillä täten pelaajalle näytetään myös vaihtoehtoiset ratkaisut sekä annetaan mahdollisuus perua huonosti mennyt toiminta.

Aikahyppelyä hyödynnetään tapahtumien perumisen ohella muutamissa pulmissa. Ne ovat kuitenkin ykkösepisodin tapauksessa niin kädestä pidettyjä kohtauksia, ettei pelaajalle suoda hääviä keksimisen iloa. Esimerkiksi tietämättömyys opettajan kysymykseen on korjattavissa kuuntelemalla ensin oikea vastaus, minkä jälkeen on helppoa kääntää kelloa ja päästä pätemään. Toivottavasti vastaisuudessa dialogi pureutuu vielä syvempiin koukeroihin erilaisten vaihtoehtojen takia. Kaikkinensa pikakelausta hyödynnetään luontevana osana kokemusta ilman turhaa mässäilyä.

Pääasiassa koulukampukselle sijoittuva pilottijakso nostaa framille erityisesti hahmot. Life Is Strange onnistuu sillä saralla jalostamaan hyvin saippuasarjamaisen perinteiset henkilöt pääasiassa sujuvaksi laumaksi. Ruutuaikaa saavat muun muassa snobi someninjatar, omituisista asioista pitävä nörttipoika, kosmisen äveriäs elitisti sekä vaikeasta isäpuolisuhteesta kärsivä anarkistityttö. Näistä vain viimeisimpänä mainittu tuntuu liian kärkkäältä ja keinotekoisesti luodulta, jonka käytös ei vastaa ainakaan omaa mielikuvaani "normaalista" ihmisestä. Muutoin jannujen ja mimmien väliset dialogit ovat suurimmilta osin uskottavia ja viihdyttäviä. Keskustelut ottavat mukavasti kantaa moniin nykyajan ilmiöihin aina selfieistä lähtien, mikä piristää pelikokemusta kummasti.

 

On nostettava hattua Dontnod Entertainmentin kyvylle käsitellä hankalia ja peleille epätyypillisiä aihioita. Huumeista valehteleminen, koulukaverin kavaltaminen sekä nilkin luokkalaisen nolaaminen ovat asioita, joiden kohdalla päättäminen on onnistuttu pitämään hankalana. Tarjolla olevista vaihtoehdoista osa on mustavalkoisen äärimmäisyyden sijasta hyvinkin harmaalla alueella liikkuvaa, enkä rehellisesti osannut aina päättää sopivinta lähestymistapaa tilanteeseen. Valintojen ohella seikkailu koostuu alueiden nuohoamisesta. On suorastaan iloinen yllätys, että jopa toiminnalliset kohtaukset voidaan käydä läpi ilman pelaajalta vaadittavaa räiskintää. Painopiste on täysin juonessa, mikä on vain ja ainoastaan positiivinen yllätys.

Noin parituntinen avausjakso saa hädin tuskin pyörät pyörimään, ja episodi tuntuu enemmän alustukselta kuin räväkältä, mukaansatempaavalta potkustartilta. Vasta viimeinen pariminuuttinen antaa suurempaa osviittaa perinteisemmästä pelitarinasta, mikä on samalla jopa sääli. Alun teinidraama tuntui piristävän erilaiselta interaktiiviselta kokemukselta, jollaisia on nähty toistaiseksi vain televisiossa. Toivottavasti palloa ei hukata vastaisuudessa liian omituisilla juonikoukeroilla.

Visuaalisesti Life Is Strange on edukseen erottuva kokonaisuus. Sen hahmot sekä miljöö ovat sangen yksinkertaisella mutta toimivalla tavalla näyttävän sarjakuvamaisia. Ympäristöön sekä dialogiin upotetut viittaukset kulttuuriin ovat ehdottomasti etsimisen ja nauttimisen arvoisia. Samalla etenkin metsän siimeksessä hohkavat valoefektit tekevät suuren vaikutuksen.

Life Is Strange vaikuttaa Chrysalis-avauksen jälkeen vaikuttavalta ja lupaavalta episodipohjaiselta narratiivilta. Kertaistumalta läpäistävä pätkä ei ole kaikin puolin täydellinen, mutta samalla jatkoa odottaa jo innokkaasti. Toivottavasti maaliskuussa ilmestyvä kakkosepisodi Out Of Time menee entistä syvemmälle valintojen maailmaan. Tällaisenaankin kolmen ja neljän tähden välissä kiikkuva vaaka kallistuu paremmalle puolelle.

Kauden lopullinen arvostelu nähdään kunhan kaikki viisi osaa ovat ilmestyneet.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi