Messukeskuksen pressialueella käytiin valtataistelu, jota kukaan ei huomannut. Väkivaltaisen reviirikiistan pääosassa oli kaksi armotonta tappajaa, jotka puolustivat henkeen ja vereen oman klaaninsa kunniaa. Konamin Raiden ja Activisionin Deadpool hallitsivat Kölnin yötä ja messukeskuksen pimeitä nurkkauksia ohikulkijoiden katseilta piilossa, vaan yksi toimittaja uskaltautui kohtaamaan myyttiset hahmot kasvotusten.

Metal Gear Rising: Revengeance

Platinum Gamesin tekemä ja Konamin julkaisema Metal Gear Rising: Revengeance on edelleen niin salainen projekti, ettei pelistä ollut Gamescomissa näytillä kuin parin tehtävän mittainen esittelydemo. Kaikkiin kysymyksiini vastattiin kohteliaasti niiden olevan kaltaiseni pelijournon ulottumattomissa ja mahdollisten lisätivausten johtavan vain pikaiseen kuolemaani – tai johonkin pahempaan. Nämä faktat selvillä väänsin suupieleni kaikkein teennäisimpään hymyyn minkä vain osasin ja esitin olevani muka aidosti kiinnostunut pelaamastani pelistä.

Ongelmallisen tuotannon kokenut Metal Gear Rising: Revengeance näyttäisi puskevan hyvää vauhtia kohti valmistumista. Metal Gear -universumin erillisenä sisarteoksena se ei jatka entuudestaan tuttuja polkuja vaan luo kokonaan uuden tarinan hyödyntäen rikkaan maailman mytologiaa. Nautintoa ei kuulemma haittaa, jos ei tiedä aiempien pelien juonenkäänteitä. Faneja ei siitä huolimatta ole unohdettu, vaan viittauksia aiotaan ujuttaa pitkin juonta. Eräässäkin kohtauksessa elintärkeää avainkoodia pidellyt vartija piileskeli keskellä huonetta sijainneessa pahvilaatikossa.

  

Hiiviskelyn sijaan Metal Gear Rising: Revengeance on puhdasverinen toimintapeli, joka pyörii täysin silvonnan ja pilkkomisen ympärillä. Vihollisia, robotteja ja ympäristöä viilletään übertehokkailla katanoilla, joita Raiden pitää paitsi kädessään myös jaloissaan. Perustoiminta hoituu yksinkertaisesti kahta nappia hakkaamalla, mikä ei herättänyt liioin mielenkiintoa. Varsinainen juju onkin vapaassa silvontatilassa. Vasenta liipaisinta pohjalla pitäessä aika hidastuu ja oikeaa tattia veivaamalla Raiden huitoo katanallaan pelaajan liikkeiden mukaisesti. Viholliset pystyy viipaloimaan parhaimmillaan puolisen sataan eri osaan, ja erillisiä merkittyjä kohtia leikkaamalla saa lisäesineitä ja -pisteitä käytettäväksi. Kentät rankataan lopuksi arvosanoilla, joilla on ilmeisesti mahdollista päivittää hahmoansa. Kysyessäni päivitysmahdollisuudesta tunsin vain jäätävän katseen niskassani.

Toiminta ei tosin jaksanut innostaa edes lyhyen demosession vertaa. Viholliset ja esineet yhtä lailla halkeavat siististi kahtia mutta häviävät piakkoin sen jälkeen kokonaan tantereelta. Vapaa silvonta jaksaa sekin säväyttää vain hetken, kunnes huomaa osumien rekisteröinnin muistuttavan enemmän ilmaan huitomista kuin oikeaa silpomista. Vaihtelua ei sen sijaan ollut parin tehtävän mittaisessa demossa juuri lainkaan. Maailmanpyörän kaatamalla pystyi tyhjentämään isomman aukean vihollisista, ja loppupomon virkaa hoitanut taisteluhelikopteri kaipasi katanoiden lisäksi hieman lämpöohjautuvien rakettien apua. Siitä huolimatta Metal Gear Rising: Revengeance tuntui nähdyltä jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Deadpool

Transformers-peleistään parhaiten tunnettu High Moon Studios on tekijöittensä mukaan päässyt oman lempiaiheensa ja -hahmonsa kimppuun työstäessään uutta supersankaripeliä Marvelin Deadpoolista. Hirtehinen antisankari on monille tuttu ennen kaikkea sarjatulitahdilla lauotusta vitsailusta ja neljännen seinän rikkomisesta, eikä suupaltun palkkasoturin ura peliteollisuudessa jää juurikaan sen löyhemmäksi.

Monet sarjakuvahahmot on pilattu täysin luokattomilla ja ennen kaikkea vääränlaisilla pelisovituksilla, mutta tällä kertaa kaikki näyttäisi olevan toisin. Itsekin koviksi faneiksi tunnustautuvat highmoonstudiolaiset vannovat uskollisuuden puolesta, minkä vuoksi pelin taustavoimissa häärii pari tuttua nimeä. Ensinnäkin käsikirjoitustiimiin lukeutuu yksi Deadpool-sarjakuvien nykyinen vakikirjuri Daniel Way ja toiseksi päähenkilön ääninäyttelijänä kuullaan Deadpoolin muissa medioissa omakseen ottanutta Nolan Northia. Ainakin alkupanostus on kohdallaan.

Deadpool on takaapäin kuvattu toimintapeli, jonka valttikortti on huumorissa. Yhden kentän mittaisessa esittelyssä vitseille ei tuntunut todellakaan löytyvän loppua. Oikeastaan tykitys on paikoin jopa niin armotonta, että peliä seuratessa heräsi epäilys touhuun kyllästymisestä jo ennen puolta väliä. Verrattain lyhyen esittelyn aikana moista ei vielä koettu, mutta kirjurit saavat tehdä todenteolla töitä pitääkseen homman mielekkäänä loppuun saakka. Mutta kiitos hahmon mielialahäiriön ja kyvyn rikkoa neljäs seinä, vitsien aihioita luulisi ainakin riittävän iäisyyteen saakka.

  

Valitettavasti varsinainen peliosuus ei yllä samaan kastiin. Suoraan sanoen huumorin ja sisällön välinen hypoteettinen kuilu on järjettömän suuri, sillä pelattavuus näyttää kovin tylsältä. Erilaisia komboja on kieltämättä reilusti, mutta itse toiminta näyttäisi olevan yksinkertaista napin rämppäämistä. Aseita ja kaikennäköistä päivitettävää on kuitenkin reilusti, samoin vihollisia, joten toiminnalle kannattaa antaa vielä mahdollisuus. Yhden kentän perusteella ja mahdollisesti helpoimmalla tasolla pelattaessa peli ei välttämättä päässyt aivan oikeuksiinsa.

Visuaalinen ilme näyttää sopivan sarjakuvamaiselta mutta vähän turhan kliiniseltä. Autiot kentät jäävät turhan laatikkomaisiksi ilman minkäänlaisia hienouksia, eikä animaation sarallakaan ollut ihmeteltävää. K-18-leima sentään pelastaa hieman, mutta mitään synkistelyä ei kannata odottaa. Verellä läträtään kieli reilusti poskessa, ja leima on tekijöiden mukaan vain siksi, ettei sarjakuvaan perustuvaa peliä ole yksinkertaisesti mitään järkeä tehdä ilman.

Kokemuksen jälkeen odotukset jäivät varovaisen positiivisiksi. Tähän vaikuttaa tosin pitkälti oma sarjakuvatausta, mitä vasten pelin teknisiä heikkouksia katsoi hieman höllemmin kuin normaalisti. Hahmo itsessäänhän onnistuttiin kaappaamaan täydellisesti, minkä vuoksi fanien kannattaa varautua ratkiriemukkaaseen pelikokemukseen myöhemmin ensi vuonna.