JAG – Kunnian miehet

Lakisarjoja ei maailmasta puutu, ja sotilasmaailmaan sijoittuvia tuotoksiakin on nähty tämän tästä, mutta näiden kahden yhdistelmiä ei ohjelmakartoille ole ruuhkaksi asti päässyt. Kiinnostuksen jatkuminen kymmenen kauden ajan todistaa että mash-upille oli tilausta, joten kyllä tälle varmaan katsojia löytyisi tänäkin päivänä. Lyhyesti kyseessä on Yhdysvaltain laivastoympyröihin sijoittuva kevyt draama, jossa Judge Advocate General -yksikköön, eli sotavoimien lakiorganisaatioon kuuluvat Harmon Rabb ja Sarah MacKenzie selvittelevät erilaisia sotilasjuridisia dilemmoja. Tietysti taustatarinaan kuuluu Rabbin omia asepalvelustraumoja ja erilaisia ihmissuhdeongelmia.

Mitään lähellekään yhtä raskasta materiaalia ei vastaan tule kuin samaa genreä edustavasta elokuvasta Kunnian miehiä (A Few Good Men, tunnetuin lainaus Jack Nicholsonin legendaarinen "You can't handle the truth"!), mutta hei, sota on siistiä, oikeussalidraamat vielä siistimpiä, joten eihän näiden yhdistelmästä voi tulla kuin kaikkein siisteintä. Ei kai tästä tarvitse lähteä käräjöimään?

- Jyri

Xena

Sam Raimi on urallaan kehittänyt jos jonkinmoista hauskaa elokuva- ja tv-yleisön iloksi: Evil Dead, Darkman, nippu Spider-Maneja... Yleensä Raimin tuotoksissa on kieli vähintään jonkin verran poskella, ja tämä pätee myös Lucy Lawlessin tähtikartalle ponnahduttaneeseen fantasiaseikkalu Xenaan. Soturiprinsessan tarina käynnistyi huomattavasti kehnommassa Herculeksessa, mutta spin-off löysi nopeasti oman identiteettinsä. Osittain överiksi vedetty mahtipontisuus vei huomion paikoin varsin kunnianhimoisiltakin juonenkäänteiltä. Se siis muistuttaa toista naissankarin ympärille kerättyä näennäiskoomista mutta tiukan syvällistä eeposta, Buffy Vampyyrintappajaa.

Xenaa voi kehua aidosti feministiseksi sarjaksi, sillä vaikka se kertookin soturiprinsessan seikkailuista, kantavia teemoja ovat altruismi ja toisten puolesta uhrautuminen. Toisaalta Xenan ja hänen matkakumppaninsa Gabriellen seikkailut (eikä unohtaa sovi toistuvasti mukaan lyöttäytyvää umpipöhköä Joxer Mahtavaa) on yksi tv-historian aliarvostettuja buddy-komediahelmiä, jonka soisi päätyvän pysyvästi jonkin palvelun repertoaariin.

- Jyri

Profit

90-luvusta ja sen juppikulttuurista voi olla monta mieltä, mutta hyvää viihdettä se synnytti. Yksi vähäiselle huomiolle jäänyt minisarja on Adrian Pasdarin tähdittämä Profit. Samaan aikaan, kun Christian Bale valmistautui rooliinsa Wall Streetin psykotappajana, Pasdar veti tiukan eleettömästi oman sosiopaattisuorituksensa. Vain kahdeksan jakson aikana tämä kylmä ja seuraamuksista välittämätön jantteri yritti raivata tietään korporaatiomaailman huipulle.

Häikäilemätön kieroilu on iloinen asia. Televisiossa. Onhan jo Succession todistanut, että mikään ei innosta yleisöä yhtä paljon, kuin rikkaat ihmiset puukottamassa toisiaan selkään. Antakaa joku Pasdarille jotain terävää, edes pieni nasta...

- Jyri

Mysteerien saari

Nyt mennään jo tosi kauas historiaan, mutta onpa omakin historiani ehtinyt venähtää puoleen vuosisataan. Olen sentään ollut elossa, kun yksi upeimpia Jules Verne -filmatisointeja saapui telkkariruutuja koristamaan. Kuumailmapalloileva rangaistusvankijoukko haaksirikkoutuu autiolle saarelle, jota asuttaa karismaattisimmillaan olevan Omar Sharifin esittämä kapteeni Nemo. Paljon en muista tästä sarjasta (en edes sitä, millä kielellä se esitettiin), koska olen ollut tuolloin alle kymmenvuotias, mutta jotain poikkeuksellisen päräyttävää siinä on ollut, koska yhä edelleen ajoittain mieleen palaa piinaava tunnelma ja äärimmäisen kiehtova asetelma.

Tietysti näin vanhan tuotannon kohdalla on olemassa huomattava riski, että aika on pahasti kullannut muistot. Mutta silti, ei tämän oikeuksista varmaan joutuisi kokonaisia mansikoita maksamaan, joten saisiko tämän vaikka Yle Areenaan?

- Jyri

Stargate

90-luvun parhaita scifi-brändejä oli Stargate, joka käynnistyi vuonna 1994 samannimisellä elokuvalla, kehittyi siitä kymmenen tuotantokauden mittaiseksi Stargate SG-1 -sarjaksi ja sai lopulta 19 tuotantokauden verran erilaisia vaihtelevan tasoisia spin-offeja.

Monelle alle nelikymppiselle scifistille Tähtien sota tai Star Trek voi olla korkeatasoista viihdettä, mutta nuoruuden rakkaus se ei voi olla jo yksin julkaisuvuosiensa perusteella. Tai ainakin haluaisin nähdä sen onnettoman piruparan, jolle Pimeä uhka tai Star Trek – kapina on se maailman kovin juttu. Monelle kaltaiselleni milleniaalille Tähtiportti on ollut se päräyttävin vaihtoehto.

Sarjan katselusta ei ole kuitenkaan tehty kovinkaan helppoa tänä päivänä. Stargate SG-1 tuli hetkeksi Netflixiin, mutta lähti sieltä melkein yhtä nopeasti. Myös Hulun saatavuus jojoillut tarjolle ja jälleen kerran pois. Tällä hetkellä koko tuoteryhmän sarjoja voi katsoa vain ostamalla tuotantokausia erikseen. Turhauttavaa!

- Risto Karinkanta

Välikommentti: Toisaalta...

Vastarannan kiiskenä haluaisin huomauttaa, että paras vaihtoehto suoratoistolle on aina fyysinen media. Suoratoiston suurin ongelma ilmenee, kun julkaisijat voivat poistaa ja sensuroida materiaalia miten lystäävät. Suomessa, jossa lisenssien saanti on todella heikkoa, tilanne ei näytä paranevan edes tulevaisuudessa. Jos oikeasti haluaa katsoa jotain lemppareita vielä vanhainkodissa, kannattaa panostaa luotettavampaan formaattiin.

Välillä taas HD-päivitys onnistuu pilaamaan alkuperäisen sarjan täydellisesti. Tästä esimerkkinä vaikka pari vuotta sitten suoratoistoon ilmestynyt Buffy, vampyyrintappaja -sarja. Alkuperäinen sarja kuvattiin 4:3 -formaatissa, joka venytettiin laajakuvaksi suoratoiston HD-julkaisua varten. Lopputulos oli vähintäänkin hupaisa, kun ensimmäisten kausien kohtauksissa saattoi bongata kuvausryhmän kesken kiihkeän toimintakohtauksen.

Kuva suoratoistosta poistetusta julkaisusta.

- Joonatan Itkonen

Galavant

Mutta pysytään aiheessa. Jos jotain pitäisi suoratoistoon saada, eikä niitä oikeasti löydy mitenkään muuten, niin sitten toivoisin Galavant -sarjan paluuta.

Galavant pyöri vain kahden kauden verran NBC-kanavalla, eikä sitä voi kutsua millään mittapuulla menestykseksi. Mutta pienissä piireissä sitä suorastaan palvotaan vielä vuosien jälkeen.

Sarjan idea on yksinkertainen, mitä tapahtuu, jos tosirakkaus onkin tylsää ensimmäisen hekuman jälkeen? Onko maailmassa edes tilaa rakkaudenkipeälle seikkailijalle, jos hurmurin sydän on särkynyt pakkien saamisesta?

Kaiken lisäksi kyseessä on musikaali. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin toinen toistaan hervottomimmilla kipaleilla, jotka kertovat hahmojen sisällä vellovasta draamasta. Mukaan on saatu niin Broadwayltä tuttuja ammattilaisia, kuin myös TV-tuotantojen veteraaneja. Psych-sarjasta tuttu Timothy Omundson onnistuu varastamaan shown narsistisena kuninkaana, joka toivoo olevansa parempi ihminen. Meta-huumorilla varustettu sarja tietää myös täysin, mitkä troopit lajityypissä naurattavat. Missä muualla nähtäisiin känninen yhteislaulu, jossa potentiaaliset salamurhaajat laulavat kovaa ja korkealta visusti salassa pidettävästä suunnitelmastaan tappaa prinssi?

Harmillisesti sarja jäi täällä päin maailmaa tyystin huomiotta. Hulu omisti suoratoiston oikeudet vielä pari vuotta sitten, mutta Disney Plus -kauppojen jälkeen lisenssit päätyivät limboon. VPN-yhteydellä sarjan voi tihrustaa jenkkien palvelusta, mutta vielä ei ole tietoa vaivautuuko Disney siirtämään pienten piirien sarjaa meille katsottavaksi. Jo pelkästään laulujen tekstittäminen hyvin vaatisi enemmän omistautumista, kuin epäonnistuneelle sarjalle halutaan antaa.

Menetys on valtava, sillä Galavant oli aikaansa edellä. Nykyään siitä voisi povata jo suurempaa hittiä, jos joku vain uskaltaisi antaa sille mahdollisuuden.

- Joonatan Itkonen

Villi Pohjola

New York -juippi Joel Fleischmanin Alaska-retriitti hurmasi 90-luvun alusta kuuden tuotantokauden verran. Torstai-iltaisin television äärellä hurmasivat lääkäri-Joelin lisäksi leffafriikki Ed, miehensä vääjäämättömään kuolemaan vievä Maggie, runollinen ja ah niin rakastettava taiteilijanretale Chris, loputonta ikäkriisiä poteva Holling missivaimonsa Shellyn kera sekä perinteisiin miehisiin arvoihin luottava Maurice. Unohtaa ei sovi myöskään fiktiivisen Cicely-kyläpahasen ainutta kaupantapaista pitävää Ruth-Annea, väkipakolla Joelin sihteeriksi päätynyttä Marilyniä ja alkujaan bigfootiksi oletettua Adam-metsämiestä – joka vain sattui olemaan kuunaan paras hienostokokki. Juuri ikimuistoinen hahmokööri olikin tämän mainiosti kirjoitetun sarjan ehdoton suola pienimuotoisten tarinoiden ollessa kekseliäitä, tunteikkaita ja samalla jollain omituisella tavalla häröjä. Iki-ihana Cicelyn miljöö muuten ei sijaitse Alaskassa laisinkaan, vaan kuvaukset hoidettiin Washingtonin Roslynissä.

Villi Pohjola on julkaistu DVD:nä, mutta alkuperäisiltä musiikeiltaan karsittuna raakileversiona. Alkuperäisellä ääniraidalla varustettu suolaisen hintainen Blu-ray-painoskin saatiin kauppoihin jokunen vuosi sitten, mutta paketti ei syystä tai toisesta sisällä edes englanninkielisiä tekstityksiä, mikä tekee katsomisesta turhan haastavaa. Suoratoistopalveluihin tätä helmeä ei ole toistaiseksi saatu – syytä olisi.

- Jaakko Herranen

The Adventures of Brisco County Jr.

Jumalaisten Evil Dead -elokuvien Bruce Campbell nähtiin lännenmaisemissa vain yhteen kauteen jääneessä The Adventures of Brisco County Jr. -sarjassa – suomeksi väännettyä nimeä en kuollaksenikaan muista. Alkujaan perinteiseltä nuorisowesterniltä vaikuttanut tuotos koostui erillisistä seikkailuista, joiden taustalla kulki kuitenkin yllättäen hieman scifistinen ja steampunk-henkinen taustatarina. Aina loistavan Bruce Campbellin ohella mieleen jäi loistava pahis John Bly ja Briscon aisapariksi päätynyt palkkionmetsästäjä Lord Bowler. Ja kuunnelkaa nyt tuota mestarillista tunnaria, herran tähden sentään!

Ainiin, ja se suoratoistomahdollisuus. Semmoista ei taida olla, harmi tämäkin!

- Jaakko Herranen

Quantum Leap

Tästä koko artikkeli sai alkunsa: ylläpito jutteli Slackissa historian huippusarjoista, joita on vähän ikävä, ja Quantum Leap eli kotoisasti Aikahyppy nostatti nostalgia-aaltoja. Hiljattain edesmennyt Dean Stockwell ja aina loistava mutta rikollisen aliarvostettu Scott Bakula saivat kevyt-scifistisessä seikkailusarjassa ratkaista lähihistorian ongelmia. Bakulan esittämä tri Sam Beckett hyppeli ajasta toiseen, asettui kaapattuun kroppaan ja yritti selvittää visaisen pulman, jonka jälkeen hän pääsisi jatkamaan matkaansa.

Bakulan näyttelijänlahjat pääsivät esitteille tämän omaksuessa joka jaksossa erilaisen henkilön kehonkielen ja puhetyylin. Miljööt ja mysteerit vaihtelivat laajalla skaalalla, ja joka jakson lopussa Sam toivoi turhaan, että seuraava hyppy olisi hyppy kotiin. Itse en muistaakseni koskaan nähnyt sarjan alkua tai loppua, joten kun en aikakonetta omista, niin voisiko joku tuoda tämän sarjan nykyaikaisin välinein katseltavaan muotoon?

- Jyri

Mitä sarjoja itse muistelet lämmöllä tai muuten vain haluaisit päästä bingettämään raivolla? Kommentoi alle.