Amo järjesti kotimaiselle pelimedialle mahdollisuuden tutustua Nintendon lähiaikojen pelitarjontaan. KonsoliFIN kiitti kutsusta ja osallistui tapahtumaan kahden hengen voimin. Koko päivän kestäneessä tapahtumassa pelejä pääsi testaamaan rauhassa, ja kiinnostavimmat demot ehti naputtamaan läpi moneen kertaan.
Nähtävää ja koettavaa oli reilusti – jopa niin reilusti että kokemukset tulevista peleistä piti jakaa kahteen eri artikkeliin. Ensimmäinen osa esittelee tapahtumassa testatut Wii-pelit, kun taas toinen osa ottaa käsittelyynsä tulevat käsikonsolijulkaisut.
The Legend of Zelda: Skyward Sword
Eniten pelistandeja oli varattu yhdelle Nintendon kruununjalokivistä, eli Zelda-sarjan uusimmalle tulokkaalle, The Legend of Zelda: Skyward Swordille. Amon edustajien mukaan nyt nähtiin pelin tuorein versio, joten tarjolla oli hiotumpaa materiaalia kuin esimerkiksi E3-messuilla.
Pelin ulkoasusta on saatu makua jo erilaisten kuvakaappausten ja videoiden muodossa, mutta lyhyesti asian voisi todeta niin, Skyward Sword yhdistää kahden edellisen kotikonsoli-Zeldan ulkoasut yhteen: Wind Wakerin värikkyys kohtaa Twilight Princessin realistisemman maailman.
Pelattavia osioita oli kolme, joista ensimmäisessä päästiin lentämään ympäri taivaita Linkin linnun selässä, toisessa tutkittiin Skyview-luolastoa ja kolmannessa otettiin miekalla mittaa pelin uudesta pahiksesta. Jokaista osiota pääsi pelaamaan 15 minuutin ajan tai niin pitkään, kunnes ne oli suoritettu kunnialla loppuun asti. Aikaraja tuli vastaan lähinnä tyrmää tutkittaessa, sillä se vaati kolme tai neljä yrittämistä ennen kuin kohtauksen sai läpäistyä sallituissa puitteissa.
Wind Wakerissa seilattiin merten halki veneellä, Spirit Tracksissa kulkuvälineenä oli juna ja tälläkin kertaa saadaan uusi väline ympäri maita ja mantuja pyörimiseen. Linkin uusimmassa Wii-seikkailussa pelaajan ohjattavaksi annetaan lintu, jonka selässä päästään tutkimaan maailmaa pilvien yläpuolella. Ensikosketus lentämiseen ei ollut kovin hohdokas, sillä ongelmana oli tajuta, että lentokorkeutta saadaan heilauttamalla Remotea pariin otteeseen ylös ja alas. Kunhan tämän perustavaa laatua olevan asian sisäisti, sujui lentely suhteellisen mallikkaasti. Höyhensarjalaisen ohjastaminen ei vaikuttanut kovin vaikealta, mutta ainakaan lyhyen testin perusteella se ei tuntunut täysin luontevaltakaan.
Pelin alussa Link opiskelee koulussa, jossa pojista koulitaan ritareita. Valmistuminen ei tutun vihreänutun kohdalla ole kaukana, mutta ensin täytyy todistaa kaikella kansalle, että siivekkäiden hallintaa käsittelevillä tunneilla on oltu hereillä. Tehtävänä on saada kiinni siivekäs, jonka häntään on sidottu kiinni patsas, joka oikeuttaa viettämään laatuaikaa Zeldan kanssa. Ei sillä tapaa. Tehtävää vaikeuttaa muiden oppilaiden suoranainen koulukiusaaminen, sillä muut lentäjät eivät katso suopeasti pelaajan onnistumista.
Demon toisen osion pelialuetta, eli Skyview-tyrmää, on esitelty jo reilusti eri videopelimessuilla. Tämä oli kuitenkin paras osio, jossa tutustua miekan käsittelyyn ja vihreänuttuisen päähenkilön uusiin esineisiin ja liikearsenaaliin. Suurin muutos on paljon mainostettu Wii MotionPlus -ohjaimen käyttäminen miekkana. Pelko pois, sillä tämä uudistus toimii mainiosti. Miekka seuraa pelaajan kädenliikettä ja tämä tuo uuden ulottuvuuden vihollisten kurmottamiseen, sillä suuri osa vastaan asettuvista örmyistä yrittää torjua terän iskut. Tällöin on tarpeen iskeä vihollista miekalla oikeasta kulmasta, jota ei ole suojattu. Tämä tekee jokaisesta vastaantulevasta vihollisesta pienen puzzlen, koska pelkkä hyökkäysnapin hakkaaminen oikeassa kohtaa ei enää riitä. Erilaiset erikoisiskut suoritetaan kummankin ohjaimen, eli Wii Remoten ja Nunchukin, yhteistyöllä. Esimerkiksi 360 astetta käsittävä pyörähdysisku hoidetaan liikuttamalla kumpaakin ohjainta rivakasti oikealta vasemmalle.
Säilää käytetään vihollisten kurmottamisen lisäksi myös erilaisten puzzlejen ratkontaan. Tästä esimerkkinä luolastoa tutkiessa vastaan tuli ovia vahtineita silmiä, joiden pasmat pystyy sekoittamaan pyörittämällä miekkaa ympyrässä niiden näkökentässä.
Itse Wii MotionPlus -ohjainta käytettiin säilänhallinnan ohella muuhunkin. Remotea kallistelemalla hoidetaan tasapainoa vaativat tilanteet ja lentävää kovakuoriaista muistuttavan esineen ohjaaminen haluttuun menosuuntaan. Pommien käyttöä oli viilattu edellisosista, sillä nyt räjähteitä voi heittämisen lisäksi pyörittää maata pitkin keilapallon tapaan. Wiillä keilaamista harrastaneet lienevät kuin kotonaan, sillä rannetta kääntämällä pommin vierimissuunta kaartaa haluttuun suuntaan. MotionPlussan lisääminen useampaan eri tehtävään voi tuntua joistakin pelaajista liialliselta. Etenkin tasapainoilu olisi voinut olla toimia ilman tätä ominaisuutta.
Muitakin astetta pienempiä uudistuksia oli huomattavissa. Selkeästi tervetullein oli erillisen painikkeen valjastaminen juoksemista varten. Liikuttaessa jalan Link pyrähtää nopeampaan juoksuun A-napin avulla. Liikuttaessa jalan Link pyrähtää nopeampaan juoksuun A-nappia painettaessa. Vauhdilla porhallettaessa esille tulee mittari, joka näyttää kuinka pitkään vihreänuttu jaksaa pitää moista vauhtia yllä. Mittaria kuluttaa myös nopeampi köynnösten kiipeäminen, joka aktivoidaan nopealla Remoten ja Nunchukin ylös-alas-liikkeellä. Kun Linkin kunto loppuu, joudutaan haukkomaan pari hetkeä henkeä, ennen kuin toimintaa pääsee jatkamaan. Tällä kertaa myös liikkuminen ja ensimmäisen persoonan tähtääminen onnistuvat samanaikaisesti.
Selkeästi konkreettisimmin miekankäsittelyä pääsi harjoittamaan demon kolmannessa osuudessa, jossa otetaan yhteen uuden pahistuttavuuden kanssa. Yllättävän väkivaltaisesti puhuva Demonilordi Ghirahim tuntuu ensikohtaamisen perusteella tervetulleelta lisältä sarjan hahmokaartiin. Pomotaistelu ei ensi alkuun ottanut sujuakseen, sillä Ghirahim pystyy nappaamaan Linkin miekan itselleen jos oikea etenemistapa ei ole selvillä. Kunhan taistelun kikka selvisi, oli taistelu miellyttävää. Tämän yksittäisen pomotaistelun perusteella toiveena on, että lopullisessa tuotoksessa vastaan tulee useita tilanteita, jossa miekkaa pääsee käyttämään muita teräaseilla varustettuja hahmoja vastaan.
Kokonaisuutena The Legend of Zelda: Skyward Sword vakuutti. Wii MotionPlus -ohjainta käytetään paljon, mikä ei varmasti miellytä kaikkia pelaajia. Tästä huolimatta demon pelaaminen lähinnä kasvatti kiinnostusta kohta ilmestyvää peliä kohtaan.
Go Vacation
Namco Bandai lähtee Go Vacationin myötä kuokkimaan Wii Sports Resortin hallitsemille lomaminipelimarkkinoille. Kawawii-saaren neljälle toiminnantäyteiselle alueelle sijoittuvaan minipelikokoelmaan niputetaan yli 50 aktiviteettia. Testisessiossa ehdittiin kokeilemaan puuhastelua hiekkarannan lomakylässä. Lopullisessa pelissä pääsee touhuamaan myös kaupunkiin, seikkailemaan vuoristossa ja peuhaamaan lumessa. Kultakin alueelta löytyy paikkojen teemaan sopivia lajeja.
Siinä missä Sports Resortissa lajit valitaan suoraan valikosta, Go Vacationissa pelialueena toimivalla saarella pääsee kuljeksimaan vapaasti. Varsinaisten lajien lisäksi satunnainen matkailija saattaa törmätä piilotettuun aarteeseen, näpätä valokuvan itsestään muistoksi pelisessiosta tai vaikkapa löytää nelijalkaisen seuralaisen. Ainakin ensi alkuun avoin maailma toimii hyvin, sillä seuraavan niemenkärjen takaa löytyy aina jotain uutta. Suoritetuista lajeista kerätään Sports Resortin tapaan leimoja merkiksi edistymisestä.
Ohjattua toimintaa kaipaaville Go Vacation tarjoaa suosituksia seuraavasta määränpäästä, mutta omaa tutkimista ei rajoiteta keinotekoisesti. Lajeista ehdittiin testata toisiaan suuresti muistuttavia vesijetteilyä ja mönkijäajelua, benjihyppyä, laskuvarjohyppyä sekä lentopalloa.
KIlvanajo toimii Remoten ja Nunchukin yhteistyönä. Kädet eteen ojennettuna kallistellaan oikeaan tai vasempaan kulloisenkin ajokin seuratessa perässä. Teknisesti ajaminen toimii hyvin, mutta se on auttamattoman tylsää. Radat ovat yllätyksettömästi rajattuja ja touhu muuttuu hetkessä tylsäksi köröttelyksi. Ajamaan pääsee halutessaan myös varsinaisten minipelien välissä ja moottoriavusteisesti saaren lomakohteesta toiseen hurauttaakin jalkapatikkaa nopeammin.
Ääriyksinkertaisessa benjihypyssä pelaajan tehtävänä on nykäistä motesta, kun haluaa köyden kiristyvän. Onnistumiseen vaaditaan uskallusta, sillä tavoitteena on käydä mahdollisimman lähellä maata, siihen kuitenkaan tömähtämättä. Lentopallossa pelihahmot puolestaan liikkuvat Wii Sportsin tenniksen tapaan automaattisesti oikeaan kohtaan kentällä, joten pelaajan päätehtäväksi jää lyöntien ajoittaminen ja suuntaus.
Laskuvarjohyppy tuntui testatuista lajeista onnistuneimmalta. Putoavaa hyppääjää ohjataan motella ruudulla esitetyn silhuetin kohdalle, tavoitteena tehdä muodostelmia muiden pelaajien kanssa. Ohjaus toimii tarkasti ja muodostelmien teossa vaadittava yhteistyö on hauskaa jo kahdella pelaajalla, eikä taatusti ainakaan kärsi lisäpelaajista.
Teknisesti Go Vacation ei varsinaisesti vakuuta. Taustalla näkyvät saarimaisemat puuroutuvat pahasti, ja ruudunpäivitystäkin toivottavasti siloitellaan vielä ennen julkaisua. Pelihahmoina voi käyttää omaa Miitä tai pelin tarjoamia valmiita ukkeleita.
Yksittäisten lajien perusteella Go Vacationista muodostuva kuva jää väkisin pahasti vajaaksi. Pelin suurin etu on laaja lajivalikoima, josta voisi olettaa erottuvan suosikki jokaiselle. Vastaavasti katraaseen sisältyy väistämättä puuhia, jotka jäävät kertakokeiluksi. Kattavasti Wiin apuvälineitä hyödyntävästä pelistä löytyy MotionPlus-tuen lisäksi myös tasapainolaudalla ohjattavia minipelejä.
Kirby's Adventure Wii
Kirby's Adventure Wiistä oli kokeiltavana selkeästi pisimmälle ehtinyt versio, jossa riitti pelattavaa useamman maailman verran. Epäonniset avaruusolennot haaksirikkoutuvat Kirbyn kotitienoille, ja reippaina kavereina Kirby sekä kumppanit lupautuvat etsimään aluksesta irronneita osia.
Epic Yarnin lankagrafiikka on unohdettu ja Kirby palaa juurilleen. Viholliset niellään kokonaisina ja niiden kykyjä käytetään seuraavan vastaantulijan käristämiseen. Jo NES-ajoista tutut suosikkikyvyt ovat tallessa. Säde, ruoska, tuli, jää ja vesi ovat vasta alkua, kun toinen toistaan nostalgisempia taitoja marssitetaan takaisin parrasvaloihin. Unikykyäkään ei ole unohdettu, tosin jostain kumman syystä sitä tarjoavia vihollisia tuntuu tepastelevan vastaan erityisesti vaarallisten paikkojen yllä rullaavilta liukuhihnoilta.
Peruskäytön ohella taitoja voi ladata pitämällä hyökkäysnappia hetken pohjassa. Esimerkiksi miekalla voi näin tehdä perussivalluksen lisäksi tehokkaammaan pyörähdyshyökkäyksen. Osaan kyvyistä tarjotaan myös superversio, jota käytetään etenemisen apuvälineenä. Ruudun kokoinen miekka silppuaa kaiken tieltään, eikä jättimäiseksi jäätelöpalloksi muuttuvaa Kirbyä pysäytä mikään este.
Hahmovalikoimasta löytyy neljä tuttua lyllertäjää, sillä pelattavana ovat Kirby, Waddle Dee, Meta Knight sekä kuningas Dedede. Selkeästi hauskinta pelaaminen on pelin nimihahmolla, sillä muiden matkakumppanien ei ole mahdollista omaksua vastaantulevien vihollisten erikoiskykyjä. Muut hahmot joutuvat tyytymään ominaisaseisiinsa, joita ovat muun muassa Dededen iso vasara ja Meta Knightin miekka. Muiden pelaajien menettäessä elämän, on heidän kuitenkin mahdollista vaihtaa hahmoaan lennosta.
Söpöysrajoitteisten kannattaa varoa Kirbyn Wii-seikkailua. Kaikki pelissä on ylilyövän hellyttävää ja värikästä. Kirbyn kulloistakin taitoa kuvaavat hatut saavat hymyn kasvoille, sukeltamaan lähtiessä palleroinen pistää uimalasit päähän ja veden pinnalla kelluessa hahmojen uumaa koristaa uimarengas. Kimppapelissä köydessä tasatahtiin heiluvat Kirbyt hykerryttävät ja toisiaan halimalla parantavat sankarukset aiheuttivat nelinpelissä jo hiukan kiusaantunuttakin naurua miesjoukon kesken.
Ennakkoversion perusteella Kirby sopii erinomaisesti perhepeliksi. Koko seikkailun voi pelata maksimissaan neljän pelaajan yhteistyönä, ja peliin voi hypätä mukaan koska tahansa. Hankalissa paikoissa kehnommin pärjäävät voivat loikata kaverin reppuselkään nauttimaan ilmaisesta kyydistä. Kentät ovat kuitenkin pääsääntöisesti melko helppoja jo yksin seikkailtaessa, joten isomman seurueen kesken touhu muuttui turhankin leppoisaksi. Pomovihollisille ei jää paljoakaan sanottavaa, kun neljä hahmoa mäiski niitä joka suunnasta. Kimppapeli toimii kokonaisuudessaan hyvin, mutta ahtaissa kohdissa meininki muuttuu neljällä pelaajalla väkisinkin kaoottiseksi.
Haastetta kaipaavia ei kuitenkaan ole täysin unohdettu. Kenttiin on piilotettu ylimääräisiä kätkettyjä rattaita etsittäväksi. Rattaita tarpeeksi keräämällä saa avattua haastetehtäviä, joissa tavoitteena voi olla esimerkiksi ennaltamäärätyn taidon avulla tietystä reitistä selviytyminen. Lisäksi kentistä löytyy vaihtoehtoisia sala-alueita, joissa on paettava vääjäämättömästi etenevää seinämää.
Nintendon loppuvuoden pelitarjonnasta kertoo lisää tämän artikkelisarjan toinen osa, Kokeiltavana Nintendon tulevat pelit - osa 2.
