Mikään ei ole ohi, ennen kuin se on ohi, sanoisi joku viisas tässä vaiheessa. Vaikka jouluvalot jo vilkkuvat silmissä kiiluvissa, on vuotta 2013 vielä kuukauden verran jäljellä. Viime vuosilta tuttuun tapaan lienee kuitenkin jo sopivaa lähteä purkamaan mennyttä, sillä tapahtumia on riittänyt niin pelimaailman kuin KonsoliFINinkin osalta.

On ehkä aavistuksen huvittavaa, että juuri minä valikoiduin kirjoittamaan sivuston tapahtumista. Noin vuosi sitten uhrasin tuolloin sieluni lopullisesti kaupallisuuden alttarilla, kun olin mukana tuomassa IGN:lle omaa sisarsivustoa Suomeen. Vaikka jätin kyseisen tehtävän komeammalle miehelle kesällä, en ole siltikään ihan huippuaikojen tahtiin ollut mukana KonsoliFIN-projektissa.

Oma tilanteeni saa hieman pohtimaan, miksi kukaan ylipäätänsä jaksaa tehdä ilmaista työtä ilman rahallista korvausta, kun sellaista on kuitenkin jo vastaavasta touhusta saanut. Sivullisen silmin tuntuu selvältä, että syynä ovat ilmaiset pelit, joita ainakin arvostelijat tapaavat vastaanottaa, tai yleinen pelikrääsä, joka valuu toisinaan korvista ulos. Niin materialisteja kuin tapaammekin olla, pohjimmaisen motivaation pitää tulla jostakin muualta.

KonsoliFINin kaltaisen sivuston pyörittäminen vaatii intohimoa paitsi pelejä myös itsensä ilmaisemista ja toteuttamista kohtaan. Toisaalta kuvioissa pyörii myös ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti näy koskaan etusivulla saati saa kiitosta toiminnastaan. Lahjotaanko TT-2k:n kaltaisia foorumityömyyriä sitten ilmaisella krääsällä ja peleillä? No, ehkä joskus, mutta ehkä suuremman syyn keskustelualueen kännykkäpäivystykselle ja muulle toiminnalle tarjoavat ihmiset ja yhdessä tekemisen meininki, mahdollisuus olla saamasa jotakin aikaiseksi.

Ihan vain nukkumassa

Parhaiten tämä kuuluisa sosiaalinen aspekti tulee esille eri pelialan tapahtumissa, joissa pääsee kosketuksiin paitsi KonsoliFINin tekijöiden myös muiden alan ihmisten kanssa. Kotimainen pelien palkintogaala Finnish Game Awards on jo muodostunut jo eräänlaiseksi perinteeksi pelivuoden avajaisina. Helmikuussa yleensä järjestettävä tilaisuus on muita pelialan tapahtumia muodollisempi. Aktiiviharrastajana on helppo tuhahdella, kun katsoo vaikkapa palkintokategorioita ja pystejä voittavia pelejä. Kannattaa kuitenkin yrittää ymmärtää, että Finnish Game Awardsilla on myös selkeä funktio, hieman amerikkalaisen VGA:n tapaan. Se toimii eräänlaisena näyteikkunana kotimaiselle pelialalle ja hakee jonkinlaista hyväksyntää massamarkkinoilta.

Tänä vuonna Finnish Game Awardsin ohjelmaan kuului paitsi palkintojen jakamista myös kohtuullista viihdettä, kun räppiduo JVG hyppäsi lavalle yhdessä Siim Liivikin kanssa (maagiedit: Liivik ei kuulemma ole niin pitkä, kuin esimerkiksi Wikipediassa luvataan). Valovoimaiset esiintyjät, hyvä ruoka, jaettavat palkinnot tai edes ilmainen viina eivät ole ne pääpointit tapahtumaan paikan päällä osallistuvalle. Totta kai on mukava pukeutua välissä hienosti ja yrittää näyttää sivistyneeltä, mutta varsinainen sosialisointi vie kuitenkin voiton kaikesta.

Tyypilliseen gaalatyyliin osallistujat istutetaan pöytiin hieman sekalaisessa järjestyksessä (ilmiselvästi satunnaisesti, tuskin näin tärkeä ja komea valioyksilö muuten päätyisi sinne takarivin tuntumaan). Sitä sanotaan, että pelialan piirit ovat erityisesti Suomessa pienet, ja että kaikki tuntevat jo toisensa, mutta kyllä sitä silti pöytään istuu aina vähintään pari tyyppiä, joiden kanssa ei ole aikaisemmin jutustellut. On ihan hauska kuulla mielipiteitä täysin vastakkaisilta sektoreilta (kuten vaikkapa myynnistä tai valtamediasta). Sattuipa edellisvuotena niinkin hassusti, että samaan pöytään pöllähti jostakin kuusenoksalta Jaakko Iisalo, joka paremmin myös Angry Birdsin isähahmona tunnetaan.

Pelialalla toimimisen raadollisuuteen kuuluu myös yleisesti ottaen suhdetoiminta, josta huolehtimiseen Finnish Game Awards on erinomaisia paikkoja. Kontakteja luomalla varmistetaan arvostelupelien saattavuutta, mainostetaan omia projekteja, sovitaan yhteistyöstä esimerkiksi kilpailujen suhteen tai sitten vain heitetään ihan kohtalaista läpyskää peleistä ja vähän muustakin.

Paikalla on edustajia paitsi Suomesta myös ulkomailta. Vaikka kotimaiset pelimiehet toki ovat myös kielimiehiä, saattaa näissä keskusteluissa toisinaan tulla myös pieniä lipsahduksia. Näin sattui veljellemme Pikkaraiselle, joka totesi tyylikkäästi Electronic Artsin tuolloiselle ruotsalaisedustajalle nukkuvansa luonani. Vaikka "sleeping with Paavo" saattaa suoraan käännettynä kuulostaa suomalaisittain fiksulta, on sillä englanniksi kuitenkin hieman erilainen merkitys, joka valkeni myös Pikkaraiselle hyvin nopeasti - jos ei muuten niin kanssakeskustelijoiden vaivaantuneiden ilmeiden kautta.

Lieneekö kuitenkaan sattumaa, että myöhemmin juuri Pikkarainen korvasi minut IGN Suomen vastaavana toimittajana. Jätettäköön mahdolliset tulkinnat ja niistä syntyvät kiihkeät mielikuvat lukijoiden potentiaalisten fantasioiden varaan.

Uuden uljaan maailman mahtailijat

Viime vuosina KonsoliFIN on päässyt lähettelemään edustajiaan entistä enemmän ulkomaille erilaisille komennuksille. Sivuston toimittajat ovat kolunneet erinäisten yksittäistapahtumien ohella myös pelimessuja. Viime kesänä Pikkaraiselle ja Waluigille retki Kalifornian lihalliseen kolkkouteen tarjosi vuoden ja todennäköisesti tähänastisen peliuran kohokohdan. E3-messut olivat kahdelle miehelle melkoinen kokemus ja opetus monessakin mielessä. Hektisen aikataulun, ruokailujen ja majoituksen yhteen sovittaminen tarjoaa mielenkiintoisen probleeman ensikertalaiselle.

Kuvioita mutkisti entisestään hieman kulissien takana sumplittu Pikkaraisen IGN-pesti, joka alkoi juuri E3-messujen aikoihin. Lisäksi hänet oli jo merkattu lähtemään Gamescomiin KonsoliFINin nimissä. Kun suunnitelmat menivät uusiksi ja tilalle kaivattiin uusia lähtijöitä, eivät kädet nousseetkaan välittömästi pystyyn, vaikka sitä luulisi, että innokkaille harrastajille maailman suurimmat pelimessut olivat unelmien täyttymys.

Ehkä taustalla vaikutti osittain krapula edellisvuoden messuista, joihin KonsoliFIN osallistui massiivisella köörillä. Toisaalta pitää ymmärtää jälleen, mistä lähtökohdista sivustoa pyöritetään. Vaikka KonsoliFIN kustantaa matkat ja majoitukset, täytyy tapahtumaan varata rutkasti aikaa ja omia varoja esimerkiksi ruokailuun. Työssä käyvälle, mahdollisesti perheelliselle ihmiselle noin viikon leikkaaminen kalenterista ei ole niin helppoa. Reissuun lähteminen tarkoittaa paitsi varsinaista matkustamista myös sitoutumista omalla ajalla tapahtuvaan sisällöntuotantoon, vaikka minkäänlaisia pakotteita KonsoliFINissä ei tavatakaan harrastaa.

Ei sillä, etteikö erityisesti E3-reissusta olisi jäänyt positiivista kerrottavaa. Pikkarainen esimerkiksi kertoi olleensa tyytyväinen päästessään jututtamaan David Cagea pelien tarinankerronnasta ja lähes kaatuneensa polvilleen, kun Chris Avellone tallusteli vierestä ohi. Pitkäikäiselle harrastajalle alan suoranaisten legendojen näkeminen aiheuttaa väkisin kihelmöintiä muuallakin kuin selkäpiissä, oltiin sitä kuinka ammattimaisia toimittajia tahansa.

Hämmentävää kastiketta hämmentämässä

Aikataulujen, perheen ja työelämän ohella KonsoliFIN-porukan kokoontumisia vaikeuttavat myös välimatkat. Toisin kuin joku saattaisi luulla, sivustolla ei ole varsinaista toimistoa olemassa niin missään muodossa. Suurin osa ylläpidon jäsenistä asuu jossakin ihan muualla kuin missä pitäisi eli pääkaupunkiseudulla. Tämä aiheuttaa paitsi katkeria kommentteja erinäisten pelitapahtumien yhteydessä myös logistisia ongelmia, jotka pakottavat esimerkiksi podcast-nauhoitukset Skypeen. Olosuhteiden salliessa porukka kokoontuu kuitenkin mielellään yhden katon alle pulisemaan peleistä ja tekemään vähän muutakin.

Tänä vuonna tekosyiksi niin kutsutuille live-kastikkeille kelpasivat muun muassa vierailu Housemarquelle, Deadly Premonition, E3-messujen ennakkofiilistely ja 100. podcast-jakso. Näistä viimeisin järjestettiin Elisan tiloissa Helsingin keskustassa todellisella paraatipaikalla. Liekö syynä heikko mainostus vai totaalinen vihaaminen, mutta houkuttelevasta kutsusta huolimatta paikalle taisi eksyä vain yksi ulkopuolinen kuuntelemaan.

Toisinaan ylläpitotovereita kehtaa nähdä ilman kastikkeen hämmentämistäkin. Maagisetin väkevä tahto sai minut lähtemään ensimmäistä kertaa käymään kesäisillä Assembly-tietokonefestareilla. Visiitti oli vaivan arvoinen, sillä eihän vastaavanlaista meininkiä oikein voi muualla kokea. Todellisuudessa oma motiivini ei ollut täysin epäitsekäs, sillä mielessä oli osallistuminen RedLynxin Trials Evolution -turnaukseen, josta tosin luin tapahtuman verkkosivuilta vasta edellisenä iltana.

Ennakko-odotuksista poiketen koitos päättyi voittoon, joten kyllähän sitä maagille pari mallaspirtelöä piti tarjota. Jo kisan aikan tosin tiesin, että en ollut paras pelaaja paikalla. Tämä käsitys vahvistui entisestään syksyllä, kun Assembly-turnajaisissa kakkoseksi tullut Jani "Xrotto" Kyllönen kävi voittamassa Trials Evolutionin maailmanmestaruuden.

Assembyssä ja myös syksymmällä vuoronsa saaneessa Digiexpossa oman osansa esittelemisestä sai Oculus Rift. Ennakkoon mietittynä sitä olisi luullut, että Xbox One ja PlayStation 4 olisivat tarjonneet ne vuoden päräyttävimmät kokemukset uuden teknologian saralla, mutta kyseinen kunnia taisi hieman varkain karata virtuaalitodellisuuslaseille. KonsoliFINin porukka testaili vehjettä jo aikaisemmin entisen ylläpitäjän lukaalissa, eikä siinä voinut olla vakuuttumatta, kun TT-2k melkein huitoi huumassaan - ei humalassaan - isännän näköradion Huuto.net-kuntoon. Testaajista P33RO sai laseista ja niiden luomasta illuusiosta tarpeekseen jo ennen Team Fortress 2:n kokeilemista, mutta toisaalta se oli kokemuksista ehkä vähiten vakuuttavin.

Neitseelliset koodarit ottakee yhteyttä

Artikkelin julkaisuhetkellä Suomessakin on siirrytty jo virallisesti uuteen konsolisukupolveen, kun PlayStation 4 on saatu kauppoihin. Konsolin julkaisua vauhditti peräti kaksi kotimaista pelituotosta, kun Housemarquen Resogunin ohella PlayStation Storeen tuotiin Trine 2:n PS4-käänös. Näistä ensin mainittu on noteerattu kansainvälisesti näkyvämmin. Kotimaassa pelin julkaisua juhlistettiin jo konsolin amerikkalaisen lanseerauksen yhteydessä marraskuun puolivälissä.

Sukupolvenvaihdos antaa pelaajillekin syytä juhlaan. Wiin, PlayStation 3:n ja erityisesti Xbox 360:n valtakautta elettiin poikkeuksellisen pitkään. Mittava laitesykli on ehkä tuonut esille tietynlaista taisteluväsymystä meissä pelaajissa, KonsoliFINin ylläpito mukaanlukien. Uusien tekniikan mukanaan tuoma innostus antanee touhuamiseen ainakin hetkellisen piristysruiskeen. Tämä näkyy jo foorumilla, jossa väittelyt konsolien välisestä paremmuudesta käyvät kiihtyvään tahtiin.

Ehkä tämä teksti ei kokonaisuudessaan ole se paras treffi-ilmoitus potentiaalisille KonsoliFINin rakastajille, mutta vuoden moninaiset tapahtumat antanevat jonkinlaista näkemystä siihen, mitä sivustolla on annettavanaan, jos sille uskaltaa antaa mahdollisuuden. Tekeminen ei ole pelkästään pelialan kuuluisuuksien kanssa tsillailua, vaan sivuston eteen tehdään jääkiekkoalan termeillä sanottuna paljon näkymätöntä työtä. Malliesimerkki tästä nähtiin, kun KonsoliFINin foorumi joutui hakkerien kohteeksi. TT-2k:n ja jryin ohella tilanteen käsittelyyn asiantuntevuutta toi hartzu.

Osaavia tekijöitä nimittäin kaivataan aina, ja onhan niitä jonkin verran saatu myös tämän vuoden aikana: hyperaktiiviset JaakkimO ja harrihar ovat tuoneet kaivattua lisävipinää uutisointipuolelle, kun taas Pertsa ja SkyPolaris ovat helpottaneet erityisesti TT-2k:n taakkaa foorumin vartijana, jepun väkevää podcast-urakointia unohtamatta. Kaartiin jo pidempään kuuluneet Tampereen Markukset puolestaan ovat ottaneet entistä enemmän vastuuta erityisesti podcastin puolella, unohtamatta tietenkään lukuisia muita ylläpidon jäseniä. Ylläpidosta ehkä tietyt jäsenet tapaavat olla näkyvimmin tai äänekkäimmin esillä, mutta pohjimmiltaan kyse on tiimipelistä.

Kokemuksesta tiedän, että laitesukupolven vaihdos on myös erinomainen ajankohta liittyä esimerkiksi KonsoliFINin ylläpitoon. Aloitin oman urakkani elokuussa 2005, juuri ennen Xbox 360:n julkaisua. Kliseisesti tiivistäen voisi sanoa, että näiden kahdeksan vuoden aikana on tullut nähtyä ja tehtyä yhtä sun toista, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Tai noh...

E3-kuvamateriaalista kiitokset J. Pikkaraiselle.