Minä ja Xbox One

Kenkiin ja viihde-elektroniikkaan pätee samat lainalaisuudet. Jos sinä haluat sen, on hankinta oikeutettua ja etenkin perusteltua. Päätökseni tilata uusi Xbox One Ranskasta ei siis rasittanut aivosolujani erityisen pitkään, ja muutaman napinpainalluksen jälkeen tilauksestani saapuikin jo kuittaus. Perille meni, onni ja autuus odottavat.

Olen pohjimmiltani Xbox-tyttöjä, kuten jo monet tähän mennessä varmasti tietävät. Sydämeni on kesäistä nurmikkoakin vihreämpi, joten luonnollisesti konsoliuutuus houkutti kuin hunaja mehiläistä. Olin jo etukäteen ottanut huomioon mahdollisuuden siitä, että olisin laitteeni kanssa kohtalaisen orvossa seurassa. Tämä lopulta kävikin toteen kohtalontovereideni ollessa laskettavissa lähes yhden käden sormilla.

Koska yleinen konsensus tuntui kaveripiirissä olevan kovin PlayStation 4 -voittoista, oli alusta lopulta itsellenikin se ykkösvalinta. Xbox One jäi sivuun käynnistyen enää vain harvakseltaan, ja silloinkin lähinnä Netflix-käyttöä silmällä pitäen. Uudet pelit tuntuivat järkeviltä hankkia laitteelle, joilla muutkin niitä pelasivat, eikä yksinoikeusnimikkeet juuri lämmittäneet. Ei ennen Titanfallia. Jaksoin räiskiä raskailla titaaneilla ja ketterillä parkoursotureilla monta tiukkaa matsia, ja kyseessä on edelleenkin konsolin parhaimpia pelejä.

Yksi peli, olkoonkin verkkorymistely, ei kuitenkaan kanna pitkälle. Laitetta ei oltu virallisesti julkaistu Suomessa, joten arvostelukappaleita tippui hyvin vähän. Tätä ei kannata tulkita väärin, sillä olen vuoden aikana ostanut lukuisia pelejä ihan omin roposin. Kuitenkin suurin osa pelaamisestani koostuu arvostelemistani nimikkeistä, jotka luonnollisesti painottuivat jo Suomessa olemassa oleville laitteille. Tätäkään kautta en siis kovin moneen teokseen päässyt tutustumaan. Muistan ostaneeni Forzan lähes julkaisussa, ja tähän päivään mennessä olen ehtinyt ajamaan ehkä kokonaisuudessaan kolmetoista rataa. Mielenkiintoisemmat pelit ovat aina kirineet edelle.

Vaikka koin suurta uuden elektroniikan riemua, jäi elämäni laitteeni kanssa hieman tyngäksi. Kaikki suunnitellut ominaisuudet eivät välttämättä toimineet sellaisenaan, jos ollenkaan. Kaikki tämä oli toki etukäteen tiedossa, ja vaikka pelattavaa laitteelle tuntuikin olevan vähänlaisesti, olin kuitenkin tyytyväinen. Xbox One nökötti tv-tasolla toimintavalmiudessa niin halutessani. Väistämättä Microsoftin molemmat suosikkikonsolini jäivät kieltämättä turhan vähälle huomiolle erinomaisuudestaan huolimatta.

Perjantaina Xbox One näkee päivänvalon myön Suomessa, ja tunne on kaikesta huolimatta odottava. Vaikka minulla laite on ollut jo lähes vuoden päivät, se saa tavallaan tarkoituksensa vasta nyt. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus hankkia laite omakseen, ja uskon tämän vaikuttavan suotuisasti myös omassa kaveripiirissäni. En kadu sitä, että malttamattomana ostin konsolin jo viime vuonna, mutta sen omistaminen on ehdottomasti hauskempaa nyt, kun kotimaan virallinen tuki on olemassa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi