Suuressa maailmassa kymmenisen kuukautta sitten lanseerattu Xbox One saapuu vihdoin kotimaisten kauppojen hyllyille. Toki konetta on voinut ostaa jo pidemmän aikaa useista kodinkone- ja peliliikkeistä – puhumattakaan ulkomaisista nettikaupoista – mutta tällöin Xboxinsa on joutunut virittelemään vieraiden valtioiden taajuuksille.

Alkuperäisessä julkaisussa rummutettiin muutamia suuremman profiilin yksinoikeuksia, joilla lompakoillaan äänestäviä pelaajia yritettiin houkutella Microsoftin monoliitin pauloihin. On aika tutkailla, kelpaako joku näistä yhä poimittavaksi virallisen Suomi-koneen kaveriksi. Tarjolla on vahvaan visuaalisuuteen luottavaa toimintaa, aina yhtä trendikästä zombien lahtaamista, klassikkonimeen nojaavaa mätkintää kuin kromin kiiltoakin.

Ryse: Rooman poikii

Tuoreen konsolin lihaksia esittelevissä lanseerauspeleissä noudatetaan usein periaatetta: ”näyttävyys ennen sisältöä.” Crytekin Ryse: Son of Rome lienee Xbox Onen osuvin esimerkki kyseisestä ajatusmallista – olkoonkin, että saksalaisstudion luomus viipyi kehityspöydällä poikkeuksellisen pitkään. Alun perin Xbox 360:n Kinect-peliksi suunniteltu roomalaisseikkailu muuttui alustanvaihdoksessa varsin perinteiseksi toimintamäiskeeksi.

Hienoista grafiikoistaan huolimatta Ryse sai etukäteen paljon kuraa niskaansa, kun esittelyvideoiden perusteella eteneminen vaikutti pitkälti perustuvan vihattuihin reaktiotesteihin. Vaikka lopullinen tuotos ei onneksi lunasta pahimpia pelkoja, ei se silti tarjoa järin syvällistä taistelumekaniikkaa. Lyhyenlännän putkijuoksun tahkoaa kuitenkin vaivatta kertaalleen läpi korkeiden tuotantoarvojensa ja komeiden puitteidensa ansiosta. Täyttä hintaa pelistä ei välttämättä kannata enää maksaa, mutta mahdollisena alelaarin aivot narikkaan -löytönä Ryse on harkitsemisen arvoinen rymistely.

Lue koko arvostelu täältä.

Kuolleiden kolmas nousukausi

Capcomin Dead Rising 3 edustaa tietyssä mielessä Rysen täydellistä vastakohtaa: ulkoasultaan vaatimaton teos tarjoaa huikean määrän sisältöä, ja pelaamisen hauskuus nostetaan ykkösprioriteetiksi. Sarjan parhaaksi nousevaa kolmatta osaa on viety selkeästi edeltäjiään helpommin lähestyttävään suuntaan. Tässä on onnistuttu jättämällä ärsyttävimmät ominaisuudet ainoastaan vaikeimmalla tasolla pelaavien ”riemuksi”. Muun muassa vapaa tallennus, lempeämmät aikarajat sekä yleinen elämän helpottaminen eivät tapa selviytymiskauhun tunnelmaa, mutta takaavat paremman viihtyvyyden ohjaimen äärellä.

Kyseessä on yksi varteenotettavimpia vaihtoehtoja tuoreen konsolin kaveriksi, mikäli peliä ei aio käyttää demotustarkoituksiin. Vaikka ensimmäinen ilta kuluu sujuvasti 13 gigaista päivityspakettia asennellessa, ei lopputulos ole korjausten jälkeenkään järin kaunista katseltavaa. Pitkien lataustaukojen ohella ailahteleva ruudunpäivitys sekä useat grafiikkabugit kielivät kiireestä kehitysprosessissa. Tästä huolimatta hauskaa riittää koko rahan edestä ainakin, mikäli aiemmat osat herättivät edes osittaista kiinnostusta. Dead Rising 3 on saanut myös kosolti lisäsisältöä vuoden varrella, joten tekemisen ei pitäisi loppua heti kesken.

Lue koko arvostelu täältä.

Ilmaistappajan vaisto

Taistelupelien tyhjiön täyttävä Killer Instinct herättänee nimellään vanhemman koulukunnan pelaajien kiinnostuksen. Erityisesti Super Nintendolla menestystä niittänyt sarja iski vahvasti Mortal Kombatin luomaan markkinarakoon komealla visuaalisella ilmeellään ja näyttäviin yhdistelmähyökkäyksiin perustuvalla mekaniikallaan. Xbox One -versio jakaa tekijätiimin vaihtumisesta huolimatta paljon yhtymäkohtia esi-isänsä kanssa: useiden tuttujen hahmojen lisäksi toiminta pidetään yhä tiukan kaksiulotteisena ja sopivan mahtipontisena. Peli sopii poikkeuksellisen hyvin niin aloittelijoiden välisiin rämpytysmatseihin kuin syvällisemmällä hartaudella taisteluihinsa suhtautuvien ajanvietteeksi.

Killer Instinctin kohdalla Microsoft kokeilee konsolimaailmassa tuoretta free to play -ratkaisua pelaajien rahanmenoksi. Kokoversion voi periaatteessa ladata ilmaiseksi, jolloin kaikki pelimuodot ovat auki, mutta käyttöön annetaan vain yksi hahmo. Lisäksi saavutukset pysyvät lukittuina samoin kuin esimerkiksi nettimatsien tasonnousut. Taistelijoita voi ostaa lisää yksi kerrallaan tai pakettina. Hinta pysyy joka tapauksessa selvästi normaalijulkaisua halvempana. Pennosiaan pääsee tuhlamaan myös kosmeettisempaan mikromaksukrääsään, kuten asusteisiin. Ainakin tässä taloudessa Microsoftin juoni toimi: maistiainen tuntui niin hyvältä, että päätös loppupelin lunastamisesta oli varsin helppo tehdä. Killer Instinct on vanhan koulukunnan nopeatempoista mätkintää parhaimmillaan – jos et usko, kokeile vaikka itse.

Forzanmitan edellä

Taistelupelien ohella autoilut ovat pitkään kuuluneet oleellisena osana konsoleiden lanseeraukseen. Vaikka genren vetovoima on laskusuunnassa, päätti Microsoft kuitenkin ladata ehkäpä suurimmat paukkunsa Forza 5:n ympärille. Hyvä niin, sillä sarjan tuorein osa on ehdottoman suositeltava hankinta kaikille vähänkään lajityypistä kiinnostuneille. Kireä kehitysaikataulu heijastuu aiempaa suppeampana sisältönä, mutta muilta osin kokonaisuus lähentelee napakymppiä. Marraskuiset nurinat mikromaksujen törkeästä tyrkyttämisestä voidaan unohtaa, sillä pelin sisäistä ansaintalogiikkaa muutettiin fanien painostuksesta. Edellisiosia tahkonneita muistetaan miltei liian avokätisesti, kun krediittejä sataa ovista ja ikkunoista vain Forzan nettisivuille rekisteröitymällä. Ainoastaan maksullisten lisäsisältöautojen saumaton upottaminen valikkoihin tuntuu kyseenalaiselta.

Sen sijaan alun perin turhan kapeaksi jäänyt ratakattaus on laajentunut mukavasti kolmen ilmaiseksi ladattavan ympäristön ansiosta. Etenkin viimeisimpänä saapunut Nürburgringin ”vihreä helvetti” näyttää ja tuntuu hienommalta kuin koskaan. Etukäteen hölynpölyltä vaikuttanut Drivatar-ominaisuus muuttaa tekoälyä vastaan kisaamisenkin kiinnostavammaksi. Kaverilistan ajosuoritteita analysoiva tekniikka inhimillistää konekuskien käytöstä jättäen silti mahdollisuuden vaikuttaa vaikeustasoon. Ainakin autopelien ystävän näkökulmasta tarkasteltuna Forza 5 on yhä Xbox Onen valikoiman terävintä kärkeä vielä kymmenen kuukautta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen.