Onko tässä Baldur's Gaten päihittäjä?

Syksyllä esijulkaistu Solasta: Crown of the Magister antaa tiukan vastuksen Baldur's Gate 3:lle, vaikka vahvuudet ovat roolipelaamisen sijaan loistavassa taistelussa.

Lokakuu 2020 oli mielenkiintoinen kuukausi, sillä kaksi merkittävää roolipeliä tulivat Steamin esijulkaisuun: paljon huomiota saanut Baldur's Gate 3 sekä vähemmän huomiota kerännyt Solasta: Crown of the Magister. Mikäli molemmat teokset saadaan valmiiksi 2021, on luvassa erinomainen roolipelivuosi! Edellinen vastaava huippuvuosi oli 2018, jolloin Pillars of Eternity II sekä Kingdom Come: Deliverance näkivät päivänvalon.

Mutta onnistuuko Solasta nousemaan altavastaajan asemasta? Pohdiskelemme asiaa esijulkaisun perusteella.

Aitoa D&D-menoa

Tekniseksi lähestymistavaksi on valittu varsin uskollinen Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen sääntöjen seuraaminen. Jopa nopanheitot näytetään pelaajalle, mikä herättää epäilyjä teollisuusvakoilusta Larian Studiosin suuntaan. Hahmon luonti oli oikein mainio kokemus, ja pelkkää nopeaa testailua varten aikaa siihen tuli käytettyä melkoisesti. Pelaaja voi luoda kaikki seurueen neljä hahmoa itse tai valita valmiiksi luoduista mieluisensa.

Seikkailu tapahtuu tosiaikaisesti yläviistosta nelihenkisessä seikkailijaryhmässä, josta toiminta siirtyy vuoropohjaiseen ruutukaavakliksutteluun taistelun käynnistyessä. Korkeuserojen, valaistuksen ja toimintojen tehokas käyttäminen on avain voittoon. Hahmoilla on käytössään liikkumisen, loitsimisen ja mättämisen lisäksi runsaasti erilaisia hahmoluokasta riippuvia lisätoimintoja, kuten liikkumisen tuplaava ryntäys tai erilaiset parannustaidot.

Taistelu oli hyvin sujuvaa ja melko nopeasti etenevää. Olin erittäin tyytyväinen sen rytmitykseen ja sujuvuuteen. Väitän jopa, että taisteleminen oli mielenkiintoisempaa kuin Baldur's Gate 3:ssa, vaikka tämä voi johtua myös esijulkaisuun valituista taistelukohtauksista ja niiden hirviömääristä.

Samoajia ja puupäitä

Liikkuminen kartalla on toteutettu mielenkiintoisesti. Hahmoille on varattava riittävästi ruokaa pussiin, sillä matkanteko ei tapahdu teleporttaamalla seuraavaan kaupunkiin, vaan samoamalla metsässä. Matkanteon nopeuden saa valita, mutta nopeampi vauhti merkitsee suurempia riskejä. Hahmot keräilevät ruokaa ja puuhastelevat kehittäviä asioita koko reissun ajan. Pisteet innovaatiosta, sillä nyt siirtymät ovat varsin mielenkiintoisia – survival- ja nature-taidoille on kerrankin käyttöä!

Suurin kompastuskivi löytyy tuotantoarvoista ja roolipelaamisesta. Hahmot ovat todella tönkön näköisiä ukkeleita ja akkeleita, joiden animointi on jäänyt vuosikymmenen jälkeen kehityksestä. Jokaisen hiuskarvan animointi ei ole kriittistä taktiselle roolipelille, mutta elämme kuitenkin jo 20-luvulla ja hahmojen animoinnilta voisi odottaa korkeampaa tasoa. Osittain tästä johtuen taistelun ulkopuolinen roolipelaaminen tuntuu hieman tönköltä. Sivuhahmoihin voi käyttää karismataitoja, mutta mekanismit ovat varsin kevyitä.

Odottamisen arvoinen eepos

On häkellyttävää, miten monet ratkaisut ovat erittäin lähellä Baldur's Gate 3:n toteutustapoja. Luonnollisesti molempien pelien taustalla on sama taustajärjestelmä, joten esimerkiksi magian suhteen liikkumatilaa on rajoitetusti. Tästä huolimatta erot tulevat esille siinä, että Solastan taistelut loistavat edukseen. Tästä huolimatta Larianilla on selvästi paremmat resurssit käytössään, sillä nimenomaan roolipelinä Baldur's Gate 3 vaikuttaa esijulkaisun perusteella monipuolisemmalta teokselta.

Solasta puolustaa ehdottomasti paikkaansa vuoden mielenkiintoisten roolipelien joukossa. Kyseessä on studion ensimmäinen teos, ja projekti on rahoitettu joukkorahoituksella. Homma toimii, joten odotan pelin lopullista versiota lähes, mutta en-ihan-yhtä-paljon kuin Baldur's Gate 3:a.

Kirjaudu kommentoidaksesi