PC-pelaamista niukanlaisesti harrastavaa hämmentää heti kättelyssä, millainen transformeri sieltä ROCCATin hiirilaatikosta pilkistääkään. Oi kyllä, hiirulaisen 15 nappia saavat varmasti Steve Jobsin kääntyilemään haudassaan – ei sillä, eipä tainnut Applen perustaja paljon nykypelejä tahkotakaan.
Testiin saapui Kone XP -valikoiman piuhallinen karvalakkimalli sekä modernin langattomasti koneen kanssa rupatteleva Kone XP Air.

Pyhä kaksinaisuus

Hiirikaksikko on muotokieleltään ja nappien sijoittelunsa puolesta keskenään identtinen. Kumpainenkin liukuu hiirimaton päällä pehmeästi, onhan laitteen pohjassa mukavan pehmoiset PFTE-tassut. Paketista löytyy vielä varakappale, sikäli mikäli tassut pääsevät pelisessioiden lomassa kulumaan – itsellä minkäänlaista nirhaumaa ei vielä kuukauden käytöllä tullut vastaan. Etusorminapit puolestaan keräävät rasvatahroja kiusallisen tehokkaasti, vaikka sipsinsyönnistä olisi kulunut jo pidemmän aikaa.

Isokokoisen pelijournalistin suurehko käsi asettuu Kone-hiiren päälle luonnollisesti ja ilman sen kummempia kikkailuja, saati hikoilun tunnetta. Niin päälle kuin laitteen kylkiinkin sijoitetut napit löytyvät mukavasti sormien alta, vaikkakin erityisesti totutteluvaiheessa vahinkoklikkejäkin sattui useammin kuin kerran eritoten peukalopuolella.

Skrollaamiseen ja kliksutteluun soveltuva, 4D-lisätermillä hypetetty, rulla sisältää perusominaisuuksien lisäksi napit sivupainalluksille, oiva lisä jos moista muistaisi vain hyödyntää jollain tavalla. Perusmallin keulasta lähtevä USB-piuha on päällystetty kangasmaisella materiaalilla, eikä sitä saa solmuun oikein yrittämälläkään – samaista miellyttävää materiaalia hyödyntää myös langattoman version vastaanotin.

Tarviiko hiiri häntäänsä?

ROCCAT Kone XP Air on langattomuutensa vuoksi perusmallia suolaisempi hinnaltaan. Pakettiin sisältyy itse hiiren lisäksi vastaanotin, tietysti omien näyttävien led-valojensa kera. Air-malli asettuu akun loppuessa telakkaansa näyttävästi pystyasentoon, tai masiinan voi toki ladata myös hylkäämällä donglen ja liittämällä USB-C-piuhan suoreen hiiren nokkaan – tällöin luonnollisesti pelisessiotkin jatkuvat jotakuinkin keskeytyksettä. Telakka ei kokonsa puolesta vie pöydältä tai keskusyksikön päältä paljoa tilaa, minkä lisäksi se sopii erityisesti värimaailmansa puolesta mukavasti yhteen ROCCATin muun laitteiston kanssa.

Langattomuus ei kuitenkaan tule aivan täysin ilman ongelmia. Sadan tunnin mittaiseksi rummutettu akunkesto ei ole järin paljoa, varsinkaan kun ahkerassa käytössä moisesta tunnutaan jäävän vielä jonkin verran vajaaksi. Akunkestoa lienee saatu lisää piuhallista versiota vaatimattomammalla valaistuksella – tästä lisää myöhemmin. Hiiren voi yhdistää tietokoneeseen joko perus-bluetoothilla tai omalla Stellar Wireless -yhteydellään. Näistä viimeksi mainittu tuntuu ajoittain pätkivän sekunnilla tai parilla laitetta horroksesta herätellessä.

Hiiren ja muiden ROCCAT-laitteiden ominaisuuksia voi säätää mielin määrin Swarm-ohjelmiston kautta. Sovellus on simppeli käyttää, ja esimerkiksi ekstranappien ohjelmointi on tehty mukavan helpoksi tällaiselle tollukammallekin PC-pelaajalle. Valaistusmoodeja on valmiina useampia, minkä lisäksi profiileja voi tallentaa laitteeseen yhteensä viisi kappaletta. DPI-herkkyysasteita on tarjolla samainen määrä aina Owl Eye -sensorin mahdollistamaan 19 000:n saakka. Kursorin nopeuden vaihtelua varten on oletuksena tarjolla napit ylös- ja alaspäin. Näitä tuli muuten myös aluksi paineltua silloin tällöin vahingossa.

Diskohiiret Marsista

Se ylivoimaisesti tärkein arvostelukriteerihän näissä futuristisuutta huokuvissa nykylaitteissa tuntuu olevan se, kuinka paljon ja minkä värisiä ledejä kuorten sisältä löytyy. Tässä kategoriassa ROCCAT onkin sitten laittanut aivan ranttaliksi kutsuen valaistusta rehvakkaasti trendikkäällä 3D-termillä. Toden totta, hiiren saa hengittelemään varsin mahtipontisesti sateenkaaren kaikissa väreissä, jos moisesta vain tykkää. Perusmallin AIMO-valaistustehosteet ovat huomattavasti Air-versiota näyttävämpiä, mikä on taas yksi syy kyseenalaistaa piuhattoman version sata euroa tyyriimpi hintalappu. Mutta eipä siinä, mikäli väreistä tykkää, tarjoaa kumpainenkin hiirulainen taatusti kylliksi silmäkarkkia vaativammallekin värihifistille.

Halvempi parempi

ROCCAT Kone XP -hiirikaksikko ei pääse pätemään erityisellä uniikkiudellaan, vaikka niiden tarjoama valoshow saattaakin olla joillekin rehvastelun arvoinen asia. Muotokieli noudattelee nykytrendejä, eikä pyörää yritetäkään keksiä missään suhteessa uudelleen – ei sillä, että olisi tarvekaan. Kumpainenkin hiiri on helppo ja mukava käyttää, vaikkakin Air-version 170 euron hinta tuntuu aivan liian tyyriiltä kokonaisuuteen nähden – varsinkin kun karvalakkimalli tarjoaa monessa suhteessa paremman käyttökokemuksen.

Kirjaudu kommentoidaksesi