Puff!
Vaikka joskus kaipaan nuoruusvuosiani, niin teiniaikojen epävarmuutta ja tunnekuohuja ei ole yhtään ikävä. Punastumisia ilman järkevää syytä, nolostumisia vastakkaisen sukupuolen läsnä ollessa, noloja vanhempia (sori, iskä ja äiti) ja kaikkitietävää lähestymistä elämän haasteisiin (sori taas). Disneyn ja Pixarin Punainen-elokuvassa (Turning Red) torontolaisnuorukainen taistelee samojen asioiden kanssa, mitä nyt hänen mullistuksensa kehossa johtavat astetta dramaattisempaan käänteeseen. Pixarin uutuusanimaatio jatkaa onnistuneesti tunneasioiden käsittelyä fantasian ja vertauskuvien kautta.
Ohjaaja Domee Shin Oscar-palkittu lyhyt elokuva Bao (katsottavissa Disney+:sta) käsitteli luopumisen tuskaa ja tyhjän asunnon -syndroomaa vanhemman näkökulmasta. Shi jatkaa samojen teesien ympärillä, sillä elokuvan yksi keskeisistä teemoista on vanhempien ja lasten suhde jälkikasvun ottaessa ensimmäisiä askelia kohti itsenäisyyttä. Punaisen pääosassa on 13-vuotias Meilin ”Mei” Lee – erittäin aloitteellinen, mutta asteen verran ärsyttävä nuori nainen, kuten opettaja häntä kuvailee – joka tasapainottelee ylisuorittamisen ja äitinsä miellyttämisen ohella tavallisen teinitytön elämän myllerryksistä.
Kerta kaikkiaan ihana 4*Town-poikabändi ja pojat ylipäätänsä alkavat kiinnostaa eri tavalla kuin ennen, eikä ylisuojeleva äiti tunnu jättävän rauhaan. Mei kaipaa arjen kiireiden ohelle omaa elämää, ystäviä ja ihastumisia. Jännitystä ja itsenäistymistä. Kukapa ei? Erään noloakin nolomman tapahtumaketjun jälkeen Mei muuttuu valtavaksi, punaiseksi kultapandaksi. Ja jatkossa sama tapahtuu aina kun tunteet pääsevät valloilleen. O-M-G!
Tyttöenergiaa
2000-luvun alun Torontoon sijoittuva tarina käsittelee puberteetin aikaista sisäistä myllerrystä ja tunteiden käsittelyä taidokkaasti huumorin ja metaforien kautta – välillä ehkä liiankin suoraviivaisesti. Ohjaajan maahanmuuttajatausta näkyy ja kuuluu kaikessa, sillä vauhdikas seikkailu nojaa vahvasti kiinalaiseen mytologiaan. Pandaksi muuttuminen tulee melkoisena yllätyksenä myös Mein kaveripiirille. Lojaali ystäväporukka koostuu kolmesta muusta 4*Town-fanista, joiden luonteenpiirteet poikkeavat toisistaan täysin, mutta samalla täydentävät ryhmädynamiikkaa. Harvoin on samanlaista lapsekasta tyttöenergiaa ollut ruudulla yhtä paljon!
Harmittavasti audiovisuaalisesti upea ja ajoittain jopa animelta lainaava Punainen kokee saman kohtalon kuin Soul ja Luca, eli Disney ei tuo animaatioelokuvaa Suomessa teattereihin, vaan se on katsottavissa vain Disney+ -palvelusta. 4*Townin musiikeista vastaa sisarkaksikko Finneas ja Billie Eilish – ja leffa ottaa ihailtavalla tavalla kaiken irti nuorten fanikulttuurista ja poikabändien (kaupallisesta) ihanuudesta.
Oiva henkinen jatko-osa
Siinä missä valloittava Inside Out keskittyy lasten tunne-elämän käsittelyyn, Punainen jatkaa kohti teini-iän haasteita. Kasvukivut ja epävarmuus ovat osa aikuistumista, ja joskus itsenä vain tuntee kömpelöksi, punaiseksi karvaturriksi keskellä suurta joukkoa. Kainalot haisevat, posket punottavat ja kaikki tuntuvat tuijottavan. Shin täyspitkä debyytti on tarina kaverisuhteista, itsenäistymisestä ja rakkaudesta musiikkia kohtaan. Se ei aivan yllä Pixarin parhaiden elokuvien tasolle, mutta hurmaa kekseliäillä visuaalisilla valinnoilla ja nuoruuden innolla. On hyvä muistaa, että kasvaminen vaatii veronsa niin vanhemmilta kuin lapsilta.
Punainen on katsottavissa Disney+ -palvelusta 11.3. alkaen.
