Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Playstation 3 Blu-ray -elokuvasoittimena osa 2

Katsaus elokuvatarjontaan

Blu-Ray - ja HD DVD -levyille tallennettujen elokuvien oleellisin lisä tulee luonnollisesti isomman kapasiteettitilan myötä sallimasta paremmista pakkausmenetelmistä. Pääsääntöisesti 1080p-tarkkuuksille pakatut Blu-Ray-elokuvat ovat resoluutioltaan 1920 x 1080, kun taas DVD-formaatti toistaa elokuvat 720 x 576 -resoluutiona. Blu-Rayn ja HD DVD:n tarkemmassa kuvassa on silminnähtävä ero DVD:hen nähden, etenkin kuvan syvyys sekä erottelukyky paranevat. Arvostelun kannalta siirtyminen HD-aikaan tuo uudenlaisia valmiuksia, sillä selkeästi parempi tarkkuus uhkaa lamaannuttaa aivot muilta virheiltä.

 

KonsoliFIN ja FilmiFIN testasivat olohuoneen multimediakeskukseksi tarkoitetun PS3:n Blu-Ray-soitinta. Arvostelulaitteistona toimivat Sonyn KDL-40W2000, johon PS3 on kytkettynä Marantz SR4001:n kautta HDMI:llä. Kyseisillä liitännöillä saavutetaan PS3:n lähes maksimaalinen hyöty, sillä useissa Blu-Ray-julkaisuissa on elokuvan yhtenä ääniraitavaihtoehtona pakkaamaton PCM, joka on mahdollista saada kuulumaan vain HDMI-liitännän kautta. Paras konsolin kytkentäsetti olisi luonnollisesti erilliset HDMI-johdot vahvistimeen ja televisioon, mutta konsolissa on vain yksi HDMI-liitin, jolloin kuvan joutuu siirtämään parhaimman äänen takaamiseksi joko vahvistimen lävitse tai vastaavasti komponentilla televisioon. Toisena testissä testilaitteistona toimi hieman vaatimattomampi kokoonpano. Näyttölaitteena toimi HD-ready videotykki Sanyo PLV-Z4, jonka natiivi resoluutio on 720p. PS3 kytkettiin näyttöön HDMI-kaapelilla. Valitettavasti laitteiston äänijärjestelmän sydämenä toimiva Pioneer VSX-1016V ei osaa poimia ääntä HDMI-signaalista, joten elokuvien äänet kulkivat vanhaan malliin optista kaapelia pitkin.

Ei kuva leffaa paranna

Arvostelukohteiksi saapuivat fantasiatoiminta Eragon sekä 1980- ja 1990-lukujen taitteen takaa-ajotrillereiden moderni versio Sentinel. Paranneltu kuva- ja äänimahdollisuudet houkuttelevat helposti jälleen uuteen ostokierrokseen, mutta nykyisen suomalaisen hintatason vallitessa kannattaa laittaa jäitä hattuun. Huonot elokuvat pysyvät edelleen huonoina, katsoi niitä sitten teräväpiirtona tai tavan DVD-formaatissa. Pikaiset tuomiot yllämainituille elokuville lyhykäisyydessään ovat seuraavanlaiset:

Eragon (2006) on Taru sormusten herran -elokuvafilmatisoinnin myötä synnyttäneen fantasiabuumin vanavedessä kulkeva teos, joka plagioi jotakuinkin kaiken kamerasijoittelua myöten edellä mainitusta trilogiasta. Päänäyttelijä on toivoton puunaama, jonka naaman vääntely näyttää siltä, että pojan rektumiin on työnnetty jotain kipeää. Kun juonikin on halpamainen fantasiaviritelmä ilman minkäänlaista omaperäisyyttä, ei elokuvasta jää maisemakuvausten ohella juuri mitään käteen. Samanlaisia maisemia nähdään myös muissa huomattavasti paremmissa elokuvissa, minkä takia sekin vähäinen syy Eragonin katsomiseen kääntyy elokuvaa vastaan. Vältä.

Sentinel (2006) saa hetkeksi epäilemään, josko levysoittimeen olisi vahingossa mennytkin väärä elokuva. Michael Douglasin ryppyinen naama kertoo kuitenkin karun totuuden, ja on aika kohdata totuus. Elokuva on lähes suora hiilikopio 1990-luvun alkua vallinneista takaa-ajotrillereistä, jossa syytön mies lavastetaan syylliseksi ja lain kouraa paeten pyritään puhdistamaan maine. Sentinel ei tee kaavaan poikkeusta, joskin sisältää muutamia modernistisia piirteitä rakenteessaan, jotka ovat yhtaikaa piristäviä, mutta samanaikaisesti elokuvaan sopimattomia. Kovin ennalta-arvattavan trillerin katsoo kuitenkin turhia mukisematta, mutta parempaakin on tarjolla - eikä edes kovin suurella vaivalla.

Kalibroiminen kohti teräväpiirtoaikaa

Niin Eragon kuin Sentinel ovat teknisesti kuitenkin erinomaista jälkeä - varsinkin DVD-kuvaan tottuneille. Teräväpiirron myötä kuvan tarkkuuden lisääntyminen lähes kolminkertaisena näkyy. DVD-formaatissa usein ongelmallisiksi muodostuneet pehmeät kauko-otokset ovat BD/HD-aikakaudella lähes historiaa, sillä nyt myös maisemakohtaukset piirtyvät terävinä ja paremman syvyysvaikutelman takia ennen kaikkea luonnollisina. Luonto- ja ylipäätään visualisuuteen painottuvista dokumenteista kiinnostuneiden kannattaa harkita jatkaako keräilyä uusien formaattien parissa, sillä erottelukyky paranee silminnähden. Kaikki tuntuu pikaisesti vain parantuneen roimasti, mutta tarkkasilmäinen osaa erottaa myös virheet virheettömässä kuvassa.

Eragon on lähes malliluokan suoritus kuvan osalta, sillä juuri mitään silmiinpistävää ei ole havaittavissa. Maisemaotosten liiallinen rakeisuus paistaa ehkä kaikkein selkeimmin lävitse, mutta jääkin oikeastaan ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi virheeksi koko julkaisussa. Parempi tarkkuus näkyy puolestaan huokostentarkoissa lähiotoksissa sekä keskimatkan maisemaotoksissa, jossa esimerkiksi veden läpikuultavuus on jotain, mitä DVD-formaatissa ei ole koskaan edes voitu kokea. Värierottelu on myös jälkikäsitellyn maailman turvin moitteeton, eikä mustan tasossakaan ole moittimista. Hämärien kohtausten yksityiskohtaisuus kärsii hieman valo-otosten vastaaviin, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Äänipuolelta löytyy 5.1 DTS HD -raita, joka jytää oikein kiitettävään malliin. Etu- ja takakaiuttimien erottelu on hyvää jälkeä, eikä matalia taajuuksiakaan ole unohdettu. DVD-julkaisun ääniraitaan vertailu olisi mielenkiintoinen lisä, mutta julkaisun puutteen takia mahdoton yhtälö. Eragonin DTS HD -ääniraita on kuitenkin dynamiikaltaan ja selkeydeltään erinomainen.

Sentinel jää puolestaan hieman vajavaisemmaksi kokemukseksi. Tarkkuus on luonnolliseen tapaan erinomainen, eikä värimaailmassakaan ole moittimista. Mustan taso on hyvä, joskin ajoittain täysin tummat kohdat peittävät yksityiskohdat allensa. Sen sijaan toinen ääripää palaa lähes alituiseen puhki, mikä kielii joko huonosta masteroinnista tai tehokeinosta. Poliisiautot ja vähänkään auringonvalon kanssa kosketuksissa olevat pinnat hehkuvat valkoisina, mikä heikentää muuten varsin hyvää kuvaa. Äänipuolen hoitaa tässäkin julkaisussa 5.1 DTS HD -raita, mikä on etukanavapainotteisuudestaan huolimatta varsin dynaaminen. Takakaiuttimet ovat harvakseltaan töissä, mutta kierrättävät käytön aikana kiitettävästi tavaraa. Myös muutamat kaiuttimia kiertävät tehokeinot kuulostavat piristävän erilaisilta. Matalia taajuuksia käytetään maltillisesti.

BD-elokuvien kotimainen kattaus

Ridley Scottin ohjaama, uskonsodan vaiheista Jerusalemin ympäristössä kertova Kingdom of Heaven julkaistiin alun perin teattereissa lyhennettynä tynkäversiona. Sittemmin markkinoille saatettiin tunnin verran pidempi ohjaajan versio, joka on melkein kuin eri elokuva. Tapahtumia ja henkilöhahmoja ja heidän taustojaan esitellään aivan toisella tavalla, jolloin tapahtumat saavat aivan uudenlaisen perspektiivin muodostaen ehyemmän kokonaisuuden. Sama Ridley Scottin näkemys elokuvasta on nyt julkaistu myös BD-formaatissa. Teknisesti levy on huikea suoritus. Erityisesti kuvan laatu äkkiä katsottuna näyttää miltei täydelliseltä. Kingdom of Heaven onkin näkemistäni teräväpiirtoelokuvista yksi vakuuttavimmista. Vaikka elokuvasta on saatavilla DVD-julkaisuja pitkine ja informatiivisine dokumentteineen. Valitettavasti BD-versio ei sisällä lainkaan lisämateriaalia, vaan ne on säästetty tulevaan special editioniin.

Kilpa-autoilun maailmaa kuvaavaa elokuvaa Talladega Nights ei aivan voine luonnehtia dokumentiksi. Jos tarina paikoitellen uhkaa kääntyä vakavaksi, dokumentaariset ainekset karistetaan pian hartioilta Will Farrelin pistäessä pökköä pesään omaperäisen hulluna Nascar-mestarina. Komiikka saa uusia ulottuvuuksia, kun kuvioihin tulee mukaan ranskalainen kilpailija Boratina tunnetun Sasha Baron Cohenin muodossa. Elokuvaa voitaneen suositella koomikkokaksikon ystäville. Valitettavasti levy ei teknisesti ole elokuvan veroinen. Kuva on Kingdon of Heaveniin verrattuna miltei toista ääripäätä äänien toimiessa kuitenkin varsin tyydyttävästi.

Ennen pestiään maailman tunnetuimpana agenttina Daniel Craig työskenteli huumekauppaan erikoistuneena liikemiehenä, jonka tavoite on tuttu monille maailmantason urheilijoille: lopettaa huipulla ollessa. Matthew Vaughnin ohjaama Layer Cake - diilerin käsikirja onnistuu välttelemään pahimmat gangsterielokuvan kliseet. Humoristisesta asenteesta huolimatta kokonaisuus pitää jalat tukevasti kiinni arkirealismin maaperässä. Tummasävytteinen ja värejä säästelevästi käyttävä elokuva ei ehkä sinällään ole ideaalinen valinta uuden kotiteatterilaitteiston esittelyyn, mutta teknisessä mielessä kuva uskollisesti toistaa elokuvan harmaan, paikoin miltei masentavan maiseman visuaalisia tunnelmia myöten. Hieman kokeilevanomaisella ääniraidalla yhdistetään äänellisiä elementtejä ja musiikkia yllättävällä tavalla kohtauksiin, joihin niitä ei oletuksena yhdistää. Kokonaisuus toimii kuitenkin varsin hyvin.

Amerikkalais-ranskalaisessa toimintaleffassa The Transporter Jason Statham esittää kylmähermoista kuljetusalan ammattilaista, joka toimittaa minkä tahansa paketin tai henkilön määränpäähänsä turhia kyselemättä. Äärimmäiseen tehokkuuteen tottuneen kuriirin elämä muuttuu, kun hän kerran erehtyy rikkomaan omia sääntöjään. Amerikkalaisen ja hongkongilaisen toimintaelokuvan parhaita piirteitä omaksunut elokuva on vakuuttava myös BD-julkaisuna. Vaikka BD-versio on tehty muutamaa vuotta aiemmin DVD-julkaisua varten tehdystä masterista, jättää The Trasporterin kuva jättää varjoonsa Foxin markkinoinnissa ykköskategoriaan kuuluneen megahitin Fantastic Four.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Perheen pienimmillekin soveltuva Night At The Museum - yö museossa perustuu Milan Trencin lyhyeen lastenkirjaan The Night at the Museum, jonka perusideana on luonnonhistoriallisen museon öiset oudot tapahtumat. Larry Daley (Ben Stiller) on elämässään epäonnistunut luuseri, jolla kaikki tuntuu menevän pieleen. Tämän vuoksi hän joutuu jatkuvasti häätöjen ja potkujen saattelemana muuttamaan paikasta toiseen saadakseen vielä uuden tilaisuuden aloittaa alusta. Edes rakkauselämä ei tunnu sujuvan ja avioliitto onkin ajautunut karille. Larryn suurimpana haaveena, ja samalla elokuvan keskeisimpänä teemana, tuntuu olevan halu todistaa pojalleen Nickille (Jake Cherry) olevansa sanojensa mittainen mies. Kaikki päätökset tuntuvat loppujen lopuksi kietoutuvan haluun näyttää tosi elämän sankarilta poikansa silmissä.

Alkuperäisellä kuvasuhteella oleva kuva jättää uutena teräväpiirtojulkaisuna toivomisen varaa kuvanlaadun suhteen. Käytetty lähdemateriaali sinällään on ollut hyvälaatuinen, sillä filmin epäpuhtauksista johtuvaa roskaisuutta tai naarmuja ei ole havaittavissa. Sen sijaan kuvassa ei ole nähtävissä odotetulla tavalla pieniä yksityiskohtia, ja kuvan tarkkuus jää odotettua heikommaksi. Myöskään väripaletti ei toistu täysin luontevasti ja esimerkiksi kasvot vaikuttavat monissa kohtauksissa turhan punertavilta tai oransseilta. Ylenpalttinen reunaterävöitys heikentää lisäksi kuvan yleisarvosanaa huomattavasti.

Häviötön DTS Master Audio 5.1 -miksaus takaa, että äänipuoli toimii kuvaa paremmin. Dialogi kuuluu selkeästi kautta koko elokuvan. Toiminnantäytteisessä elokuvassa tapahtuu lähes kaiken aikaa ja tapahtumat heräävät todellakin eloon dinosauruksen ja muiden eläinten sekä muiden erilaisten hahmojen äänien täyttäessä olohuoneen. Selkeä ja runsaasti matalia, subwooferille soveltuvia taajuuksia sisältävä ääniraita on etukanavapainotteinen ja surround-tehosteita on mukana säästeliäästi. Brittein saarilla julkaistulla levyllä on valittavina saksankielinen dubbaus ja tekstitys englanniksi ja saksaksi.

Marvel Comics -sarjakuvatallin ehtymättömältä vaikuttavasta supersankareista kertovien sarjakuvien varastosta on ammennettu vaihtelevalla menestyksellä materiaalia Hollywoodin tarpeisiin. Uusimpana supersankarina elokuvateattereihin on helmikuussa 2007 päässyt Roy Thomasin, Gary Friedrichin ja Mike Ploogin 1970-luvun alkupuolella luoma Ghost Rider – aaveajaja (2007), jonka esikuvina olivat vanhat legendat aaveratsastajasta ja niiden pohjalta 1960-luvulla tehty sarjakuva. Isänsä jalanjälkiä seuraava surmanajajan poika Johnny Blaze (Nicolas Cage) tekee kohtalokkaan sopimuksen, jolla on odottamattoman kauaskantoisia seuraamuksia. Läheisiensä suojelemiseksi tehty sopimus ei tuota toivottua lopputulosta ja sittemmin saamme havaita, että paholaisen (Peter Fonda) kanssa on hankala neuvotella. Vuosien päästä paholainen tulee vaatimaan Johnnyä täyttämään tehdyn sopimuksen erityisehdot, eikä mieheksi varttuneelle, kuolemaa halveksuvalle surmanajajalle anneta vaihtoehtoja.

Australialainen, myös suomenkielisen tekstityksen sisältävä BD-julkaisu on teknisesti mainio paketti. Runsailla erikoisefekteillä ladattu kuva säväyttää värikkäällä loistollaan ja yksityiskohdillaan. Valinnaisina ääniraitoina löytyy pakkaamaton PCM 5.1 ja Dolby Digital 5.1 -miksaukset, joista jopa jälkimmäinen onnistuu vakuuttamaan kirkkaudellaan ja dynaamisuudellaan. Niin ukkosmyrskyt kuin suurten moottorien mahtavat jyrinät täyttävät tarvittaessa katselutilan voimallaan. Pakkaamatonta ääniraitaa voi hyvin käyttää uuden laitteistonsa demomateriaalina. Ghostriderin pyöriessä soittimessa ei tarvitse tyytyä äänijärjestelmän sokkotestaukseen, sillä myös sen kuvaa kehtaa näyttää myös kavereille.

Made in Hong Kong

Vaikka muutamia vanhempia klassikoita on julkaistu viime aikoina, valtaosa BD-elokuvatarjonnasta on koostunut uudehkoista amerikkalaisista menestyselokuvista. Aasialaisten elokuvien ystävänä on mukavaa huomata, että myös kiinalaisia elokuvia on saatavana uudessa formaatissa. Vaikka vanhemmista kiinalaisista elokuvista voi usein olla miltei mahdotonta löytää riittävän hyvää masteria teräväpiirtoversion julkaisua varten, luulisi uudehkojen elokuvien kohdalla tilanne olevan huomattavasti parempi. Neljän testielokuvan avulla tutkimme, kuinka laadukkaita hongkongilaisten elokuvien DB-julkaisut todellisuudessa ovat. Yhdysvalloissa julkaistu House of the Flying Daggers on eräs Sonyn varhaisimpia BD-julkaisuja. Etenkin rakeisen ja epätarkan kuvan johdosta kyseinen julkaisu on varsinainen pettymys. Ongelma on mitä ilmeisimmin peräisin käytetystä masterista ja osittain syytä saa hakea kuvauksissa käytetystä filmimateriaalista. Alun tanssikohtaus vaikuttaa erityisen samealta ja epätarkalta. Jatkossa kuva kuitenkin paranee huomattavasti. Kokonaisuutena kuva on DVD-versiota selkeästi terävämpi ja lisäksi värit toistuvat luonnollisempina.

Monia hongkongilaisia elokuvia leikellään usein tavalla tai toisella amerikkalaisten levitysyhtiöiden mielestä paremmin paikalliseen makuun sopiviksi. Valitettavan usein lyhennetystä versiosta muodostuu niin sanottu kansainvälinen versio, jollaisena moni Jackie Chaninkin elokuva on rantautunut myös Suomeen. Saman lyhentelyn saivat kokea myös House of Flying Daggers ja Kung Fu Hustle. Hongkongilaisen monien ilmeiden koomikon Stephen Chown viimeisimpiin taidonnäytteisiin kuuluva komedia, Kung Fu Hustle, on onneksi Euroopassa saatavana alkuperäisenä leikkaamattomana versiona. Testissä mukana ollut, Brittein saarilla julkaistu BD sisältää myös suomenkielisen tekstityksen. Levy asettuu laadullisesti BD-julkaisujen turvalliseen keskikastiin. Tarkka ja paikoitellen väriloistollaan koreileva kuva ei pärjää kuitenkaan teräväpiirtoelokuvien terävimmälle kärjelle. Myös tämän julkaisun ääniraitoina on pakkaamaton PCM 5.1 sekä Dolby Digital 5.1.

Vuonna 2002 Hongkongissa ilmestynyt rikosdraama Infernal Affairs oli suuri yllätyshitti, joka herätti sekä yleisön että kriitikoiden mielenkiinnon. Elokuva keräsi ennätysmäiset lipputulot ensi-illassaan ja kahmi kourakaupalla palkintoja eri elokuva-alan festivaaleilla ympäri Aasiaa. Menestyksensä saattelemana Infernal Affairs kasvoi Hongkongissa trilogiaksi. Ennen pitkää ilmiö huomattiin myös Hollywoodissa ja amerikkalainen uusintafilmatisointi The Departed näki päivänvalon vuonna 2006. Tiettävästi myös Hollywood-versio The Departed aiotaan venyttää trilogiaksi esikuvansa tavoin. Mega Starin julkaisema Infernal Affairs BD on hongkongilaisen firman ensi askel teräväpiirtojulkaisujen maailmaan. Blu-Ray -versiossa värit toistuvat huomattavasti kirkkaammin ja luontevammin kuin synkkäsävyisissä ja niukkavärisissä DVD-julkaisuissa. Parempi värien toisto ja kontrasti sekä huomattavasti terävämpi ja yksityiskohtaisempi kuva ovat Blu-Ray -version kiistattomia etuja normaaliin DVD-julkaisuun verrattuna. Paikoitellen kuva tosin vaikuttaa hieman pehmeältä, mutta vaikutelma johtunee kuvausteknisistä seikoista. Suurimpana ongelmana esille nousee monissa kohtauksissa voimakkaasti häiritsevä reunaterävöitys.

Alkuperäiskielinen, kantonkiinaksi puhuttu ääniraita on kahtena miksauksena. Häviöttömänä PCM 5.1 -miksauksena on näistä huomattavasti dynaamisempi ja selkeämpi. Musiikki soi puhtaasti ja surround-tehosteet heräävät eloon aivan uudella, uljaalla tavalla. Äänimaailma paljastaa aivan uusia, ennen kuulumattomia taustaääniä, jotka rikastuttavat elokuvaa ja samalla vihjailevat tapahtumista kameran näkökentän ulkopuolella. Dolby Digital 5.1 miksaukset (kantonkiina ja mandariinikiinaksi dubattu versio) ovat molemmat vaisumpia esityksia ja verrattavissa normaalissa DVD-julkaisussa olleisiin vastaaviin ääniraitoihin. Englanninkielinen tekstitys on sama kuin normaalilla hongkongilaisella DVD-levyllä oleva. Käännöstekstityksessä on huomattavasti kirjoitusvirheitä. Ne eivät sinällään tee tekstitystä mahdottomaksi ymmärtää, mutta kuitenkin häiritsevät hieman elokuvasta nauttimista. Lisäksi mukana on pari kiinankielistä tekstitystä.

Kun itä muutti länteen

Kiinalaissyntyinen ohjaaja John Woo tunnetaan erityisesti hongkongilaisista toimintaelokuvistaan, ohjausdebyyttinsä vieraassa ympäristössä olikin kaikkea muuta kuin mestariteos. Vaikka Hard Target ulkoisesti pyrkikin toisintamaan hänen hongkongilaisista elokuvista tuttua kuvastoa, tarinan ja henkilöiden tarjoamaa potentiaalia ei onnistuta käyttämään hyväksi toivotulla tavalla. Osittain Hard Targetia kritisoitiin englanninkielellä kuvatuksi hongkongilaiseksi elokuvaksi. Seuraavan elokuvansa myötä Woo halusi todistaa osaavansa halutessaan ohjata tyypillisen Hollywood-kaavan mukaisen toimintaelokuvan. Broken Arrow osoittautui menestykseksi, jonka avasi John Woon tie Hollywoodin ykköskaartin ohjaajaksi. Miehen seuraavaa työtä monet pitävät hänen Hollywood-kauden onnistuneimpana elokuvana. Testilentäjien ja ydinaseiden maailmassa parhaat ystävät muuttuvat pahimmiksi vihollisikseen. Face/Off yhdistelee varsin onnistuneesti Woon hongkongilaisista elokuvista tuttua tyyliä ja sisäisten ristiriitojen kanssa kamppailevia sankarihahmoja periamerikkalaiseen suuren linjan toimintaeepokseen muodostaen viihdyttävän kokonaisuuden. Kovasti mielipiteitä jakanut Windtalkers on mainettaan parempi sotaelokuva olematta kuitenkaan varsinaisesti kuvaus sodasta. Pohjimmiltaan elokuva on tarina pahimman painajaisen, sodan, keskelle joutuneista ihmisistä ja heidän välisistä suhteista. Samalla se toimii myös kunnianosoituksena navajo-intiaaneille, joiden kieltä käytettiin Tyynenvaltameren rintamalla murtumattomana koodikielenä taistelussa Japanin keisarikuntaa vastaan.

John Woon elokuvista suomeksi tekstitettyinä BD-julkaisuina löytyvät jo Broken Arrow ja Windtalkers. Arvostelukappaleet olivat kotimaisten BD-julkaisujen kanssa tekstityksiä myöten identtisiä australialaisia versioita. Molemmissa kuvan laatu on selkeästi parempi verrattuna DVD-vastineisiinsa. Parantuneen kontrastin ansiosta Broken Arrowin öiset ja pimeissä kaivoskäytävissä kuvatut kohtaukset ovat huomattavasti selkeämpiä. Erityismaininnan ansaitsee myös selkeästi parantunut värien toisto: ruoho on huomattavasti vihreämpää ja taivaskin sinisempi teräväpiirtoisena esityksenä. Kuva ei kokonaisuudessaan ole kuitenkaan aivan niin skarppia kuin mitä HD-julkaisulta parhaimmillaan voi odottaa. Samaa voi sanoa myös Windtalkerista. Vaikka kuva onkin varsin miellyttävä ja filmimäinen, siltä jää odottamaan sitä viimeistä rypistystä yksityiskohtien tarkkuudessa erityisesti laajemmissa kuvissa. Lähikuvissa ei tarkkuuden suhteen ole valittamista. Huolimatta selkeästä parannuksesta DVD-julkaisuun nähden, Blu-Ray kärsii hieman vajavaisesta kontrastista.

Broken Arrowin DTS HD -ääniraita on perustavaraa nopeatempoiselle Hollywoodilaiselle toimintaleffalle. Toimintakohtauksissa rakennellaan vakuuttavia äänimaisemia, mutta väliajoilla kokonaisuus jää vaisuksi. Sinällään dialogi toimii hyvin, mutta juuri minkäänlaista tilan tuntua ei onnistuta luomaan. Windtalkersin ääniraita edustaa miltei toista ääripäätä ollen koko ajan läsnä tapahtumapaikoilla. DVD-version Dolby Digital -mksausta huomattavasti voimakkaampi DTS HD -miksaus on huomattavasti dynaamisempi ja puhtaampi soinnultaan. Testauksessa mukana ollut japanilainen Face/Off -BD on laadukas pakkaus niin kuvan kuin äänenkin suhteen. Julkaisun ainoa varsinainen puute korjautuu Euroopassa julkaistun kauan odotetun keräilijän version myötä, jossa on mukana mm. ohjaajan kommenttiraita, poistettuja kohtauksia ja vaihtoehtoinen loppuratkaisu. Yhdysvalloissa Paramount julkaisee Face/Offin ainoastaan HD DVD -formaatissa. Euroopassa elokuvaa jakelee Disney-konserniin kuuluva Buena Vista, joka luottaa teräväpiirtoelokuvissa Blu-Rayn voimaan.

Terävästi tulevaisuutta kohti

Teräväpiirtoteknologian suurimpina ongelmina BD-soittimien ja elokuvien korkea hinta sekä suppea elokuvavalikoima. Uusimmat hittielokuvat julkaistaan jatkossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös teräväpiirtoversioina. Ainakin toistaiseksi muutamien studioiden kannattaessa jompaakumpaa formaattia saattaa Playstation 3:sen omistajien harmiksi oma suosikkielokuva ilmestyä ainoastaan kilpailevassa HD DVD -formaatissa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii tänä syksynä suurta kohua aiheuttanut Transformers. Vaikka formaattien välinen kilpailu on kovaa, olisi suotavaa saada kaikki elokuvat julkaistua molemmissa formaateissa, jolloin asiakkaat voisivat aidosti valita, kumpaa versiota he haluavat tukea. Toisaalta edullinen, molempia levyjä soittava monitoimisoitin voisi myös omalta osaltaan olla ratkaisemassa ongelmaa. Oman yllättävän panoksensa teräväpiirtoformaattien väliseen kisailuun antoivat molempia leirejä kannattaneiden Warnerin ja New Line Cineman vuoden vaihteessa julkaisema ilmoitus siirtyä julkaisemaan elokuvansa ainoastaan Blu-ray-versioina.

Olipa kyse sitten teräväpiirtojulkaisusta tai normiversiosta, elokuvan laatu ei juuri parane julkaisun teknisen toteutuksen tason myötä. Toisaalta yleensä paremmasta kuvasta ja puhtaammista äänistä ei ole haittaakaan. Pääsääntöisesti BD-elokuvien laatu on selkeästi eri luokkaa verrattuna vastaaviin SD-julkaisuihin. Teräväpiirtojulkaisuiden laadussa on kuitenkin eroja, ja pienimmillään ero jää harmillisen pieneksi. Esimerkkinä tästä voidaan mainita Yhdysvalloissa julkaistu The Fifth Element, jonka alkuperäinen BD-julkaisu oli kuvan laadun suhteen luokaton esitys. Elokuva julkaistiinkin pian uudestaan korjattuna painoksena. Mitä luultavimmin monesta nyt julkaistavasta elokuvasta tullaan tulevaisuudessa näkemään entistäkin ehompi, uusin lisämateriaalein varustettu keräilijän painos. Mutta siinähän ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Listaus Blu-Ray-levyjen aluekoodauksista:
http://bluray.liesinc.net/

Blu-Ray arvosteluja:
Night at the Museum (UK)
Face/Off (Japani)
Infernal Affairs (Hongkong)

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi