Vuonna 2007 Puzzle Quest: Challenge of the Warlords onnistui yhdistämään roolipelielementtejä yksinkertaiseen Bejeweled-tyyliseen pulmapeliin. Infinite Interactiven tuote oli yllätyshitti, ja se julkaistiin lähes kaikille mahdollisille alustoille. Jatko-osa Puzzle Quest: Galactrix siirsi toimivan idean tieteisseikkailuksi, mutta turhauttavat aikarajat ja ärsyttävät satunnaistaistelut estivät Galactrixia nousemasta klassikoksi. Puzzle Quest 2 on Infinite Interactiven paluu juurilleen, ja lopputuloksena on kaikin tavoin alkuperäistä hiotumpi kokonaisuus.

Puzzle Quest 2:n tarina ei fantasiatuotteeksi ole kovin kummoinen, mutta pulmapeliksi eeppisyyttä ja seikkailua on aivan riittävästi. Pelaaja valitsee hahmonsa neljästä erilaisesta luokasta, jonka jälkeen tarina alkaa pienen Verloren-kylän porteilta. Örrimörrit aiheuttavat ongelmia yhteisölle, ja tietenkin tunnollinen pelaaja rientää apuun. Tarinalla kestää oma aikansa päästä vauhtiin eikä se kiedo pelaajaa aivan alusta asti pauloihinsa alkuperäisen osan tavoin. Yksinpeli etenee tehtävästä toiseen, ja edellisen pelin viitoittamalla tiellä tarjolla on sivumissioitakin. Kokonaiskuvan hahmottaminen on kartan ylimalkaisuuden vuoksi aiempaa vaikeampaa. Eksymään ei silti pääse, sillä pelin suunnistusjärjestelmä on onnistunut yhdistelmä alalaidan minikarttaa ja oikeaan suuntaan osoittavaa tehtävämerkkiä. Myös pikamatkustusmahdollisuus aukeaa varhaisessa vaiheessa, joten aikaansa ei tarvitse käyttää turhaan samoiluun, ellei sitten nimenomaisesti sitä halua. Ajan kuluessa kokemustasot kasvavat ja mukaan tarttuu jos jonkinlaista asetta ja tavaraa. Roolipeleille ominainen hahmonkehitys onkin alkuperäistä peliä syvällisempää ja omien varusteiden muokkaukseen saa kulumaan paljon aikaa.

Leijonanosa kokemuksesta vietetään Bejeweledin tai Tetriksen tyylisissä pulmatehtävissä samannäköisiä symboleja jonoiksi järjestellen. Alkuperäisessä pelissä merkittävä osa iskuista tehtiin yhdistämällä laudalla olevia kalloja jonoksi. Jatko-osassa tärkeämpää on kuitenkin kerätä riittävästi nyrkkisymboleja tililleen, joiden avulla pääsee suorittamaan voimakkaita hyökkäyksiä. Omalle hahmolle yksilöllisiä loitsuja tai erikoisiskuja käytetään myös paljon, mutta niiden hyöty kasvaa merkittäväksi vasta kokemustasojen nousun myötä. Valittavana on kolme eri vaikeustasoa, mutta jo oletuksena tarjottavalla keskitasolla meno on melkoisen haastavaa ja taktista. Mielenkiintoinen uudistus on se, että pelilaudan koko vaihtelee sen mukaan, millainen vihollinen vastaan asettuu. Taisteluiden ulkopuolella pelataan erilaisia minipelejä, jotka ovat muunnelmia totutusta kaavasta. Tavoitteina pikkupeleissä ovat erilaiset tarinalliset toiminnot, kuten loitsun ohittaminen, lukon avaaminen, rahan kerääminen tai oven särkeminen. Yllättäen juuri minipelit ovat kokonaisuuden vaihtelevinta ja mielenkiintoisinta antia.

Yksinpelin lisäksi pelaajilla on jälleen mahdollisuus taistella toistensa kanssa Livessä. Alkuperäisen pelin ongelmana oli se, ettei näihin taistoihin ollut mitään asiaa ilman maksimitasolle kehitettyä supertaistelijaa. Oman hahmon vieminen kentälle onnistuu vieläkin, mutta toinen mahdollisuus on määrittää etukäteen, millainen hahmo kamppailijoilla on käytössään. Puzzle Quest 2:n pääasiallinen anti on yksinpelissä, mutta toisaalta toimiva moninpeli ei millään tavalla haittaa kokonaisuutta.

Puzzle Quest 2 on kaikin tavoin se jatko-osa, jonka Galactrixin olisi pitänyt olla. Pelisarjan veteraaneille ei tietenkään ole tarjolla sitä samaa uutuudenviehätystä kuin alkuperäisessä pelissä, mutta silti symboleiden ketjuttamisen tenho on edelleen tallella. Tästä ei pulmapeli paljoa parane.